Kanteletar | Page 8

Kun et tule jo!
Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät-aamu,
Kauniimmat kultani silmät
ja haamu;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Linnut ne laulavat sorialla suulla,
Soriampi kultani ääni on kuulla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Hunaja ja mesileipä makialle maistaa,
Kultani suu sekä huulet on
toista;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Voi koska näen minä senki ilopäivän:
Kultani sivullani kulkevan ja
käyvän!
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää,
Vaan minun kultani ei tule
sentään;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
Taikka jo menehynki ikävään ja
huoleen;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!
9. Merille lähtevä.
Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!--
Mun lähteä nyt täytyy pois
kotimaaltani.
Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan!
Ja sinua, en tieä, jos näen
millonkaan.
Lahella laiva pieni minua outtelee;
Se mulla kotimaani ja tuttavani
lie.
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani,
Ja aalto armahani
tahikka--surmani.
Jo ennen monta miestä se meri petteli,
Ja monen kullan silmät vesille
jätteli.
Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin;
Sä suotta kaottaisit ikäsi
kaunihin.
Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,
Ja aallon luomat luuni ne
peitä santahan.
Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan,
Käy sitte kesäilloin välistä
katsomaan!--
Kun ruusu kaunihisti kesällä kukostaa;
Se rakkauteni kuvan eteesi
muovostaa.
Hyvästi vielä kerta, hyvästi ystävä!
Ei suremaan nyt auta, vaan täytyy
lähteä.
10. Turvaton.
Onneton olin minä ollessani,
Onneton tähän kylään tullessani;

Onnettomaksi olen minä luotu,
Ei ole minulle ilopäivää suotu.
Turvoa ei ole siellä, eikä täällä,
Enempi kun linnulla lentonsa päällä.
Maalima minua nyt paljoki vaivaa,
Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.
Ystäväni on myös ynsiäksi tullut,
Kun hän on maaliman juttuja
kuullut.--
Kuulepas, kultani, vielä sana yksi:
Kuinka tulin minä näin hyljätyksi?
Kuka sinun eksytti rakkauen tiellä?--
Tule, tule kertaki luokseni vielä.
Muistatko muinen kun marjassa käytiin,
Ahosilla istuttiin, leikkiä
lyötiin?--
Päivä se paisti ja pienet kukat loisti;
Kukatki ne ketosilla iloamme
toisti.
Linnut ne laulelivat metsien päällä;
Meistä he lauloivat siellä ja täällä.
Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen,
Entiset ajat ovat olleet ja
menneet.
Entinen oma kulta ei enää hoia;
Niin se mun heitti kun pienen linnun
poian.
Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään,
Ei ole mulla nyt ilopäivää
yhtään.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän;
Ikäväni kestää kuolemapäivään.
Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla,
Lentävä lintunen taivahan
alla.
Olen ma kun oksalla varpunen pieni,
En tieä kuhun otan matkan ja
tieni.

Nuoruusikä rientää ja aikani kulkee;
Jopa noista vaivoista väsymyski
tullee.
Päiväni päätyy ja elämäni katkee,
Multa se mureheni peittää ja
kätkee.
11. Kultaansa sureva.
Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla, Muill' on koissa kultasensa,
eikä ole mulla.
Minun kultani kaukana ja kaukana se kukkuu;
Yksin täytyy maata
mennä, yksin täytyy nukkuu.
Minun kultani kaukana ja kauas taisi mennä,
Eipä sinne pienet linnut
iässänsä lennä.
Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,
Suru menis mielestäni,
parempi mun oisi.
Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni--
Kävitkö sinä kullan
maalla, näitkö kultaseni.
Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,
Iloisnako elettihin,
vaiko suru voitti.
Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,
Jos oli kaikki tervehet ja
kulta liiatenki.
Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,
Ettei tulis turhaan tämä ikä
nuori multa.
12. Hyljätyn suru.
Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna,
jok' oli ennen mulla.

Vesi vuotaa silmistä ja suru syämen kaivaa--
Voi nyt tätä ikävää ja
tätä suurta vaivaal
Tämä viikko on pitempi, kun koko mennävuosi,
Eikä kestä
silmätkään, kun paljo vettä vuosi.
Mansikoita mennävuonna kullalleni poimin,
Nyt on mulla kokonansa
toisenlainen toimi.
Ei nyt enää, ei nyt enää kesämarjat auta;
Minun kultani rakkaus on
ruostunut kun rauta.
Kuinka taisit kylmetä, kun lämmin olit ennen;
Rallattelit, laulelit ja