Katri Holm

Katri Holm

The Project Gutenberg EBook of Katri Holm, by Mathilda Roos This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Katri Holm Kertomus äideille
Author: Mathilda Roos
Release Date: March 8, 2005 [EBook #15292]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KATRI
HOLM ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

Katri Holm
Kertomus äideille
kirjoittanut
Mathilda Roos.
Suomennos.
"Viisas vaimo rakentaa talonsa".
Sananl. 14:1.
Ensimmäisen kerran julkaissut Karjalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike
O.-Y 1904.

Katri Holm oli, kymmenvuotisen palveluksensa aikana everstin

perheessä, älyllä ja säästäväisyydellä koonnut pienen, noin tuhanteen
kruunuun nousevan pää-oman, jolla hän nyt, palveluksesta lähdettyänsä
pani alkuun oman kauppaliikkeen.
Katri oli keski-ikäinen, kookas ja soreavartinen nainen. Hänellä oli
tummansiniset älykkäät silmät; niiden terävää katsetta olivat
palvelustoverit pelänneet aina, kun heillä oli ollut jotakin hutiloittua
työtä tunnollansa. Hän puheli paljon ja mielellänsä, puheli helein
sointuvin äänin, usein vahvistaen sanansa käsien ja muun ruumiin
liikkeillä. Mutta milloinkaan ei Katri silti juoruja juoksuttanut; hänen
puheissaan piili aina jotain hyvää ja varteen-otettavaa.
Katri piti paljon "periaatteista" ja "perus-lauseista", kuten hän sanoi, s.
o. senlaisista aatteista ja lauseista, jotka perustuvat Pyhän Raamatun
ilmoitettuun sanaan.
Muuan mielilause, jonka hän usein toi esille, oli, että toimellisesti
vaeltavien pitää menestymän, ja ne, jotka pitävät Jumalan käskyt,
saavat maan periä.
"Katsokaa, ystäväni", oli hänen tapanansa sanoa, milloin puhe siirtyi
tähän aineeseen, "Herra on sanassansa luvannut *tehdä laupeutta*
moneen tuhanteen polveen niille, jotka Häntä rakastavat ja pitävät
Hänen käskynsä, -- muistakaa se ja huomatkaa Herran *hyvyys*, sillä
Hän rankaisee vaan kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta tekee
laupeutta moneen tuhanteen. Tämä on varsin suurta, ystäväni, ja
mieleen painettavaa. Mutta mitä Herra tällä tarkoittanee? Sitäkö ehkä,
että tulemme pelastetuksi ja saamme sijan kunnian valtakunnassa?
Tosin sitä, mutta samalla Herra tässä tarkoittaa muutakin, sillä
iankaikkiseen elämään voi Hän saattaa suurimmankin hulttion, juuri
sen, jota Hänen täällä täytyy rangaista kolmanteen ja neljänteen
polveen. Ei, Herra tarkoittaa, että Hän jo täällä maan päällä tahtoo
siunata niitä, jotka pitävät Hänen käskynsä. Hän antaa heidän periä
maan ja nauttia hyviä päiviä. "Katso, minä olen nuori ollut ja olen
vanhaksi tullut, enkä ole koskaan nähnyt vanhurskaan näkevän nälkää
enkä hänen lapsensa pyytävän leipää." *Näin* luetaan Jumalan sanassa
ja me saamme olla varmat siitä, että Jumala aina täysin tarkoittaa sitä,
mitä Hän sanassansa puhuu. Jumalan hyvä ja armollinen tahto on, että
eläisimme siveästi, raittiisti ja työtä tehden, silloin hän lupauksensa
mukaan siunaa meitä antaen meille sen määrän, minkä tarvitsemme,
terveyttä, leipää ja iloa. Amen!"

Liikkeensä sijoitti Katri senlaiselle paikkakunnalle, missä kilpailu ei
vielä ollut ylen suuri ja missä hän tiesi saavansa mieluisiansa
kauppatuttavia. Hän ei halunnut rikkaita ja suurisukuisia ostajia, vaan
työkansaa ja köyhälistöä, sillä hän toivoi voivansa hyödyttää heitä, sekä
hengellisellä että ruumiillisella hyvällä; sitäpaitsi he eivät tulisi häntä
estämään vallitsemasta ympäristöänsä ja pitämästä nuhde- ja
hartauspuheita, milloin tarvis niin vaatii.
Hän asettui siis etäälle Kungsholmaan, muutamaan kaupungin osaan,
missä asui yksinomaan työmiesperheitä. Täällä hän avasi maito- ja
leipämyymälän, myi pari äyriä halvemmasta, kuin muut kauppiaat,
mutta kuitenkin oli hänen puotinsa tavara aina parasta laatuaan.
*Velaksi* hän ei antanut milloinkaan, mieluummin *ilmaiseksi*,
milloin hätä oli hyvin suuri. Täten kokoontui koht'sillään seudun siivo,
kunnon työkansa Katrin puotiin ruokavaroja ostamaan.
Mutta Katri ei ainoastaan varustanut työkansaa entistä paremmalla ja
halvemmalla maidolla, voilla ja juustolla, hän kohosi vähitellen myös
jonkinlaiseksi seudun suojelushaltijattareksi, jonka puoleen hädän
pakottaessa käännyttiin anomaan apua ja neuvoa. Oli hänellä pieni
kotiapteekkikin, jossa hän hiukan "puoskaroitsi"; useita oli hän
parantanut rohdoilla ja hauteilla, tai ehkä ennemmin hellällä avulla ja
lohdutussanoilla.
Ja kunnioitusta Katri kyllä itselleen saavutti; hyvä ja lemmekäs hän
tosin oli, mutta saattoipa myös toisinaan olla jyrkkä ja suorasuinen. Voi
sitä ihmistä, joka velvollisuutensa laiminlöi ja hulttiomaista elämää piti!
Varma oli, että hän ennemmin tai myöhemmin sai vastaanottaa Katrin
sekä nuhteita että neuvoja.
Oli myöhäinen lauvantai-ilta. Kauppa, joka oli ollut vauhdissa kaiken
päivää ja tuottanut rahastoon melkoisen lisäsumman, oli nyt lopussa.
Ovetkin olivat jo yleisölle tukitut, mutta vielä viipyi Katrin luona neljä
tuttua ostajaa. He puhelivat vilkkaasti. Katri seisoi myönti-pöydän
takana kapusta kädessä kuunnellen naisten, milloin äänekkäämpää,
milloin hiljaisempaa pakinata.
Lähinnä pöytää istui keski-ikäinen nainen seinään nojautuneena. Hän
oli kalpea ja alakuloinen, eikä paljon puhunut, mutta päättäen siitä, että
muut puhuessaan kääntyivät häneen, oli joko hän itse, tahi joku häntä
läheltä koskeva asia keskustelun esineenä.
"Häpeällistä", huudahti rouva Frisk, kolmenkymmenen vuotias nainen,

hyvä ja reipas näöltänsä, "se on tosiaankin häpeällistä! Mies-vetelys
pääsee vapaaksi kaikesta, ei kukaan saa edes tietää, ken hän on, ja
Liina-paran täytyy palata vanhempainsa luokse lapsineen, ja tulla heille
vaivoiksi. Lapsen isä ei tietysti pennilläkään auta. Hyi toki mokomia
määräyksiä ja lakeja!"
"Niin, kyllä ne tekevät tyttö-riepujen tilan varsin tukalaksi, se on
totinen tosi", sanoi rouva Malm, pitkä