Karkurit | Page 2

pieni ja korea k?si! ja hieno, samettihieno! mutta miksi n?m?t monet ristiviivat t??ll??
ELMA. Sanokaat se itse.
HANNA (erikseen). Mik? rumuus h?nen kasvoissansa. V?ristyksen tunnen ruumiissani h?nt? katsellessani. Ja h?nk? nuorena kuin ruusu kauniina hohti? Niinp? sanotaan. Lieneek? mahdollista?--Oi, vanhuus! s? ??net?nn?, mutta varmaan meit? jokaista l?hestyt. Mielt? masentava aatos! Ja muuttua n?in rumaksi! Ei! Kauneus syd?mmess?ni asukoon ja kuolemattoman sieluni ikuinen perint?-osa olkoon se kaukainen silm?m??r?, johon alati katsahtelen, niin onpa muotoni herttainen viel? lapsieni lapsille, koska he suustani kuultelevat viisauden neuvoja.
AKKA (katseltuaan Elman k?tt?). Kohta murhe on lopussa. Sit? korppihaukkaa, joka t?ht?? nyt syd?nt?s, et sin? pel?t? tarvitse. H?nen siipens? lannistuvat ja h?n lyyhistyy alas; sill? ylev? kotka kaukaisilta kukkuloilta on sun p??lles iskenyt tulisen silm?ns?. H?n luokses kiit?? halki sumujen ja pilvein kuin nopea vasama, ja h?nen saaliiksensa joudut s?, ja ravittu on h?n ijankaikkiseksi.
ELMA. Teit? kiit?n.
HANNA. Ihana ennustus.
ELMA. Ihmeellinen kyll?.
AKKA (Hannalle). Teid?n k?tenne my?s.
HANNA. Ei, eukkoseni, en rohkene min? nostaa tulevaisuuteni esirippua. Ehk? eteeni kuvattaisiin tapauksia synkeint? lajia ja niin mun k?sitt?is levottomuus ja hy?dyt?n murhe. Ei, ei! Min? olen tytyv?inen siihen, mit? sisarelleni ennustitte, ja iloitsen h?nen kanssansa.
ELMA. K?yk??t luoksemme, vanha vaimo, ja saakaat maksonne.
AKKA. Te olette hyv?, fr??kin?ni, aina hyv?.--Mutta rient?k??mme; l?heneep? meit? kamoittava herran-ilma.
ELMA. Niin, rient?k??mme. (Menev?t.--Martti tulee.)
MARTTI (yksin). Paljasta pahantekoa ja kiusaa Viitalan puolella. Peeveli heid?t perik??n! Enh?n jaksa en??n m? luutautinen kaakki, en muuta kuin huutaa kostoa, kostoa! Mit? taasen olen n?hnyt, pistet??n muiston tarkkaan talteen ja saavatpa saman takaisin viel?.--Mutta nytp? kaiketi pienet perkeleet ilmassa teiskaa ja sen havaitsevat tuhannet veljens? tahi tanssivat serkuksensa tuolla selk?luussani. Menk??t kimpustani helvettiin, marssikaat Viitalaan ja tehk??t parastanne. Penkkiin ly?k??t siell? se vanha karju, ett? h?n r?hkii ja r?k?tt?? kuin olis h?n siemeniss?. (Paimenpoika tulee.) Tuossa tulee Viitalan paimen. Kun nyt saisin h?nen kauluksestaan oikein lujan nappauksen.
PAIMEN. Herra Martti, herra Martti! Ry?v?ri?! Uskokaat: kaksi partaista miest? kohtasin polulla tuolla. Kyseliv?tp? minulta n?iden kartanoin nimist?, ketk? niit? hallitsevat ja l?ytyyk? niiss? koreita likkoja. Kuuselassa sanoin l?ytyv?n sit? sorttia kaksi ja oikein aika heiskaleita, mutta ett? toinen niist? on kihlattu jo monta vuotta sitten, mutta sulhasensa on kuollut sotaan, ja sent?hden on tytt?raiska p??tt?nyt lopettaa p?iv?ns? Ky?pelinvuorella santas?kki sel?ss?.--Niin selittelin heille asioita, rupesinpa viimein tuumailemaan, olivatkohan kunnon miehi?, ja pois juoksin heist? ett? aho t?misi.
MARTTI. Poika, mit? jaarittelet? Tule likemm?s; sill? olenpa v?limmiten v?h?n kuuro, niinkuin esimerkiksi nyt. Tule likemm?s ja haastele kovemmin. (Paimen likenee h?nt?.)
PAIMEN. Ry?v?reit? olen n?hnyt.
MARTTI (iskee k?tens? pojan kaulukseen). Nyt l?ksit ry?v?rten k?sist? karhun k?p?liin.
PAIMEN. Herra pehtoori! Mit? vasten?
MARTTI. Huuda nyt ry?v?rit avukses.
PAIMEN. Mit? olen tehnyt?
MARTTI. Katsotko h?rk?is per??n?
PAIMEN. Min? en ole h?rk?paimen.
MARTTI. Kukapas heit? paimentaa, sin? juupeli?
PAIMEN. He k?yv?t ilman kaitsijaa mets?ss?.
MARTTI. Kuka heid?n eteens? aidat murtaa ihmisten viljamaihin?
PAIMEN. En min?.
MARTTI. Juuri sama junkkari. Kyll? tied?n, ja tied?np? ett? teet sen k?skyst?.--Kahta herraa sin? palvelet, ja molemmat kuuluu he Belsebubin polvilukuun. Sano heille t?m?. Min? en pelk?? heit?, en ensink??n. Viha ja alinomainen sapen karvastus on rohkaisnut minut kuin n?lk? suden.--Kuinka jaksaa vanhempi is?nt?s? Min? tarkoitan sit? vanhempaa pirua.
Paimen. Hyvin h?n jaksaa.
MARTTI. Vanha saatana?
Palmen. Eli vanha patruuna.
MARTTI. Niin, niin, saatana on mailman patruuna ja herra. Niin, h?n jaksaa hyvin niin kauvan kuin Kuuselan hevosen veri antaa nestett? h?nen suonillensa. Sin? kaiketi n?it, ett? h?n ampui meid?n urhean orhiin? Sano totuus, muutoin peittoon sinut kanankaaliksi. N?itk??
PAIMEN. En n?hnyt, enk? usko h?nen tehneen sit?. Mutta huomatkaat, is?nt?ni oli vierasmiesten kanssa muistuttanut, ettette laskis hevosta laitumelle ilman koukkua kaulassa. Elikko meni aitaan.
MARTTI. Kitas kiinni, sin? vaivainen aidantakuinen; ja kuule nyt mink? toimen sinulle annan. Sano sille vanhalle sarvip??lle minulta, ett? h?n on viheli?isin aatelismies Suomessa, ett? h?n on iilimato, pullea hevos-iili, mutta kyll?p? h?n lypset??n viel?. Sille nuoremmalle kaviojalalle sanot sin? minulta, ett? h?n on k?en-poikanen, kurja k?en-poikanen, joka rehottelee toisen pes?ss?; mutta muistuta h?nt? usein niin tapahtuvan, ett? pes??n ilmauu muuriaisia, keltaruskeita, tulisia viholaisia, ja silloin ottaa h?net peijakas. Niin, kaikki t?m? sano heille vierasmiesten kuullessa. Muista se, sin? kanalja.
PAIMEN. No, no.
MARTTI. Jos et sit? tee, niin oletpa onneton, koska sinun t?st?l?hin kohtaan.
PAIMEN. T?ytyyh?n minun se tehd?.
MARTTI. Jaa, jaa; se tee, jos mielit s??st?? selk??s.
PAIMEN. Mutta hellitt?k??t kaulukseni.
MARTTI. Ei t?ll? hinnalla. Saatpa ensin v?h?n sauvastani; sill? tarvitsenpa hieman ?ljy? syd?mmelleni. Onpa minulla ihana halu v?h?n pehmitt?? sinun kruununmaatas, koska olet armottoman kerke? tekem??n mit? muut sinua k?skev?t naapuriesi vahingoksi. Tied?tk?, sin? veitikk?, miss? k?skyss? kiellet??n pahanteko l?himm?ist?mme kohtaan?
PAIMEN (erikseen). Enp? sit? muista, min? onneton; mutta ehk'ei tied? h?n sit? itsek??n; sill? sanotaanpa h?nt? huonolukijaksi my?s.
MARTTI. Sanoppas: miss? k?skyss??
PAIMEN. Kuudennessa.
MARTTI. Oikein vastattu. Kyll? sin? katkismukses osaat, mutta el?tk? sen mukaan, junkkari? Mutta kas t?ss? pieni muistutus.
PAIMEN. Te ette saa ly?d? minua.
MARTTI. Niink? rukoilet? Herra Martti, antakaat armon olla oikeuden sijassa ja helpottakaat v?h?n hyvin ansaittua rangaistustani; sano niin, ja p??setp? v?hemm?ll?.
PAIMEN. Te ette saa ly?d? minua.
MARTTI. Vai niin! Et n?yrry siis rukoukseen?
PAIMEN. Te ette saa.
MARTTI. Koetetaanpas. (Ukkosen jyr?ys kuuluu.)
PAIMEN. Kuulkaat ukkosen hirmuista jyrin?t?. Polttihan sen kauhea vasama menneell? viikolla hein?ladon Lautamajan niitulla. Oletteko sit? kuullut?
MARTTI. Min?