Kanteletar | Page 6

mun äitini."--
"Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!"
"Mihin panen minä nyt tämän sormuksen,
Ettei minun äitini nää?--
"Sano: laksossa tuolla kun kävelin,
Tämän sormuksen löysin mä."
"Elä neuo sa minua valehtelemaan,
Sen äitini ymmärtää;
Paljo parempi on minun sanoa:
Olin nuoren kreivin sylissä."
Ja se ilta oli lämmin, ihana,
Ja linnut ne lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat keolla kasvoivat.
Likka istui kreivinsä sylissä,
Moni muistui mielehen;
Yö joutui ja päivä oli laskenut,
Hän nukkui kreivin vierehen.--
Aamulla koska likka heräsi,

Hän oli ihan yksinään;
Pois oli laiva lähtenyt rannalta,
Pois kreiviki vierestään.
"Voi, voi mua vaivaista piikaa!
Kuinka onneton nyt minä lien;
Ota pois meri, vie tämä sormuski,
Mitä tällä mä käessäni teen."
"Nyt näen mä sen ehkä myöhään,
Että muita hän rakasti,
Minun jätti surussani itkemään,
Ja viekkaasti vietteli."
2. Petetty nuorukainen.
Nuori mies kihlasi morsiamen,
Otti oman kullan,
Meni sitte vieraille maille,
Lupasi pian tulla--.
Oli hän siellä vuotta kaksi,
Oli kolme vuotta;
Kulta luuli kuolleheksi,
Tainnut ei enää outtaa.
Nuori mies tuli vierailta mailta,
Tuli hän kotiansa,
Meni kultansa kartanohon,
Tervehti kultoansa.
Nuori mies tuli vierailta mailta,
Meni kultansa luoksi;
Kulta se tuosta valjeni

Ja ve'et silmistä juoksi.
"Miksis kultani valjenit,
Et ole niinkun muinen?"--
"Täytyipä minun valjeta,
Kun minull' on kulta toinen."
"Toiseen olen vihittynä,
Kihlat toiselta saanut;
Toinen minua toivotteli,
Toisen kanss' olen maannut."
Kulta se tuosta surkutteli,
Paniin pahoillensa,
Erokirjan kiijotti
Ja antoi kullallensa.--
"Kirjan nyt minä kirjotin
Ja annan sinulle tässä;
Et nyt kauan enempi
Mua näe maalimassa."
Veti hän miekan terävän
Ja painoi itsensä läpi;
Veri lähti vuotamaan,
Kun väkevä virta käypi.
Tästä mahtaa jokahinen
Panna mielehensä,
Kuin se tekee pahasti,
Joka pettää ystävänsä.
3. Morsiamen kuolo.

Illalla istuttiin istumella,
Murehest' ei mitänä tietty;
Va rallalla ra, va ralla ralla ra,
Murehst' ei mitänä tietty.
Nuori mies sai sitte kirjasen,
Ett' oli kultansa sairas;
Va rahalla ra j. n. e.
Kävi hän sitte kammariin,
Puki siellä parahimmat vaatteet.
Meni hän sitte tallihin,
Siell' oli valkia ruuna.
Otti hän kultaisen satulan,
Hopiaisten solkien kanssa.
Satuloitsi valkian ruunansa,
Sitoi ne hopiaiset solet.
Läksi hän sitte ajamaan,
Ajoi seitsemän peninkuormaa,
Yhtenä kauniina kesäisenä yönä,
Kun moni makiasti nukkuu.
Tuli hän viheriähän lehtohon,
Kuuli kun lintuset lauloi.
"Mitä te linnut niin suruisesti

Täällä nyt lauleletta?"--
"Sitäpä linnut me suruisesti
Täällä nyt laulelemma:
Sairas on nuoren miehen morsian,
Kohta jo kuollaki taisi."
Ajoi hän vähän matkaa etemmä,
Kuuli hän kellojen soivan.
Kysyi hän kellon soittajalta:
"Kellenpä kelloja soitat?"--
"Kuollut on nuoren miehen morsian;
Sillen mä kelloja soitan."
Ajoi hän vähän matkaa etemmä,
Näki hautoa kaivettavan.
Kysyi hän hauan kaivajalta:
"Kellenpä hautoa kaivat?"--
"Kuollut on nuoren miehen morsian;
Sillen mä hautoa kaivan."
Ajoi hän vähän matkaa etemmä,
Tuli appensa kartanohon.
Näki hän ruumiin liinattuna

Makaavan lautojen päällä.
Ne posket ennen ruusunpunaiset
Olivat nyt valkia kun liina.
Katseli kalvehia kasvoja,
Ja valkehia poskia kanssa.--
"Ne oli ennen ruusunpunaiset,
Nyt ovat ne valkia kun liina."
Rupesi hän sitte itkemähän,
Itki seitsemän vuorokautta.
Seitsemän vuorokautta itkettyä
Kuoli hän kaheksannella.
Kuollut se sitte hauattihin
Kuollehen morsiamen viereen.
Siellä he lepeävät vierekkää,
Heräävät taivaassa kerran;
Va rallalla ra, va ralla ralla ra,
Heräävät taivaassa kerran.
4. Velisurmaaja.
"Mistäs tulet, kustas tulet,
Poikani iloinen?"--
"Meren rannalta, meren rannalta,
Äitini kultainen."

"Mitä sieltä tekemästä,
Poikani iloinen?"--
"Hevostani juottamasta,
Äitini kultainen."
"Mist' on selkäsi saveen tullut,
Poikani iloinen?"--
"Hevonen huiskasi hännällänsä,
Äitini kultainen."
"Mist' on jalkasi vereen tullut,
Poikani iloinen?"--
"Hevonen polkasi rauallansa,
Äitini kultainen."
Mist' on miekkasi vereen tullut,
Poikani iloinen?"--
"Pistin veljeni kuoliaksi,
Äitini kultainen."
"Mintähen sinä veljesi pistit,
Poikani poloinen?"--
"Mintähen naistani nauratteli,
Muorini kultainen."
"Minne nyt sinä itse jouvut,
Poikani poloinen?"--
"Muille maille vierahille,
Muorini kultainen."
"Minne heität taattosi vanhan,
Poikani poloinen?"--
"Mieron verkkoja paikatkohon,
Muorini kultainen."

"Minne heität maammosi vanhan,
Poikani poloinen?"--
"Mieron rihmoja keträtköhön,
Muorini kultainen."
"Minne heität naisesi nuoren,
Poikani poloinen?"--
"Mieron miehiä katselkohon,
Muorini kultainen."
"Minne heität poikasi nuoren,
Poikani poloinen?--
"Mieron koulua kärsiköhön,
Muorini kultainen."
"Minne heität tyttösi nuoren,
Poikani poloinen?"--
"Mieron karjoja kaitsekohon,
Muorini kultainen."
"Koskas sieltä kotihin käännyt,
Poikani poloinen?"--
"Konsa korppi valkenevi,
Muorini kultainen."
"Koskas korppi valkenevi,
Poikani poloinen?"--
"Konsa hanhi mustenevi,
Muorini kultainen."
"Koskas hanhi mustenevi,
Poikani poloinen?"--
"Konsa kivi veen päällä pyörii,
Muorini kultainen."

"Koskas kivi veen päällä pyörii,
Poikani poloinen?"--
"Konsa höyhen pohjaan painuu,
Muorini kultainen."
"Koskas höyhen pohjaan painuu,
Poikani poloinen?"--
"Konsa päivä syänyöllä paistaa,
Muorini kultainen."
"Koskas päivä syänyöllä paistaa,
Poikani poloinen?"--
"Konsa kuuhut kuumasti polttaa,
Muorini kultainen."
"Koskas kuuhut kuumasti polttaa,
Poikani poloinen?"--
"Konsa tähet taivaalla tanssii,
Muorini kultainen."
"Koskas tähet taivaalla tanssii,
Poikani poloinen?"--
"Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
Muorini kultainen."
5. Onneton nuorukainen.
Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni,
Kun mun täytyy lähteä
ja tänne jättää kultani!
Sinun luoutosi lempiä on syämeni sitonut,
Sinun kaunis katsantosi
kovasti mun vanginnut.
En mä sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa, Enkä muien tyttöin

päälle taia koskaan katsahtaa.
Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettä virrasta, Ennenkun ma muien
kanssa joisin olutta tuopista.
Nimesi mä kirjottelen hopiahan, kultahan,
Kuvasi mä kätkielen
syämeni pohjahan.
Sinussapa syämeni kiini riippuu ainian,
Sinuapa ainoata minä aina
rakastan.
Kaiken hyvyytesi eestä sinua ma kiitän nyt,
Vaikka usein väärin tein
mä, et sä mua heittänyt.
Vaikka tuhat, tuhat kertaa mielesi olen rikkonut, Minusta sa kuitenkaan
et ole