Karkurit | Page 8

perilt?.)
MARKUS. Sis??n, iloiset herrani! (Huutaen vasemmalle.) Viini? t?nne, poika! Paikalla!--Istukaat, vieraani, ja olkaat huoneessani kuin kotonanne, Seinen-virran partahalla. (Istuvat ymp?ri p?yt??. Viini? tuodaan.) Teid?n muistoksenne, herrat!
YRJ?. Herrat Gallian maalta!
PAULI. Teit? kiit?mme.
TYKO. Kiit?mme maljan edest? ja tyhjenn?mme sen pohjaan Suomen kunniaksi.
MARKUS. Mille tuntuu teist? kylm? Suomenniemi?
PAULI. Meit? miellytt?? t?m? maa.
TYKO. Me sit? rakastamme.
MARKUS. Ihmeellist? kyll?. Mit? vieh?tt?v?? ja merkillist? tarjoo teille sen luonto?
TYKO. Paljon.
PAULI. Meit? haluttaa tutkistella kansaa, etenki sit? yhteist?.
MARKUS. Tied?np? teid?n sen uuden hengen lapsiksi, joka parhaillaan on ymp?rilevi?m?ss? t?ss? Europassa ja joka viimein valtakunnat ja kaiken j?rjestyksen kumoo ja ihmiskunnan h?vitykseen saattaa, jos ei sit? ajoissa estet?, kuristeta, ett? vaikenee h?n ijankaikkiseksi villivaltaansa saarnaamasta. V?ltt?m?tt?m?t ovat t??ll? etevyyden oikeudet ja s??tyin pyk?l?t. ?Tee talonpojalle oikein, vaan ?l? hyvin?, se on vakuutukseni alamaisiani kohdellessa. Jumal' avita! h?lle oikeuden teen, en kynnen-mustan vertaa v??ryytt?, mutta jos h?n pyrst?j?ns? tahtoo r?yhistell?, niin...
YRJ? (erikseen). Katsos h?nen silm?ripseit?ns? ja kauhistu. Nyt laukee sielt? kova ampuma.--Fyr!
MARKUS (ly?den nyrkkins? p?yt??n). Keppi? selk??n!
YRJ?. Haa!
MARKUS. Haa, Yrj?! Oletpa suuri veitikk?, sen tied?n, mutta pid?np? sinusta, vaikkei l?ydy sinussa pisarata aatelisverta.
YRJ?. Ei pisarata. Se on puhdasta, herra.
MARKUS (nauraa). Mutta juo, sin? junkkari. Juokaat, herrat.--Jos, katsellessamme mailmaa, eri lailla aattelemmekin, niin olette nyt kuitenkin vierainani, ja onneton se, joka teit? huoneessani loukkaa.--No, mit? aattelette herrasta Kuuselassa, jossa k?vitte eilen?
TYKO. H?n tuntui kelpo mieheksi.
MARKUS. Ja h?n on kuitenkin pahin vihamieheni.
TYKO. Ik?v? asia. Se tietysti h?iritsee el?m?nne rauhaa.
MARKUS. Ei h?t??.
TYKO. Ep?ilenp?. Mutta toivokaamme t?m?n vihan viimein karkoittuvan kauvas ja yst?vyyden astuvan sen sijaan.
MARKUS. Ennen teid?n Ardenni- ja Pyreneanvuoret toinentoistaan k?yv?t suutelemaan, kuin sovintoon me; ei elossa t??ll? eik? tuolla, kylm?n haudan toisella puolla. Tultuamme yhteen helvetiss?, s??st?mmep? perkeleilt? kaikki vaivat meit? kohtaan. Kas kuin me oikein toinentoistamme siell? kouristelemme, niin laskevatpa tulihaarunsa pimeyden enkelit ja katselevat meit? suurilla silmill?. Jos joutuisimme yhteen taivaassa, joka tosin olis kepponen, niin toinen meist? sielt? Pietarin ulospotkaista t?ytyis.
PAULI. Ankara viha, ja l?heisimpien naapurien v?lill?.
MARKUS. N?ist? tienoista h?net kohta siirr?n, se on vallassani.
TYKO. Mill? keinolla, herrani?
MARKUS. T?m? on asiamme: Vuotta viisitoista sitten lainasin h?nelle summan rahaa, luvaten sit? h?nelt? ei ennen vaatia kuin t?m?n ajan menty?, ja nytp? on se mennyt. Tuomio on jo k?dess?ni, ja kahden, kolmen auringon kiertyess? on sek? talonsa ett? suurin osa irtaintansa minun, ja maantiell? seisoo mies.--Triumf!
TYKO. Eik? armoa yht??n?
MARKUS. Viivytyst? ei tiimaakaan, se on p??t?kseni.
PAULI. Herra parooni, teid?n maljanne juon, toivoen teille onnea kahden kartanon hallitsijaksi.
MARKUS. Min? kiit?n, herra Bertram. Niit? kuitenkaan en hallitse en??n kauvan, kohta heit?n kaikki ottopoikani haltuun.
TYKO. ??rett?m?sti lienee h?n teit? kohtaan t?st? kiitollinen.
MARKUS. Olenpa huomannut h?nen rakastavan minua hell?sti kuin oma lapsi, ja siev? on k?yt?ksens? kaikin tavoin. Ja kuitenki, vuosia muutamia sitten, h?n riehui niellen elon hekkumaa; mutta myrsky asettui ja myrskyn j?less? tuli kaunis ilma.--Kiltti poika aina siit? asti, koska otin h?net huoneeseni.
TYKO. Oman poikanne teilt? tempasi onni armoton?
MARKUS. H?net tappoi sota.
TYKO. Ja siit? olette varma?
MARKUS. Uskottava asia. Tosin haastelee maineet ristiin.
TYKO. Jos h?n palaisi kotihinsa takaisin?
MARKUS. Is?n kotoa ei ole h?nell? en??.
TYKO. Olettepa is?ns? te.
MARKUS. H?nt? en tunne, h?net olen hyl?nnyt.
TYKO. Kova oli kaiketi syy tekoon niin kovaan teilt?.
MARKUS. H?n ei k?ytt?nyt itse?ns? is??ns? kohtaan niinkuin pojan tulee. Piina ja kuolema! h?n kihlasi vihamieheni tytt?ren, ja t?st? sain vasta tiedon koska h?n jo oli sotaretkell?ns?.
TYKO. Mutta jos h?n ylenantais entisen morsiamensa?
MARKUS. Niin on h?n vinti?, kaksinkerroin h?net hylk??n.
TYKO. Mutta jos morsian h?net pett?is?
MARKUS. Yht?kaikki; h?net olen hyl?nnyt, ja siihen antoi h?n mulle syyn.
TYKO. Yht? kysymyst? olen mietiskellyt: Kylmenisk? koskaan lemmen linna h?nt? kohtaan, jonka suonissa oma veremme virtaa? (Hetken ??nett?myytt?.)
MARKUS. Herra, h?n on minun lapseni. Totta sanoen, h?nt? muistelen usein. Urhea poika ja sanassansa pysyv? aina vimmaan asti; perint? veress?.--Vaan, mit? p??tt?nyt olen, seisoo, seisoo ijankaikkisesti. Tieto aina p??t?ksess?mme pysyneemme antaa ehjyyden tunteen, voiman hirmuisen, ja katsanto s?keni? iskee.--Mit?, jos sanani s?isin, jota ennen en ole tehnyt? Mit?, jos kokoilija monivuotisesta kokouksestansa ?kisti kadottaisi puolen? Ei! Niin olkoon kuin m??r?tty on. Oma poikani on perinn?t?n, ottopojalleni tulkoon kaikki.
TYKO. Mit?, jos nyt my?skin h?n, n?in sanon leikin vuoksi, rupeisi kiehtomaan t?t? kielletty? hedelm??, siihen pakoitettuna sen sokean jumalan nuolelta?
MARKUS. Kohta s??t?kseni kumoon, h?n marssikoon Viitalasta, ja kerj?l?inen maantielt? saakoon kaikki.--Huomatkaa: kuoltuani on suurin vihamieheni herrana t?ss?, jos ajoissa en katsoisi jonkun toisen etua; sill? h?n, jolta kerran sain hengen, ja h?n, joka t?t? herra Maunoa on kantanut rintansa alla, he syntyisin olit samasta kohdusta.
TYKO. Ja sukuvihapa taitaa n?ytt?? n?in hirve?n karvan.
MARKUS. Totta, mun herrani.--Mutta juokaat, te my?s, herra Bertram, ja poistakaat t?m? alakuloinen muoto. (Niilo tulee.) Donnerwetter, mon Cher Niilo! Oletko viimein kotona?
NIILO. Suokaat anteiksi, is?ni, anteiksi, herrat. Viivyinp? kauvemmin kuin tahdoin. (Istuu toisten seuraan.)
MARKUS. Mutta hikootpa, poikani.
NIILO. Sahastanne ratsastin yli kivisen m?en.
MARKUS. Nytp? j??hdyt? kuumuutes; (Kaataa h?nelle viini?.) T?ss?, mies!--Ja nyt, herrat, juon min? pohjaan ja toivon teille hyv?? y?t?.
PAULI. Hyv?? y?t?, herra parooni!
TYKO. Maatkaat makeasti! (Markus menee vasemmalle.)
NIILO. Makeasti, mun is?ni! (Erikseen.) Hyv? ett? menit. Nyt aika huimaus; sill? t?m?n kohtuullisen el?m?n kautta, jota mun n?yn vuoksi t?ss? t?ytyy el??, itselleni