Katajainen kansani | Page 9

kuin t?m?n syrj?tilan pellontilkareita--jota valitettavasti ette t?h?n saakka ole tehneet. Tehd?kseni sen teille mahdolliseksi ja istuttaakseni teihin oikeata k?sityst? asemastanne aion min? ottaa kontrahtinne tarkastuksen alaiseksi ja poistaa niist? kaikki ne kohdat, jotka ovat ristiriidassa em?talon etujen ja sen arvon kanssa.
K?ski h?n nyt tallirengin ja ty?voutien ja muonamiesten astua esiin ja kysyi heilt? kultakin heid?n nime??n.
Tallirenki, joka samalla toimitti kuskin virkaa ja oli tottunut herroja haastattelemaan, uskalsi nyt ensimm?iseksi avata suunsa ja sanoa talon puolesta pehtorin tervetulleeksi uuteen toimeensa, lausuen samalla sen toivomuksen, ettei herra, h?nen rattaillaan istuessaan, aivan liiaksi talon hevosia rasittaisi, vaan ett? h?n, opittuaan t?k?l?isi? teit? ja taipalia oikein tuntemaan, suvaitsisi ajaa maassa maan tavalla, kes?ll? kivi? ja kantoja v?ltellen ja talvella syvi? kinoksia.
Mutta siihen vastata kivahti pehtori, ett? h?n ajaa niinkuin on aina tottunut ajamaan, ja ett? ne h?nen tietens? ovat vain kuskit ja tallirengit, jotka tahtovat uskotella, ett? t??ll? on toisella tavoin ajettava kuin em?tilan teill?. Siit? luulosta tahtoi h?n tehd? pikaisen lopun.
Sen sanottuaan k??nsi h?n nolatulle kuskille selk?ns? ja k?vi puhuttelemaan muita palvelijoitaan, sanoen heille kullekin mieleen pantavan sanan.
--Sinulla on jalassasi kumman n?k?iset keng?t, sanoi h?n muutamalle. Miksi noita sanotaan? Vai pieksuiksi. T?st? l?htien tulee sinun hankkia itsellesi oikeat saappaat, semmoiset, joita em?talon rengitkin k?ytt?v?t.
--Sinun tulee teet?tt?? itsellesi paljon leve?mm?t housut, niinkuin on muualla maailmassa tapana, neuvoi h?n toista, jolla oli kapeat housut, jommoisia Korpelassa oli ammoisista ajoin k?ytetty.
--Tuo paitasi on aivan liian valkoinen, sanoi h?n sitten kolmatta puhutellen. Sano muijallesi, ett? musikalle semmoiselle kuin sinulle sopii paremmin punainen paita, joka on siistimpikin kuin valkoinen ... ja jos tahdot tehd? minulle mieliksi, niin nosta se housujen p??lle.
--Kaikille teille tahtoisin viel? yhteisesti huomauttaa, virkkoi h?n taas kaikkien puoleen k??ntyen, ett? em?talon alustalaiset ovat kaikki parrakkaita miehi? ja ett? minulle olisi mieluista n?hd?, jos yhdenn?k?isyyden saavuttamiseksi parrat t??ll?kin saisivat rauhassa rehoittaa.
Olivat saaneet muutamat naisetkin tulla saapuville. K??ntyen karsinaan k?tkeytyneiden kyl?viestien viej?in puoleen sanoi h?n antavansa heillekin arvonsa, koska heit?kin talossa tarvitaan; jos maltillisesti ja j?rkev?sti toimensa t?ytt?v?t, on h?n oleva heid?n yst?v?ns?, mutta jos valejuoruja talosta toiseen juoksuttavat ja varsinkin puhuvat pahaa h?nest? ja h?nen toimistaan, niin uhkasi h?n heid?n kielens? kahlehtia ja suunsa umpilukkoon sulkea.
N?m? viisaat ja hyvin harkitut neuvot ja nuhteet annettuaan ilmoitti pehtori lopuksi, ett? jos ne kaikki varteen otetaan, on h?n oleva hyv? kaikille ja rakastava korpelaisia niinkuin h?n peltolaisiakin rakasti.
Totisina ja tarkkaavaisina olivat ukot itse?ns? ylh?isemm?n puhetta kuunnelleet ja sopivasti ja siististi vaienneet, niinkuin on talonpojan hyv? tapa tehd? silloin, kun herrat haastavat. Koetti pehtori arvata alustalaistensa aatokset, mutta niiden silm? oli suljettu, eik? kasvojen j?ykk? pinta mit??n ilmaissut.
Vasta kun olivat herran edest? poistuneet, piha-aidalle istuneet ja piippuunsa pist?neet, lausui muuan miehist? mielipiteens? siit?, mit? oli tapahtunut.
--Tuntuipa tiet?v?n, sanoi h?n. P?iv?n vasta talon tiloja katseli ja paljon n?ki puutteita ja neuvoja tiesi.
--Taisi tulla tiukka vouti, huokasi se, jonka housuja oli moitittu.
--Mitenk?h?n t?ss? nyt alettanee el??? aprikoi kolmas, joka oli saanut muistutuksen paidastaan.
--Elet??n niinkuin ennenkin, virkkoi nelj?s. Niin kauan kuin min? muistan, on kaikkien uusien pehtorien vaihteessa ollut puhetta niist? uusista punaisista paidoista, mutta entisiss? paidoissa tuota yh? on pysytty ja entisiss? rohtimissa ryh?tetty.
--Mist?p? ne tuli t?nne karttuunit ja suvarohvisaappaatkaan.
--Isot sill' on aikeet, mutt' varsin ovat meille vaikeet!
ja kun Korpelan ukot olivat aikansa asiasta n?in haastelleet, niin pistiv?t he piippunsa taskuun ja tallustelivat kotejansa kohti niinkuin ei olisi mit??n tapahtunut, ja niinkuin kaikki olisi ollut ennallaan.
Ja ehk? ukot olivat siin? luottamuksessaan yht? oikeassa kuin pehtori puolestaan oli varma siit?, ett? nyt t?st? alkaa uusi komento Korpelan perukalla.
1899.

?ITI.
--Valitan suruasi ... n?in lehdist?, ett? ?itisi on kuollut...
--Kiitos vain, sanoi h?n, vastaten k?denpuristukseeni. Onhan se ik?v?, kun ?iti kuolee. Mutta, omituista kyll?, ajattelen sit? ilolla enemm?n kuin surulla.
Kai osoittivat kasvoni hiukan h?mm?styst?.
--En tietysti ole iloinen siit?, ett? ?itini kuoli, riensi h?n selitt?m??n,--vaikkei h?nell? vanhalla ja kivulloisella ihmisell? juuri en?? ollut iloa el?m?st??n ... itse oli h?n jo kauan kuolemaa toivonut, odotti sit? kuin viimeist? onneaan. Mutta nyt sai h?nen kuolemansa ik??nkuin korkeamman tarkoituksen ja syvemm?n sis?ll?n, jota h?nen el?m?ll??n h?nen mielest??n ei ollut...
Olimme tavanneet toisemme kadulla, ja jatkaessamme k?vely?mme kertoi h?n:
--Tied?t niist? adressipuuhista. Viime sunnuntaina oli kokous kaikissa kunnissa. Minun oli m??r? l?hte? ajamaan asiaa kotipit?j?ss?ni. Is?ni kuoltua, joka, niinkuin tied?t, oli siell? rovastina, muutimme ?itini kanssa t?nne Helsinkiin. Olin laittautunut l?htem??n y?junassa, kaikki oli valmiina, olin vain pist?ytynyt v?h?n kaupungille, josta palasin kapineitani noutamaan, kun kotiin tullessani sain kuulla, ett? ?itini oli saanut yhden tavallisia kohtauksiaan ja l??k?ri sanonut, ettei h?nell? luultavasti olisi pitk?lt?k??n j?ljell? ... varmaankaan en tapaisi h?nt? en?? hengiss?, jos l?htisin.
Riensin h?nen huoneeseensa. H?n oli hiukan tointunut ja t?ydess? tajussaan. H?n tiesi matkastani ja sen yhteydess? olevista asioista ja oli ollut niist? hyvin huolissaan--ei huolissaan matkasta, jolle h?n minua vain kehoitti l?htem??n, vaan n?ist? kaikista muista onnettomuuksista.--Varmaa on, ett? kaikki n?m? nykyiset ik?vyydet olivat yh? rasittaneet h?nen huonoa hermostoaan. Luullen h?nt? rauhoittavani sanoin heti, ettei matkastani nyt tietysti voisi tulla mit??n, kun ?iti oli n?in sairas.
--Kuinka ei? kysyi h?n. Mik? est?isi