Karkurit | Page 3

annan tuhannen peeveli? ukkoselle. H?n tehk??n ty?t?ns?.--Selk??s saat. Katsos. (Ly? h?nt? sauvalla.) Jassoo! et meinaa huutaakaan, et sanaakaan hiiskua?--Jassoo! Ent?s t?m?. (Ly? h?nt? viel? kerran, mutta pudottaa sill? samalla sauvansa ja ottaa huutaen sel?st?ns? kiinni.) Aih, aih! Kuolenpa!--Poika! Pys?y t?h?n, pys?y, jos et tahdo tulla syyp??ksi kuolemaani! Aih!
PAIMEN. Mik? vaivaa teit??
MARTTI. Mik? minua vaivaa, sin? kirottu penikka. Etk? tied?, ett? olen kovin rasitettu leinilt?? Ymm?rr?tk?s? Luutaudilta. Ja v?list? iskee se kimppuuni kuin tahtoisi ampua selk?ni poikki.--Aih! Ja kaikki t?m? sinun t?htes, penikka.
PAIMEN. En min? teit? ly?nyt.
MARTTI. Suus kiinni! ja pitele minua, etten p??se kaatumaan. Jos kaadun, niin olenpa hukassa enk? nosta yl?s t?pp?si?ni moneen tuntiin. Anna t?nne sauvani. (Poika antaa h?nelle sauvan ja tukee h?nt?.)
PAIMEN. Ettek? ole kysellyt apua toht??rilt??
MARTTI. Jaah! Tohtoripa t?ss? kyll? auttais.
PAIMEN. Kuinka olette saaneet t?m?n luutaudin?
MARTTI. Ole ??neti; se ei kuulu sinuun.--Katsos nyt, kuinka min? teen. Sovitan sauvani t?nne taakse, likist?n sen k?sivarsillani lujasti vasten selk??ni ja pist?n molemmat kourani housuin lakkareihin. Kas n?in. T?m? auttaa v?h?n. Taluta minua nyt k?sikynk?st? selv?lle tielle ja katso, etten peevelin t?hden p??se kaatumaan. (K?yv?t; poika taluttaa h?nt?.)
PAIMEN. Elk?? nyt kaatuko vaan.
MARTTI. Ole minua varoittelematta, sin? nalliainen, sammakko. Ja jos nyt havaitsen--aih! kuolenpa--jos nyt havaitsen pient?kin klippari-naurua huulillas, niin ly?np? leukas lukkuun.
PAIMEN. Surkeatahan t?m? on. Voi, ett? n?in piti k?ym?n! Voi, voi!
MARTTI. El? siin? itke jollottele, vaan taluta minua koreasti. Aih, aih! (Katoovat.--Tyko ja Pauli, karkutiell?. Uraalin aarnioista tulevat.)
PAULI. Seis, yst?v?n'!
TYKO. Oi! miss? seisomme!
PAULI. Tuoss' ompi kotokyl?.
TYKO. Niin; m? n?en, Vaan uskoa en tahdo mit? n?en.
PAULI. No, silm?m' harhailee. Me istumme Uraalin kaivantojen syvyydess? Ja kodost' uneksumme kaukaisesta.
TYKO. Ei! Tornivuorella me seisomme. Ja tuossa toivon ompi valtakunta. K?y, tuuli vapaa synnyinlaaksoista, K?y, riehu, ilostasi hurjap??n? Ja siipes ihanasti j?hdytt?k??n T?t' otsan ihanata polttoa! K?y, tuuli, lempe?sti liehutellen Lumiliinaa hartioilla kauniin immen, Mi kenties k?yskelee nyt kankahalla Tuoll' kultaisella, h?m?r?ss? illan! K?y, myrsky; t?m? myrsky autuus on! (Leimaus.)
PAULI. S? n?it tuon leimauksen luoteisessa.
(Kova tulen-isku, jyrin?? ja sadetta.)
TYKO. Nyt iske tulta, jysky? ja sada, S? is?inmaamme taivas ihana!
PAULI. Onp' ihanata t?m? jylin?, Mi kiiriskelee vuorten reunoilla,
Ja ihana tuo pilvein himmeys P??ll' kotokartanoimme v?ikkyv?.
TYKO. Ja ihanat nuo pilvein tulik?rmeet. Niin; leimahtele, jysk?? kovasti Kuin rautakirnut sodan tanterella, Kun jylin?t? voiton kunnioiksi He kidoistansa mustist' oksentavat, Ja vihollinen karkoitettu on.
PAULI. Kas pilvikallioita, torneja Tuoll', tulilakeisia, ladottuina Jyrk?sti toinentoisens kiirehelle!
TYKO. Se ompi jalo n?ytelm?; Me n??mme siell? sotajoukkoja, Niin jalkav?ke? kuin hevosilla Pois retkeilev?n id?n mailmoihin Tulessa, savussa ja jyskeess? ja vilkas kaiku l?pi ilman kiit??. Niin viett?? taivaan voimat p??s??mme Uraalin komeroista Suomehen.
PAULI. S? pilvipatsas tuossa, purjehdi Uraalin vuorille ja terveisemme Vie unisille vartijoille siell?, Ja kerro vapauden ihanuudest'.-- Oi onnen hetki, ilta armahin!
TYKO. Kernaasti vuosikaudet kulkisin, Suot sotkisin, tiet monim?kiset Hymyhuulin k?isin, kun vaan tieni p??ss? Mull' olis tiedossa viel' ilta toinen Tainkaltainen kuin t?m?. (Ukonilma on lakannut.)
PAULI. T?ss' seisomme, ja korkeuden k?tt?, Mi johti meit? tielt? vaivojen, Nyt kiitt?k??mme.
TYKO. Mutta katsos, ilma Jo ylenee ja vaisust' ukko vilkkuu Tuoll' ??riss' avaruuden kaukaisissa. Kaikk' onnen myrsky, taivaallinen itku,
Kuva sielujemme vallattomast' ilost'.
PAULI. Ja taivas selkii, kotom?en kuuset Taas k?rki?ns? hiljaa kastelevat Siniyden korkeahan merehen, L?nness? p?iv?n kultat?hti paistaa Ja mets? kiilt?? sateen pisarista. Niin ottaa meit? vastaan synnyinmaa Kuin ?iti, ilon kyynel poskellansa.
TYKO. Niin riemuisna kuin lemmestynyt impi Kes?virran kylvyst' yl?snoustuansa, Kun heinist?ss? p?iv?n hohteessa H?n istuu unelmissa autuissa Ja vesihelmet kiharillaan loistaa.
PAULI. Nyt on se hetki, koska peltomies On kynt?ns p??tt?nyt ja juhta seisoo, Kun paimentorvi kaikuu kujalla Ja kotiin ehtii karjankelloin ??ni Ja kynt?rastas m?nnyn latvassa, On ehtoovirtens alkanut. (Yrj?n vaskitorvi kuuluu.)
TYKO. Se ei ollut paimen.
PAULI. Yrj?n torvi! M? miehen n?en m?en rinteell? tuolla. H?n l?henee meit?.
TYKO. Kasvinkumppanimme, tule pian, kiirehdi! L?mp?isempi k?denpuristus ei ole sua vartonut viel?.
PAULI. Tuossa on h?n. (Yrj?, varustettuna mets?mieheksi, tulee.)
YRJ? (erikseen). Keit? lienev?t n?m?t? Kaiketi matkustelevia muukalaisia.
TYKO. Terve, Yrj?!
PAULI. Terve!
YRJ?. Te tunnette minut?
TYKO. Mutta sin? et meit??
YRJ?. En, herrani.
TYKO. Nytp? taitaisimme v?h?n ilvehti? kanssas, mutta syd?mmemme polttava halu ei siihen aikaa anna, ei anna se aikaa, vaan sy?ksee meit? eteenp?in voimallisesti kuin myrsky id?n vuorilta, joista tullaan.--T?ss?, Yrj?, yst?v?si Tykon k?si.
PAULI. Ja t?ss? Paulin.
YRJ?. Mit?!
TYKO. ?l? levittele silmi?s. N?in on laita.
YRJ?. Tuhat tulimmaista! mun t?ytyy uskoa.
TYKO. Uskoa sun t?ytyy mit? n?et.
YRJ?. Nyt kaiketi on suuri kirkastus auringossa ja kuussa. Toverini, terve tuhannet kerrat! (Syleilev?t.) Itkenk?? En! Ilovalkeana katsantoni loistakoon!--Mik? onni on teid?t saattanut t?h?n?
TYKO. Karkureina otsilla ter?stetyill? tulemme Uraalin kaivannoista, lent?en kuin lohik?rmeet luolistansa me tulemme, ja t?ss? on viimein tiemme p??.
PAULI. Siis saamme nyt sinulta tarkemmat sanomat.--Is?mme, el?v?tk? he?
YRJ?. Terveen? ja raittiina.
TYKO. Morsiameni, h?n el?? my?s, sen tied?n, sen paimenelta kuulin. El??k? h?n?
YRJ?. Se murheellinen, mutta jalo kukkanen. H?n el??.
TYKO. H?n ennen, niinkuin muistan, mielell??n lumivalkeaa liinaa p??ss?ns? kantoi.
YRJ?. Senkaltainen usein viel? n?hd??n h?nen tumpuria kihariansa verhoovan.
TYKO. Siin? haamussa on h?n v?ikkynyt sieluni silm?n edess? sinisiss? kaukaisissa saloissa t??ll?.--Yrj?, me olemme tehneet miehuullisen retken, jonka unohduksen y?h?n ei j??m?n pid?.
YRJ?. Teit? onni on ohjannut.
TYKO. Mutta kourilla kovilla. Paljon sulle viel? kertoilemme t?st? tiest?. Mutta muista asioista