Kanteletar | Page 9

aina tulit tänne.
Kuinka taisit narrataki köyhän miehen lasta;
Köyhä mies on elättänyt
pienestä kassikasta.
Mitä ompi rikkautesi rakkautta vastaan?--
Maast' on kulta kotoisin ja
syän taivahasta.
Jos en minä olis silmiäsi nähäkänä saanut,
Niin nyt oisi syämeni
levossansa maannut.
Nyt on syämeni suruinen ja itku kyllä kestää,
Enkä löyä lepoa ma
maalimasta mistään.
Vielä löyän levonki ja riemun sekä rauhan,
Jos ei täällä; toki löyän
tuolla puolen hauan.
Eikä kauan kestäkänä, ennenkun ma kuolen,
Heitän tänne vaivani ja
surun sekä huolen.
13. Ylenkatsottu.
Pois pitää mennä ja hyvä kylä jättää,
Ei nyt enää tämän kylän tytöt
anna kättä.

Mikä lie mun kullalleni, mikä mennyt mieleen,
Ei nyt enää
haastattele, eikä istu viereen.
Sinä olit oma kultani, olit monta vuotta,
Miksipä nyt vierastuit ja
hyljäsit mun suotta?
Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta, Ei se taia tyttöin tähen
tämä poika kuolta.
Mikäs on mun ollessani nuorena poikana aina?-- Menen merimieheksi
ja elän sillä lailla.
Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan
Lähen poies Suomen
maasta, muille maille reisaan.
Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla,
Sinne otan matkani ja
siell' on lysti olla.
Taikka menen Ryssän maalle, kauas Venäehelle,
Enkä tule ikänäni
tähän kylään jälle.
14. Karjalan neito.
Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,
Moni poika minua jo
houkutteli hukkaan.
Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttö Karjalassa;
Eikä toista tarvita, kun
olen maalimassa.
Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,

Huoli sytty syämehen, mieli naia tekee.
Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan,
Empä minä joka pojan
halatakaan anna.
Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään,
Poies, poies vierestäni
kehnot pojat lykkään.
Synniksi sitä sanotaan ja syntipä se lienee,
Nuoren tytön ruvetella

kehnon pojan viereen.
Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,
Joka kerran heittäytyi noien
poikien valtaan.
Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,
Susi ei virka
mitänä, pojill' on liukas kieli.
Poika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä,
Mesi, maito kielellä ja
myrkky syämessä.
Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla,
Pian poika piika
raukan hempeyen tallaa.
15. Poika ja tyttö.
Poika. Sen mä olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen:
Tule tänne likka kulta, anna suuta mulle!
Tyttö. Kerran antoi nätti likka kehnon pojan suuta,
Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta.
Poika. Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielä!
Ethän toki halaamasta minua nyt kiellä!
Tyttö. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa,
Eikä kelpaa kehnot pojat tätä tyttöä vastaan.
Poika. En ole juuri tietäjä, en ole iso noita,
Vaan kun näen nätin likan, vielä mä sen voitan.
Tyttö. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mitään,
Ei saa tyttöihin koskea, hävetä poikien pitää.
Poika. Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi,

Toinen likka on kovempi ja toinen antavampi.
Tyttö. Kyll' on noita poikiaki viientoista sorttii,
Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii.
Poika. Likkoja vieään kuormittaisin Lappeenrannan kouluun;
Siell' on päivät paremmat kun mustilaisen joulu.
Tyttö. Suomen poikia saatellahan ruunun ankkuripajaan;
Siellä lyövät ruuan päälle, kivimuurit kajaa.
Poika. Tämän kylän pienet piiat kukkuvat kun käet,
Hännällänsä häväsevät koko poikaväen.
Tyttö. Tämän kylän nuoret tytöt kaunihisti kasvaa,
Huulet on kun hunaja ja suu kun sula rasva.
Poika. Niin on tämän kylän tytöt, matala kun kaali,
Silmänalus sininen ja posket punamaalii.
Tyttö. Tämän kylän likat on kun mesimarjan kukkii,
Poikia juoksee joukottain kun töpihäntä hukkii.
Poika. Tämän kylän likat on kun rupasammakoita,
Noita pojat tellivät kun tervatallukoita.
Tyttö. Likat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa,
Pojat juovat, rypevät, kun sika rapakossa.
Poika. Emmä ole kehno poika, humalainen hullu,

Enk' ole piikoin pilkaksi ma tähän kylään tullu.
Tyttö. Kesäilta kelvoton sen kerran näytti julki,
Kuinka pojat pohmelossa pitkin kyliä kulki.
Poika. Kesäilta, kaunis ilta, senki näytti kerran,
Että pojat käveli ja eleli kun herrat.
Tyttö. Kesäilta kelvoton se laitti kerran niinki,
Että pojat pohmelossa puuttui suohon kiini.
Poika. Pojat makaa kammarissa pumpulipaiallansa,
Likat saunan lattialla mustalla varrellansa.
Tyttö. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla,
Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla.
Poika. Likka parat aitoissansa monta yötä valvoo,
Ikävissä itkevät, kun sutten pennut ulvoo.
Tyttö. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen,
Pojill' itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen.
Poika. Minne tytöt joutuisivat, jos ei pojat korjais?
Iän kaiken itkisivät, oisivat toisen orjat.
Tyttö. Mitä tuosta hyötyisin, jos huonon pojan naisin?--
Viinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin.
Poika. Moni tyttö, sievä tyttö, havatsi sen hiljaan,

Että jo oli joutununna vanhan piian kirjaan.
Tyttö. Tämä vuos' on tämmöistä ja toinen vuos' on toista,
Vaan ei tälle tyttärelle viinanjuojat loista.
Poika. Vanha piika harmajapää se on kun telkkä tiellä,
Mykättää ja mäkättää sen kovan ilman eellä.
Tyttö. Emmä ole vallan vanha, enkä vallan nuori,
Sen nyt saatan sanoaki: sinust' emmä huoli.
Poika. Minä poika, kaunis poika niinkun merikaisla,
Et sä löyä Suomen maalta toista tämänlaista.
Tyttö. Jos oisi viina puuttunut jo viittä vuotta ennen,
Oisit kyllä tyttöjä saava, naisit vaikka kenen.
Poika. Piiat pirun riivatut ne pojilta viinan estää;
Pojat herran siunatut ne juovat minkä kestää.
Tyttö. Siit' on pojilla surua, kun viina paljo maksaa;
Likat itsensä elättää, kun työtä tehä jaksaa.
Poika. Elä sinä likan ruoja minua nyt pilkkaa,--
Vielä minun taskussani hopiatki hilkkaa.
Tyttö. Poika rahansa menettävi