Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta | Page 8

?vaollensa vaipukobon kynt?-aikana parasna!? Sit? vastaan kirous veljen osasta: ?veljesi veno punainen kohti juoskohon kive? soutu-aikana parasna!? kuuluu siin?: ?veljesi sotivenonen kohti juoskohon kive? parasna sotikes?n?!? Sattumus vaan on n?iss? tapauksissa s?ilytt?nyt sotaisen, ep?ilem?tt? muinaisemman muodon. Hyvin siis on mahdollista, ett? samoin, ja paljon suuremmassa m??r?ss?, on k?ynyt Kalevalan runoissa. Semmoinen muutos olisi vaan ollut luonnollinen vaikutus historiallisista vaiheista. Suomen kansa menetti itsen?isyytens?. Se soti senkin j?lkeen paljon, soti urhoollisesti velvollisuuden ja uskollisuuden vaatimuksesta. Mutta se soti ja ylimalkaan toimi valtiollisella alalla p??asiallisesti toisen k?skyl?isn?. Koko t?m? ala sen kautta menetti sen perikuvallisen loisteen, sen innostuttavan voiman, jota runo vaatii. Kansan henki haki parhaan tyydytyksens? koti- ja perhe-el?m?n piirist?, jossa se yh? edelleenkin sai itsen?isesti luoda luomiansa. Siit? oli luonnollinen seuraus, ett? idylli rupesi versomisessaan voittamaan sankarirunoelman.
Lieneek? todella, niin kuin t?ss? on koeteltu osoittaa mahdolliseksi, Kalevalan eri-osain suhde muinoin ollut toisellainen, vai lieneek? suunnitelma alkuper?isestikin jo ollut yht? ep?suhtainen, niin voi meill? arvostelussamme tietysti ainoasti Kalevalan nykyinen olevainen muoto olla esineen?. Ja siin? meid?n, vaikka pid?mme kiinni Kalevalan yhten?isyydest?, todistaen yhden ajatuksen k?yv?n koko runoelman l?pi, samassa kuitenkin t?ytyy my?nt??, ett? t?m? ajatus ei ole kohdallisesti toimeen pantu ja ett? siis Kalevalan suunnitelmasta puuttuu taiteellinen, kaikki kohdat hallitseva t?ydellisyys.
II. Kalevalan runollinen kauneus ylimalkaan.[39]
Osaksi suunnitelmasta puuttuvan t?ydellisyyden palkitsee kuitenkin Kalevala taiteellisuudellaan ja puhtaalla epillisyydell??n toisissa suhteissa. T?m? on ulkomaalaisiinkin tutkijoihin tehnyt syv?n vaikutuksen.
?T?ss? virtaa?, lausui Grimm,[40] ?edess?mme runoelma, joka, jos mik??n, on puhdas epos, esitystavaltaan koreilemattomana ja sen kautta sit? vaikuttavampana, sis?lt?en suuren aarteen ennen tuntemattomia taikka my?s toisiin tunnettuihin liittyvi? taruja, vertauskuvia ja lauseparsia. Eritt?in viel? tahdon huomauttaa t?ss? ilmautuvaa el?v??, mielek?st? luonnontajuntaa, jonka vertaista tuskin voi tavata miss??n muualla paitsi Indian runoissa.?
Samoin on Rosencrantz'in Runouden historiassa luettavana:[41] ?Ent?s aineen suoritus! Se on niin erinomainen, ettei voi olla suomatta korkeinta kunnioitustaan kansalle, jonka kuvausvoima on niin monimuotoinen. Esitys on t?ydesti objektivinen, noudattain puhtainta kertomarunollista henke?; se ei piirusta ainoasti haamuntapaisia rajaviivoja, vaan maalaa yksil?it? luovalla voimalla el?v?n todellisuuden kaikkia haaroja. It?meren pohjois-rannikkoin salot, el?v?t ja ihmiset eiv?t ole miss??n muualla kuvatut niin?veistokuvantapaisella selvyydell?, niin heleill? v?reill?. Pohjan per?n asukkaitten omituinen mielenlaatu, joka yhdist?? hellyyden?pienimpiinkin ja mielihalun suuruuteen, summattomuuteen asti, on t?ss? niin hyvin sankarein luonteissa kuin my?s tapauksissa kaikin puolin esiintuotu?.
Enemm?n rajoitettu, mutta sen kautta juuri viel? luotettavampi kiitoksessaan, on Max Müller'in lausunto.[42] ?Vanhusten suusta?, sanoo h?n, ?on tullut ker?tyksi kertomarunoelma, joka pituudeltaan ja t?ysin?isyydelt??n on Iliadin kaltainen, viel?p?, jos hetkeksi voisimme unohtaa kaiken, mit? me lapsuudessa opimme pit?m??n kauniina, ei tuntuisi v?hemm?n kauniilta kuin Homeron laulu. Suomalainen ei ole tosin mik??n Kreikkalainen, W?in?m?inen ei mik??n Homeros, mutta jos maalari saa ottaa v?rins? h?nt? ymp?r?iv?st? luonnosta, jos h?nen on lupa kuvata ne ihmiset, joiden keskell? el??, niin on Kalevalallakin Iliadin vertaiset ansionsa ja se voi vaatia itselleen sijaa maailman viidenten? kansan luomana sankarirunoelmana Jonian laulujen, Indian Mahábháratan, Persian Shánamen ja Saksan Niebelungenlied'in rinnalla.?[43]
Etevin niist? ominaisuuksista, jotka Kalevalan puoleen ovat vet?neet t?m?n asiantuntijain yleisen ihastuksen, on ep?ilem?tt? sen selv?, el?v?, todellisia muotoja luova kuvausvoima, suuri lahja kaikessa runoudessa, mutta eritt?inkin p??vaatimus epoksessa, jolla on runouden kokonaisuudessa sama sija, mik? kuvanveistolla ja maalauksella taiteessa ylimalkaan. T?yden k?sityksen meid?n Kalevalamme?mestariudesta t?ss? suhteessa saapi ainoasti se, jolla on tilaisuutta verrata sit? useimpain muiden kansain kokeisin t?ll? alalla. Ossianein lauluissa hapuilemme aina ik??n kuin sakeassa vuorisumussa; sankarien luonne ja muoto, tapaukset ja tapausten tanteret n?kyv?t vaan h?m?rin? haamuina, niin ettemme tied?, n?emmek? jotain maan p??ll? tapahtuvaa vai kuvitteleeko edess?mme tuommoinen tyhj?, lihaton, veret?n aaveparvi kuin Kreikkalaisten Hadeksessa. Eddalla on se omituisuus, ettei mik??n tapaus ole kuvattu t?ydess? laajuudessansa, vaan ainoasti joku eritt?in liikuttava seikka siit?, sekin enimmiten vaan keskin?ispuheitten kautta. N?iden puheitten v?linen kertomus tapahtuneista asioista on aivan lyhyt, enimmiten vaan muutamia rivej? sis?lt?v?, sangen usein suorasanainen, monestipa aivan poisj?tetty. Ulkonainen muoto ja luonto ovat melkein kokonaan kuvaamatta. T?ss? ytimekk??ss?, kaiken voimansa yhteen kohtaan kokoovassa muodossansa, niinkuin my?s tarujensa perus-aatteitten syvyyden kautta, tekev?t tosin Eddan laulut mahtavan vaikutuksen, mutta koko t?m? kuvaamistapa on pikemmin draamallinen kuin epillinen ja tuntuu kovin katkonaiselta. Todellisemmin epilliset ovat Ven?l?isten ja Serbialaisten runoelmat, etenkin j?lkimm?iset, jotka el?v?ss? kuvauksessa vet?v?t vertaa vaikka mille mestariteokselle; mutta kumpikaan n?ist? kansoista ei ole yht?hyvin luonut muuta kuin erin?isi? pikkukuvasia; heilt? puuttuu t?ydellinen, koko kansan el?m?n, koko maan luonnon k?sitt?v? kokonaiskuvaelma. Siit? vaillinaisuudesta ei sovi suinkaan moittia saksalaista Niebelungenlied'i?; se luopi kokonaisen, kaikinpuolisen kuvan etehemme; siin? ei ole mit??n katkonaisuutta, mit??n h?m?ryytt? piirteiss?; p?invastoin on kaikki maalattu leveimm?ll? pensselill?. Mutta t?m? pensseli enimmiten ei ole taidemaalaajan, vaan sein?maalarin. Vaikka itse l?pik?yv? aate on niin syv?sti runollinen, vaikka toimivain henkil?in luonne on niin jalosti esitetty, on toiselta puolin koko kertomis- ja kuvaamistapa runollisuutta vailla. ?Se on tavallisesti?, k?ytt??ksemme saksalaisen tutkijan Vischer'in sanoja, ?sanaton, riimit?n, kuvaton kurjimpaan k?yhyyteen asti, vaan samassa lavea ja ik?v? suunnattomuuteen saakka?.[44] -- Kuinka ihan toista on tuon h?m?ryyden, katkonaisuuden, osinaisuuden tai ik?vystytt?v?n laveuden rinnalla kreikkalaisten kertomarunoelmain selv?, kirkas, t?ysin?inen, kaikinpuolinen, mutta laveimpanakin melkein aina kauneuden rajain sis?ll? pysyv? kuvaus! Kaikki on niin