Kalevalan Avain | Page 3

osaisi sit? lukea?
Niin,--niin meid?n tekisi mielemme v?itt??, ja sit? seikkaa olisi hieman tarkastettava. Olisi saatava selville, miss? merkityksess? Kalevala voisi olla ?pyh? kirja?.

2.
KALEVALA PYH?N? KIRJANA.
Ennen kaikkea: mit? on pyh? kirja? Onko niin sanoaksemme teknillist? m??ritelm?? pyh?st? kirjasta, m??ritelm??, joka ei ole h?ilyv?in ominaisuuksien luettelemista, vaan kohdalleen sattuva ja t?sm?llinen?
On. Mutta ennakkoluuloinen uskovainen tai piintynyt materialisti ei sit? ymm?rr?. Ainoastaan sanan tosi merkityksess? vapaamielinen ihminen ymm?rt?? pyh?n kirjan teknillisen m??ritelm?n.
Miss? suhteessa n?et uskovainen ja materialisti voivat ottaa toisiaan k?dest?? Siin?, ett? molemmat asettavat inhimilliselle tiedolle rajoja. Molemmat my?nt?v?t, ett? ihmisen tietopiiri ulottuu laajalle aineellisessa ja n?kyv?isess? maailmassa: avaruuksia h?n on kaukoputkellaan mitannut ja mikroskopillaan h?n on silm?lle n?kym?t?nt? pienoismaailmaa tutkinut; ei ole rajaa h?nen tiedoillaan maapallon n?kyv?isest? el?m?st? eik? h?n usko olevan paljon salattua j?rkens? silm?lt? ihmisen sielumaailmassakaan. Mutta molemmat ovat yht? mielt? siit?, ett? vissien rajojen toiselle puolelle ihmisen tiet?miskyky ei ulotu. Ei kykene ihminen ratkaisemaan kuoleman arvotusta, ei tutkimaan n?kym?t?nt? maailmaa, ei kasvoista kasvoihin puhuttelemaan el?m?n antajaa ja luojaa. Ero on vain siin?, ett? uskovainen sanoo: Jumala on kielt?nyt meit? tutkimasta niit?, joita emme voi tiet??, kun sit?vastoin materialisti halkaisee gordilaisen solmun yhdell? iskulla ja huudahtaa: n?ette nyt, ettei mit??n solmua ollut! Ei ole tutkittavaa kuoleman tuolla puolen eik? n?kym?tt?m?ss? maailmassa, sill? n?kym?t?nt? maailmaa ei ole ja kuoleman tuolla puolen irvist?? tyhjyys.
Ei huomaa korskea materialisti, ett? h?n ennenaikaisesti tempaa tiedon valtikan k?teens? ja v?itt?? suurimman salaisuuden tiet?v?ns?, kun h?n kuolemalta el?m?n kielt??, eik? huomaa sokea uskovainen, ett? h?n ehdoin tahdoin pit?? silm?ns? ummessa el?m?n tiell? kulkiessaan, vaikka ehk? olisi tilaisuudessa niit? selko sel?lleen avaamaan.
Sent?hden ihmisen t?ytyy olla todella vapaamielinen voidakseen my?nt??, ett? ihmisen tieto mahdollisesta saattaa ulottua kauemmas kuin mit? se jokap?iv?isiss? oloissa ulottuu. Ainoastaan henkisesti vapaa ihminen saattaa tunnustaa: kukaties--niin, luultavasti ihmisen tieto voi k?sitt?? asioita, jotka tuntuvat yliluonnollisilta. Sanoohan apostoli: ihmisen henki, joka kaikkia tutkistelee, Jumalan syvyyksi?kin.
Ymm?rt??ksemme, mit? pyh? kirja on, t?ytyy meid?n asettua t?lle kannalle ja my?nt??, ett? ihminen ehk? voi saavuttaa yliluonnollista tietoa.
Mit? syyt? meill? on semmoiselle kannalle asettua? Selv? historiallinen syy. Kaikilla tunnetuilla kansoilla on ollut henkiset j?ttil?isens?, arvotuksentapaiset ihmisens?, jotka ovat v?itt?neet tiet?v?ns? enemm?n kuin tavalliset kuolevaiset: suuret filosofit ja ajattelijat, suuret runoilijat ja profetat, suuret jumalanpojat ja vapahtajat. Jos Jeesuksesta on tehty jumala, ei syy ollut h?nen; ihmisen pojaksi h?n itse??n kutsui. Jos Jeesuksen olemassaoloa ep?ilt?isiin, on Buddhan el?m? historiallisesti varma. Ja Buddha sanoi, niinkuin sanoi evankeliumein Jeesus, niinkuin opettivat Indian viisaat: seuratkaa minua, sill? min? tied?n totuuden.
Kun n?iden suurten tiet?j?in el?m? on silm?imme edess?, ei meill? ole oikeutta ep?illen sanoa: mist? tied?mme, ett? he tiesiv?t? Vapaina ihmisin? saamme korkeintaan sanoa: niin, ehk? he tiesiv?t, mutta kuinka me voimme tiet??, ett? he tiesiv?t? Ovatko j?lkeens? j?tt?neet mit??n todistajaa?
T?m? kysymys vie meid?t silloin pyhien kirjojen ??reen. Pyh?t kirjat ovat tiet?jien todistuskappaleita. Mill? tavalla? Siten, ett? niihin on k?tkettyn? tiet?jien viisaus. Mutta miten sen voimme tiet??? Me n?emme sen, kun tieto her?? meiss? itsess?mme.
... Kun tieto her?? meiss? itsess?mme? T?m?h?n on rohkea v?ite. Voiko siis ihminen meid?nkin p?ivin?mme saavuttaa yliluonnollista tietoa? Tottakai. Ja mill? tavalla? Miten h?n tietoon voi p??st?? Kulkemalla sit? tiet?, jota pyhiss? kirjoissa neuvotaan.
T?m? todistelumme n?ytt?? todella k?yv?n keh?ss?. Ja kuitenkin se on aivan loogillinen. Jos ihminen etsii totuutta sill? tavalla kuin jossakin pyh?ss? kirjassa opetetaan, h?n p??see totuuden tietoon. Ja kun h?n on p??ssyt tietoon, h?n n?kee, ett? pyh? kirja todella on pyh?, koska siihen oli el?m?n ja kuoleman viisautta k?tketty. Ja koska pyh??n kirjaan on viisautta k?tketty, on alkuper?isin? viisauden tallettajina ollut viisaita tiet?ji?. Siis tiet?ji? on ennenkin ollut olemassa.
Kuinka nyt m??rittelisimme pyh?? kirjaa? Pyh? kirja on kirja, johon on k?tkettyn? el?m?n ja kuoleman jumalallisia mysterioita, kirja, joka osaa neuvoa totuuden etsij?lle tien n?enn?isesti yliluonnolliseen tietoon.
Jos nyt Kalevala olisi pyh? kirja, miss? merkityksess? t?m? on ymm?rrett?v?? Ei suinkaan sill? tarkotettane, ett? Kalevalan joka lauseessa, ehk?p? joka sanassa on k?tketty? viisautta? Ei suinkaan, pois semmoinen oikeaoppisuuden koneellisen inspiratsionin teoriaa muistuttava k?sitys pyh?st? kirjasta. Ei kirjain ole pyh?, ei muoto ole ikuinen. ?Puustavi kuolettaa, mutta henki tekee el?v?ksi.? Pyhi? ovat kirjassa vissit suurenmoiset mieli- ja ajatuskuvat. Muoto, joka niit? verhoo, on milloin alkuper?isen puhdas, milloin lis?yksill? kirjailtu. Ajatuskuvat ovat kotoisin mysterioista ja ilmituovat samaa ikuista viisautta kuin toistenkin pyhien kirjojen ajatuskuvat.
Olettakaamme nyt, ett? Kalevala t?ss? merkityksess? on pyh? kirja.[3] Mit? Kalevala silloin todistaa?
Se todistaa silloin, ett? Suomen kansassa joskus ennen--tai my?hemmin--on el?nyt tiet?ji?. Se todistaa, ett? Suomen kansa on--ainakin ollut--henkisesti sivistynyt kansa, koska sen keskuudessa tiet?ji? on voinut synty?. Se todistaa, ett? Suomen kansalla on menneisyytt? takanaan. Mit?tt?m?ksi h?ipyy olettamus, etteiv?t Kalevalan sankarit olisi olleet suomalaisia. Kalevalan runollinen muoto on aito suomalainen. Mutta kuinka Suomen kansa olisi saattanut lahjottaa muodon vieraille mielikuville ja s?ilytt?? niit? muistissaan? Kansan omassa syd?mess? on tiedon kukka puhjennut ja kansan oma kieli on sen ihanuudesta kertonut, niinkuin Kalevala itse laulaa V?in?m?isest?:
Vaka vanha V?in?m?inen Elelevi aikojansa Noilla V?in?l?n ahoilla, Kalevalan kankahilla, Laulelevi virsi?ns?, Laulelevi, taitelevi. Lauloi p?iv?t p??ksytysten, Yhytysten y?t saneli Muinaisia muisteloita, Noita syntyj? syvi?, Joit'