Katri Holm | Page 4

pahasta päästään. Ensinnäkin *Jumalan armon avulla*, sillä ilman
sitä ei parhaimmista hankkeistammekaan mitään tule. Mutta Jumalan
tahto on, että meidänkin tulee puolestamme Häntä auttaa, samoin kuin
puutarhurinkin pitää istuttaman, kylvämän, kitkemän ja kastaman,
vaikka Jumala yksin kasvun antaa. Ja ketä me olemme lähinnä
velvolliset auttamaan ellei omia lapsiamme? Minulla oli hurskas ja
rukoileva äiti, joka sekä kylvi minuun että kitki ja kastoi kylvönsä, ja
sentähden saatoinkin Jumalan armosta kestää monet vaikeat kiusaukset.
Jesus sanoo: voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee, mutta hän
huutaa tuhoa myöskin laiskalle ja uneliaalle palvelijalle, joka ei
valvoen ja rukoillen hoitanut leiviskäänsä. Ja tällainen laiska ja unelias
palvelija on äitikin, ellei hän koeta varjella lapsiansa, jotka Jumala on
hänelle lahjoittanut."
"Mutta millä tavalla se sitten tapahtuu?" kysäsi rouva Andersson
malttamattomasti.
"Siihen tarvitaan kaksi asiaa ja molemmat on Herramme Jesus meille
osottanut: Valvokaa ja rukoilkaa! Teidän tulee alituiseen *rukoilla*
lastenne puolesta, sekä öin että päivin. Illoin maata pannessanne ja
aamulla taas noustessanne tulee teidän puhua Herralle heistä ja sitten
tulee teidän *valvoa* heitä, opettaa heitä jo pienenä tottelemaan, jotta

he sitte isompana voisivat ottaa vaarin itsestänsä."
"Mutta, kun ne ilkiöt eivät *tahdo* totella", sanoi rouva Frisk ja polki
nauraen jalkaansa lattiaan.
"Etteivätkö *tahdo*? Puhutte yhä vaan tahtomisesta. Sanon teille
jotakin, rouva, älkää antako lapsen edes huomatakaan, että sillä olisi
mitään omaa tahtoa. Niin pian kun lapsi sen huomaa, olette menettäneet
valtanne hänen ylitse. Ei pidä kertaakaan antaa lapsen tehdä oman
tahtonsa mukaan. Jos se vaan kerran saa tapahtua, niin jopa hän heti
huomaa sen käyvän laatuun ja menettelee samalla tavalla toistenkin.
Mutta asia on, kuten äsken sanoin, oikeita raukkoja olette te,
työläis-emännät, silloin kun teidän tulisi opettaa tyttöjänne tottelemaan.
Ja siksipä käy, kuten käy, siksipä me nyt juuri tämänkin syksyn
kuluessa olemme saaneet nähdä toisen tytön toisensa perästä täältä
lähistöltä joutuvan onnettomuuteen."
"Huh Katria, minkälaisia juttelee", vastasi rouva Frisk heristäen kättä
Katrille, "oikein sydäntä kouristaa näitä kuunnellessa. Ikäänkuin me
äitiparat sille mitään voisimme!"
"Tietysti te voitte", vastasi Katri ankaran vakavasti. "Muistakaa, että
kerran tulette Jumalan tuomioistuimen edessä vastaamaan niitten
sielujen puolesta, jotka Hän on hoidettavaksenne uskonut. Te olette
ottaneet paljosta vastataksenne; voi teitä, jos saatte huonon todistuksen
työstänne. Ryhtykää toimeen ennenkuin velkataakkanne kasvaa ylen
suureksi; ryhtykää jo huomispäivänä. Opettakaa lapsianne käskyjä
tottelemaan; vaatikaa heitä loma-aikoina työhön, opettakaa heitä
lakaisemaan ja pesemään lattioita, lämmittämään huoneita,
paikkaamaan vaatteitaan sekä monta muuta tytölle hyödyllistä tointa. Ja
milloin he sattuvat saamaan jonkun kolikon, niin totuttakaa heitä
säästämään se, jotta he eivät heti riennä sitä makeisiin tuhlaamaan.
Pitäkää muistossanne, hyvät ystävät, mitä olen teille puhunut. Ehkä on
vanha Katri teidän mielestänne hiukan ankara ja tuima; mutta hän
tarkoittaa sekä teidän että lastenne hyvää, se on totisesti varma asia. Ja
nyt hyvää yötä! Jumala antakoon siunauksensa sille asialle, josta tänä
iltana olemme keskustelleet!"
"Hyvää yötä, Katri neiti", huusivat eukot yksin suin, ottaen kukin
korinsa ja valmistautuen lähtöön. "Olettehan kyllä olleet hiukan tuima
meitä kohtaan, sitä ei todellakaan käy kieltäminen, mutta parastamme
te varmaan sentään tarkoitatte. Hyvää yötä .... hyvää yötä....!"

"Hyvää yötä, hyvää yötä", lausui Katri toistamiseen, ystävällisesti
jouduttaen heidän lähtöänsä, sillä hän halusi jo sulkea puotinsa ja
toimittaa tilit, jotta sitte saisi ennen maata panoaan viettää "hiljaisen
hetken Herran kanssa." "Jumala siunatkoon teitä kaikkia! Antakoon
Hän teille voimaa vaalimaan ja varjelemaan pieniä taimianne, jotta
kerran Hänen istuimensa edessä saattaisitte sanoa: "Tässä olen minä ja
lapset, jotka minulle annoit; katso, ei yksikään heistä ole hukkaan
joutunut."
Vaieten läksivät vaimot kulkemaan eteenpäin. Katrin sanat olivat
osuneet syvälle. Kukin kohdastansa alkoi tutkia sydäntänsä
saadaksensa selville, missä kohden hän oli rikkonut. "Kyllä maar oli
Katri oikeassa", arveli rouva Malm muista erotessaan, "en ainakaan
minä, Jumala paratkoon, ole lapsiani hoitanut ja pitänyt heistä niin
paljon huolta, kuin olisi tarvinnut."
Ja tähän huoahti rouva Modin:
"Niin, itsekukin meistä tunnustaa kyllä heikkoutensa ja
huolimattomuutensa!"
"Kunpa vaan voisi tulla paremmaksi", huudahti rouva Andersson.
"Toden totta minä kyllä *tahdon* olla tukena ja turvana tyttärelleni. Ja,
kun oikein etsii apua Jumalalta, niin kaiketi se lopulta onnistuu."
"Jo huomispäivänä minä, Jumalan nimessä, ainakin kiellän tyttöäni
kaduilla ja makeis-myymälöissä juoksemasta", arveli rouva Frisk
vahvistaen lupauksensa lyömällä molemmat kämmenensä yhteen.
"Hyvää yötä nyt ... hyvää yötä... Jumala meitä kaikkia auttakoon ja
vahvistakoon", sanoivat vaimot yhteen ääneen ja erosivat mennen
kukin omiin toimiinsa.
Mutta Katri Holmin sanat eivät niinkään pian haihtuneet heidän
mielestään. Tosin oli hän heistä ollut hiukan "tuima", ja tuon tuostakin
nousi itserakkaus kapinaan hänen soimauksiansa vastaan, mutta
sydämensä syvyydessä he kuitenkin myönsivät hänen olleen oikeassa,
Hänen sanansa ja neuvonsa siemen alkoi heissä jo juurtua ja nousee
ehkä kerran kantamaan runsaita hedelmiä.

End of the Project Gutenberg EBook of Katri Holm, by Mathilda Roos
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KATRI HOLM
***
***** This file should be named 15292-8.txt or 15292-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/5/2/9/15292/
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be