Katajainen kansani | Page 4

Ihmisten _t?ytyi_ p??st? liikkeelle ja ne p??siv?tkin.
Vaikka hiiht?minen viime aikoina on ollut suuresti v?henem?ss?, paikoitellen melkein unohduksissa, teitten kunnossapito kun on vuosi vuodelta parantunut, on t??ll? kuitenkin joka talossa ollut sukset, jopa kahdetkin. Joskaan niit? ei tavallisina talvina ole yleisemmin tarvittu, ovat talojen vanhukset niit? kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa huolellisesti hoitaneet ja joka kes? tervailleet, sill? eih?n koskaan voi olla varma siit?, milloin taas l?pip??sem?tt?m?n lumen sataa ja milloin n?it? taikakaluja tarvitaan.
Ja nyt otettiin ne kuin orrelta alas, ja ihmeellinen oli se vaikutus, mink? ne tekiv?t. Nuo nietokset, joita oli luultu murtumattomiksi muureiksi, muuttuivat yht'?kki? kaiken yhteyden n?yriksi v?litt?jiksi ulkomaailman kanssa. Ne muuttuivat siksi sillaksi, jota my?ten ihmiset keve?sti kuin tuulen kantamina liukuivat toistensa luo.
Hankien hankaluudesta on tullut matkamiesten mukavuus. V?lit talojen v?lill? ovat lyhenneet. Tiet, jotka ennen kulkivat kierrellen ja kaarrellen, viev?t nyt suorina viivoina halki korpien, yli j?rvien. Hiihd?nn?n ponnistelu, pakko luottaa vain omaan itseens? ja omiin suksiinsa ja tieto siit?, ett? kunkin oma voima on h?nen ainoa auttajansa, on saanut mielet hilpeiksi ja rinnat reippaiksi. Ihmiset ovat yht'?kki? k?yneet toisilleen yst?v?llisemmiksi ja keskin?isiss? suhteissaan herttaisemmiksi. Vastaantulija ei ole en?? vihamies, joka sinut tiepuoleen ajaa, vaan yst?v?, joka sinulle on uran avannut ja sin? h?nelle. Et?isimm?tkin ovat kuin naapureita, ja kuulumiset kulkevat talosta toiseen nopeammin kuin koskaan ennen.
Se suuri lumivaippa, jonka pel?ttiin hautaavan alleen ja ihmisi? erottavan, onkin vain kohottanut ja yhdist?nyt. Lumenhaltijan ilke?t aikomukset ovat h?pe??n tulleet.
Tekeeh?n tuo viel? raskaammissa kotiajoissa haittaa hiukan. Hein?kuormat t?ytyy panna pienemm?t kuin ennen, ja hirsien veto useihin uudisrakennuksiin on t?ytynyt j?tt?? toisiin.
Mutta kahteen paikkaan on keli nyt livakampi kuin on koskaan ollut-- kirkkoon ja kouluun. Niiden ymp?rill? seisoo suksia ja sauvoja kuin keih?it? sotaleiriss?. Ja kuta korkeammalle kinokset kohoavat--ja yh?h?n ne vain kohoo, sill? talven selk? ei ole viel? taittunut--sit? enemm?n sakenee suksimets? kirkkojen sein?mill? ja koulujen pihoilla.
1899.

KOLMIVALJAKKO.
Sis?maassa sen suuren lumipyryn j?lkeen maaliskuulla 1899.
Hiihtelimme t?ss? er??n? pyh?iltana v?h?n aikaa sen suuren lumipyryn j?lkeen hiljalleen liukkaita hankia ja kiittelimme n?it? kulkuneuvojamme, joilla n?kyi p??sev?n, olipa keli millainen tahansa, kun alkoi kuulua outoa melua maantielt? p?in, jonka poikki latumme kulki. Siell? huudettiin ja pauhattiin ja iso??nisi? aisakelloja soitettiin.
P??timme sodan syttyneen siit?, ett? kaksi vastaantulijaa ehk? oli joutunut tiest? tappeluun, ja riensimme h?t??n. Mutta kun tulimme luo, emme tavanneetkaan kuin yhden matkamiehen mellastamassa. Mutta h?n oli kyll? sit? kummallisempi kulkija. Ei ole ainakaan t??ll?p?in semmoisia laitoksia ennen n?hty.
Siin? oli iso kuomureki, leve? kuin laiva, kallellaan lumessa. Kuomun sis?ss? istui sen t?yteinen parrakas, lihava, kiiltonappinen herrasmies. Reen kupeella oli vy?t?isi??n my?ten hangessa h?nen kuskinsa, isolakkinen, pitk?hihainen ja leve?helmainen, joka, koettaessaan omin voimin p??st? yl?s, vaipui vain yh? syvemm?lle. Hevosista, joita oli kaksi suurta konia ja yksi pienempi keskell?, oli pienin tiell? poikkiteloin mahansa varassa, suuret tiepuolessa lautasiaan my?ten lumessa. Aisat olivat katkeilleet ja suitset sekaantuneet.
Ummikko herra ?rjyi outoja sanoja kuskille. Kuski, joka osasi hiukan suomea, noitui hevosiaan, jotka vaahtoon asti ponnisteltuaan nyt eiv?t en?? yritt?neetk??n yl?s; noitui reke??n, jonka toinen jalas oli vaipunut syv?lle lumeen; noitui tiet?, joka todella olikin kelvoton semmoisilla ajopeleill? kulkea; noitui lomaan herraansakin ja lopuksi meit? kaikkia, jotka emme olleet tien kunnossa pidosta paremmin huolehtineet.
--Kaikenlaisilla konkareilla sit? pit??kin ajaa ... sanoinhan min? jo l?htiess?ni, ettei n?ill? pelin t??ll? p??se mihink??n ... mokomat valjakot ... luuliko se tuo (h?n osoitti herraansa) t??ll? Nevski? ajavansa ... joka virstalla saadaan tiepuolessa rype?... Ja te sen moukat siin?, tsuhnat, kelvottomat, ette pid? teit?nne kunnossa, ett? herrat ajamaan p??sisi... Herra, herra, mit? me teemme?
Herra murahti jotakin...
--Selk??n uhkaa teit? antaa!--Selk??nne siet?isittekin!--Ka, miksette auta!--Kuuletteko, kollot, nostakaa reki tielle ja hevoset hangesta!
Miehet katselivat tyynesti outoa n?ytelm??, mutta ei kukaan heist? yritt?nytk??n ruveta pelastuspuuhiin.
--Mit? te t??ll? kuljeksitte? kysyi meist? muuan. Vai l?hdittek? vain keli? koettelemaan?
--Keli?k? koettelemaan! kiljui pitk?hihainen mies. Kyll? me teille viel? keli? n?yt?mme?
H?n hujahutti pitk?ll? piiskallaan l?hinn? seisovaa miest?, mutta t?m? nosti sauvansa eteen, siima kiertyi sen ymp?rille ja piiska irtautui kurittajan k?dest?. Koettaessaan rynnist?yty? yl?s kellahti h?n sel?lleen hankeen ja siit? istualleen, niin ettei n?kynyt kuin v?h?n parran h?nt?? lumesta.
--Auttakaa minut yl?s, konnat! komensi h?n. Mutta miehet olivat piiskan k?ytt?misest? hiukan n?rk?styneet...
--Parasta, kun huppuroit siin? siksi, kunnes syd?mesi lauhtuu. Ne ovat n?m? t?mm?iset aseita, joita t??ll? ei ole totuttu tottelemaan. T??ll? meid?n puolessa ei p??st? kulkemaan kuin hyv?ll? puheella ja kauniilla k?yt?ksell?.
H?n posmitti jotakin herransa kanssa, joka oli niin turkkeihinsa vy?tetty ja tyynyill? ja nahkasilla kuomiinsa niin p?nkitetty, ettei kyennyt muuta kuin silmi??n mulkoilemaan ja v?h?n olkap?it??n kohottelemaan.
--Herra k?skee teid?n heti paikalla lapioimaan auki tien! Jos sen teette, lupaa h?n antaa anteeksi eik? olla vihainen siit?, ettette ole sit? ennen tehneet.
--Lapioimaan auki tie? L?pi Suomenko? Se on yht? umpea t??lt? Lappiin.
--Eik? kuin yh? pahenee vain! vahvisti toinen.
Kuski raapi korvallistaan.
--L?pi Suomen ... helkkari...
--Parasta taitaa olla, kun k??nnytte takaisin tai odotatte t??ll? kes??n ... kes? kuitenkin tulee, ennen kuin on kaikki kujat luotu, jos ne luotaisiinkin...
--Ei sovi k??nty? eik? odottaa! Nyt juuri t?ytyy meid?n p??st?!
--Ka, p??seeh?n siit? ... tasainen on taival... eiv?t kivet kolaja ... ei muuta kuin v?h?n upottaa...
--Vai