Katajainen kansani | Page 8

aamulla tulivat tekonsa vaikutusta tarkastamaan, k?mpi ukko ulos uunistaan ja kehui olleen v?h?n liiaksikin l?mpim?n.
--Onko meid?n revitt?v? uunikin?
Vouti k?ski kiukuissaan repi? uuninkin.
Ja uuni revittiin ja ukon t?ytyi viimeinkin taipua. H?n kokosi tavaransa ja l?hti.
Mutta kauaksi ei h?n mennyt.
--Tupani saitte h?vitetyksi, mutta nient?ni ette saane, sanoi h?n.
Ja ihmeekseen n?kiv?t kartanon rengit ?ij?n alkavan kantaa kapineitaan suuren kuusen alle, joka oli tuvan takana. H?n teki siihen tulen ja hakkasi havuja vuoteekseen.
--Siihenk? aiot j??d??
--Olen min? ollut t?ss? y?t? ennenkin ... t?m? on sen vanhan karhun pes?, jonka kaadoin kartanon karjaa h?vitt?m?st?. Siirryin t?st? silloin tupaani ja nyt olen siirtynyt tuvastani t?h?n. Vuoroin vieraissa k?yd??n. Viek?? terveisi? kartanon herroille, ett? karhu on taas pes?ss??n eik? l?hde ampumatta.
Is?nt?renki kertoi voudille, ett? nyt oli ukko viimeinkin h??detty tuvastaan, mutta ukon terveisi? h?n ei vienyt perille.
Vouti huokasi helpotuksesta, ett? t?m? ik?v? juttu vihdoinkin oli p??ttynyt, sill? vanhan Niemen ?ij?n h??t?minen oli jo alkanut her?tt?? kiusallista huomiota ei ainoastaan omalla paikkakunnalla, vaan my?skin ulkopit?jiss?. Yleinen mielipide oli, muutamien suurimpien kartanojen vouteja lukuunottamatta, joilla oli itsell??nkin rettel?it? alustalaistensa kanssa, Niemen ?ij?n puolella.
Uuden mets?styshuvilan rakentamisesta revityn tuvan paikalle ei kuulunut mit??n. Kartano tarvitsi n?ht?v?sti rahansa t?hdellisempiinkin tarkoituksiin, ja niin unohtui v?hitellen koko asia ja Niemen ?ij? kanssa.
Mutta jo seuraavana aamuna h??t?misens? j?lkeen rupesi ?ij? r?hj? uudelleen tupaansa rakentamaan. Kivijalka kun oli j??nyt kiireess? s?rkem?tt?, ei siin? suurta vaivaa ollutkaan. Kaikki vanhat hirret sovitteli h?n entisiin salvaimiinsa ja pani uusia sekaan, miss? vanhat olivat lahonneet. Suurin osa kattotuohistakin viel? kelpasi. Tupa tuli ihan entisens? n?k?inen, eik? eroa muuta, kuin ett? ikkunat olivat v?h?n suuremmat ja uuni ulos l?mpi?v?.
Kukaan ei h?nt? h?irinnyt, sill? vaikka kartanon rengeille olikin annettu k?sky vanhan pirtin purkamiseen, ei heille oltu annettu kieltoa uuden rakentamisesta. Voutikin siirtyi pois, ja uusi tuli sijaan.
Saatuaan tupansa kattop??lle kantoi ukko sinne kapineensa kuusen alta, pystyttip? viel? sen harjalle viiritankonsakin siihen kiinnitettyine karhun kuvineen.
1899.

KORPELAN UKOT.
Korpela oli Peltolan suuren kartanon syrj?tila ja oli aikoinaan perustettu sinne karjataloksi, jonne hovin lehm?t joka vuosi l?hetettiin kes?laitumelle. Laitumen parantamiseksi viljeltiin Korpelassa kaskeakin. Ensi alussa t?ytyi sit? yll?pit?? hovista k?sin ja sielt? tuoda kaikki tarpeet. Mutta v?hitellen kasvoi siit? erityinen talo, joka tuli omillaan toimeen, ja kun se joutui vakaantuneeseen viljelykseen, alkoi se kyet? p??tilalle veroa maksamaan. Lopulta kiinnitti se Peltolan paroonien huomiota siihen m??rin puoleensa, ett? he p??ttiv?t asettaa sinne vakinaisen maanviljelyskoulussa k?yneen pehtorin eik? tyyty? tavalliseen is?nt?renkiin.
Korpela oli kuitenkin viel? siksi kaukana muusta maailmasta ja niin yksin??n siell? synkkien metsien ja autioiden soiden takana, etteiv?t voudit kauankaan tahtoneet siell? viihty?. Niit? t?ytyi sent?hden tuon tuostakin muutella, joka ei tietysti ollut is?nt?in uusille viljelyspuuhille eduksi. Korpela siit? v?hemmin k?rsi, sill? viljelysolot olivat siell? sill? kannalla, ett? ne niin sanoakseni kehittyiv?t itsest??n niin paljon kuin kehitty? taisivat--soilta ja kallioilta.
Vuosikausia oli Korpela nyt taaskin ollut ilman varsinaista pehtoria, kun parooni vihdoinkin p??tti l?hett?? sinne uuden hoitajan. Se kyll? vaati v?h?n korkeanlaisen palkan, mutta lupasi siit? hyv?st? pit?? sit? parempaa komentoa. H?n oli ennenkin ollut suurten herrain syrj?tiloilla voutina ja sanoi hyvin tiet?v?ns?, miten niit? oli viljelt?v?.
Korpelasta, jonne jo sinnekin oli saapunut tieto uuden pehtorin tulosta, l?hetettiin vaunut vastaan ja kuskit ja tien neuvojat. P?iv?n pari kesti matka, ja karuja olivat kankaat ja veteli? suot kahden puolen tiet? ja ik?vi? taipaleet. Tie oli kyll? kova ja kivet?n, mutta mutkikas ja m?kinen.
Perill? oli piha puhdas ja raput ja porstuat siivotut, niinkuin Korpelassa ainakin oli tapana ne pit??, saati sitten, kun tuli niin suuria vieraita. Jo ver?j?ll? seisoi is?nt?renki vastassa ja vei vastatulleen tupaan, jonne koko aluskunta oli kutsuttu h?nt? kohtaamaan.
Uteliain silmin katseli kansa siin? uutta k?skij??ns? ja h?r?korvin kuunteli, mit? olisi sanottavana ja mit? terveisi? tuotavana, sill? puheliaaksi mieheksi oli pehtoria kuultu mainittavan.
Pulskapa h?n olikin mies eik? sanojaankaan sammallellut, ja pian saivat ukot kuulla kunniansa.
Tiest? otti ensiksi puhuakseen, niinkuin on matkamiesten tapana tehd?. Kiitosta odottivat ukkoset kukin tieosastaan, sill? parastaan olivat panneet sit? tehdess??n ja monet hiekkakuormat siihen vet?neet helteisin? kes?p?ivin?, kun muut ty?t kiirehtiv?t. Mutta moitetta saivat.
--Tie, jota t?nne tulin, on liian pitk?,--sanoi ensi sanakseen. Kauan olette saaneet el?? t??ll? valtoinenne liian pitk?in taipalien takana. N?ytt?? silt?, kuin olisitte tahallanne sit? koukeroittelemalla ja kaartelemalla pident?neet. Ensi t?iksenne panen teid?t t?t? tiet? oikomaan ja lyhent?m??n. Parooninkin tahto on, ett? t?m? Korpelan rajakulma on saatettava suorempaan yhteyteen Peltolan rintamaitten kanssa.
Kun eiv?t ukot siihen mit??n virkkaneet, jatkoi pehtori:
--Peltolan mailla ei ole, niinkuin sen tied?tte, m?ki? eik? notkoja, vaan on kaikki tasaista ja kaunista maisemaa, ja sent?hden tahdon min?, ett? m?et t??ll?kin tasoitetaan ja notkot nostetaan. T?m? on yht? maata em?talon kanssa, ja maidenkin tulee siis olla yht?l?iset.
--M?et ja notkot...--jupisivat ukot korvallisiaan koskettaen, mutta eiv?t ehtineet sen edemm?, kun pehtori, k??ntyen lampuotien ja torpparien puoleen, puhui heille n?in:
--Jo kauan on kuulunut valituksia siit?, ett? te el?tte t??ll? kuin perint?tiloillanne ja viljelette maitanne kuin omianne. Mutta teid?n tulee muistaa, ett? t?m? talo kaikkine kiinteimineen ja irtaimineen, kaikkine kuivineen ja m?rkineen on em?taloon erottamattomasti yhdistetty ja ett? teid?n sent?hden tulee rakastaa p??paikan ??rett?mi? aloja yht? l?mpim?sti