Kaksi laukausta | Page 3

astui huoneesen; nais-ihminen h?nen j?ljess??n j?i ovelle odottamaan.
Hra Jansen astui edes takaisin lattialla suurissa ty?saappaissaan. Niiden varsista n?kyi ett? h?n oli ollut niityill?. H?n poltti piippua niin ankarasti ett? savu kiertyi h?nen ymp?rilleen kuin kotona kudotut lakanat.
Tohtori ilmestyi semmoisen lakanan alta tervehtien kartanon-omistajaa.
-- T??ll? tuon imett?j?n, johon voin luottaa. Te voitte olla tyytyv?inen!
Hra Jansen otti piipun suustansa ja katseli tohtoria niinkuin h?n ei ollenkaan olisi ymm?rt?nyt mist? t?m? puhui. Tohtori katkaisi puheensa ja katseli ensin hra Jansenia ja sitten naista. Kummallista! Kartanon-omistaja oli astunut askeleen taaksep?in ja teki kielt?v?n liikunnon piipullaan. Nainen, joka l?hestyess? oli k?ynyt kallistunein p?in, katseli nyt n?yr?ll? tuttavaisuudella hra Jansen'in kasvoihin.
Hra Jansen maltti mielt?ns?.
-- Mist? sin? tulet?
-- Pohjoisesta, pitk?n matkan p??st?. Min? kuulin mit? oli tapahtunut ja ilmoitin itseni t?lle miehelle lapsen imett?j?ksi!
-- Oletko ... onko sinulla ... onko miehesi t??ll? muassa?
-- Ei, h?n j?i sinne; h?n hoitaa lapsia!
-- Kuinka monta...?
-- Ensin poika, sitten tytt?. Viime kuulla syntyi viel?kin yksi tytt?, mutta se on nyt vieroitettu ja sy? puuroa!
T?t? viimeist? selityst? antaessaan oli nainen tehnyt suullansa jotakin temppua, joka oli olevinaan naurua. Ainakin n?kyi pari rivi? valkosia hampaita huulien v?lilt? sill'aikaa kun silm?t supistuivat ja himmeniv?t. H?n nosti toisen k?tens? sarkaleningin kaulukselle, avasi pari hakaa ja, k??ntyess? puoleksi tohtorin puoleen, kysyi h?n: Miss? on lapsi?
Hra Jansen astui askeleen eteenp?in, mietiskeli hetken aikaa, pisti piipun taka-taskuunsa ja sanoi lyhyesti:
-- Hyv?; sin? voit j??d?. Mene ulos mejerinhoitajan luo, tuonne, tuosta ovesta!
H?n meni nopeasti ulos ovesta. Tohtori katseli v?h?n h?mm?styneen? ensin h?nen j?lkeens? ja sitten hra Jansen'ia, joka ujosti oli kallistanut p??t?ns?.
-- Te n?yt?tte tunteman h?nt?...? kysyi tohtori.
Hra Jansen heilutti piipuntupsua.
-- Minulla oli kerran v?h?n tekemist? tuon joukon kanssa! vastasi h?n v?ltt?en. Mies oli varastanut hiukan minulta. Nainen oli kuitenkin liian hyv? orjaksi!
-- Min? takaan h?nest?! sanoi tohtori.
L?ydetty?ns? mejerinhoitajan huoneen, joka oli ky?kin vieress?, riensi nainen t?ytt? kiirett? kehdon luo, jossa pienokainen makasi, ja, v?hint?k??n huolimatta tuon v?liaikaisen kasvatus-?idin kysymyksist? h?nen valtuuskirjastansa, otti h?n pullon lapselta ja painoi varovasti, mutta huomattavalla taidolla tuon pienen kolmikulmaisen suun paljastettua rintaansa vasten.
Lapsi n?ytti hyv?ksyv?n muutosta; vaan tuo hyv? mejerin-hoitaja, joka kaikessa hyv?ntahtoisuudessaan vanhanpiian tavalla kadehti nuorta ?iti?, pani ehtimiseen vastalauseita ja vaati saada tiet??, mist? vieras tuli, mill? oikeudella ja niin edesp?in j.n.e.
Uusi imett?j? kuunteli t?t? kauan aivan huoletoinna, niin kauan kuin pienokainen s?i mielukkaasti. Kun nuoren neiti Jansen'in n?lk? oli asettumaisillaan ja eron-saanut kasvatus-?iti yh? pitkitti saarnaansa, nousi imett?j? tuoliltaan, otti toisen kauniisti k?sivarresta kiinni ja py?r?hytti sit? ulos ovesta sanaakaan sanomatta. Raivoisena riensi t?m? n?in loukattu hra Jansen'in luo.
Hra Jansen, tohtori ja mejerin-hoitaja palasivat sitten yhdess?. L??k?ri oli hyvin hyvill?ns? tutkittuansa imett?j?n ja lapsen tilaa. Tuon tummanverisen naisen oikeudet vahvistettiin laillisesti ja lapsenhuone j?rjestettiin n?ille uusille "eroamattomille". Mejerin-hoitaja uhkasi j?tt?? talon muutto-p?iv?n?, mutta tohtorin leikillinen muistutus ett? h?n vaan pit?isi huolta omasta maidostaan (mejeriss? nimitt?in), sovitti viimein asiat. Hra Jansen oli t?m?n keskustelun aikana seisonut erill?ns?. Kun olivat l?htem?isill??n huoneesta oli h?n ik??nkuin vastoin tahtoansa katsellut kehdolle p?in.
T?t? kohtaa tohtori pani muistiin.
Aika kului kuin kuluikin kartanossa. Is?nt? oli umpimielinen ja outo, mutta teki ty?t? s??nn?llisesti ja vanhalla voimallansa jokap?iv?isiss? toimissa sis?ll? ja ulkona. Vieraita ei tullut kartanoon, ainoastaan tohtori k?vi silloin t?ll?in ja oli tyytyv?inen pienokaisen edistykseen hiljaisen imett?j?n hoidossa.
Mutta ihmiset sill? tienoolla rupesivat nurisemaan. Tiettiin ett'ei pienokainen ollut kastettu, ja vaikka semmoinen h?iri? sai tapahtua suuressa kaupungissa, jossa tapahtuu niin paljon muutakin h?iri?t?, niin sit? ei k?rsitty maalla, miss? kaikki voitiin silm?ll? pit??, vaikka tiet olisivat olleet kuinka huonot ja talojen v?lit viel? pitemm?t.
Tohtori oli ottanut ollaksensa t?m?n tyytym?tt?myyden tulkkina huolimattoman kartanon-omistajan luona -- pappi arveli nimitt?in ett'ei h?n voinut olla oikein puolueetoin t?ss? asiassa.
Hra Jansen kuunteli tohtoria, h?mm?styst? taikka mielipahaa ilmoittamatta:
-- Ihmiset n?kev?t niin paljon vaivaa toisten asiain t?hden. Mutta jos te, tohtori, tahdotte j?rjest?? tuota asiaa, niin olkaa niin hyv?, ja kiitoksia vaivastanne. Minulla on ollut muuta ajateltavana!
L??k?ri, joka oli leskimies ja lapsetoin, tuli er??n? kauniina aamuna yhden hevosen vet?miss? vaunuissaan noutamaan lasta, imett?j?? ja mejerinhoitajaa. Rauha ei ollut viel? vahvistettu viimeiksi mainittujen v?lill?, mutta t?llaisessa juhla-tilassa semmoiset unhoitetaan ainakin juhlamenojen kest?ess?. Ajettiin kirkolle. Imett?j? kantoi lasta, mejerin-hoitaja myssy?, tohtori oli kummina ja pappi risti lapsen. Tiell? sovittiin siit? ett? pienokainen saisi nimen Ellen. Mejerinhoitaja oli uppiniskaisesti vaatinut pitemp?? ja paremmin soivaa nime?, mutta tohtori rakasti vanhoja runoja ja yhdest? semmoisesta h?n oli ottanut nimen Ellen ja pappi vahvisti sen.
Kun taas seisottiin kirkkomaalla risti?isten j?lkeen, tuli hra Jansen. H?n oli k?ynyt kanervakankaan yli. Ihmisi? kirkkomaalta tuli h?nt? vastaan. H?n tervehti j?yk?sti, meni seuransa kanssa vaunuin luo ja sanoi joitakuta sanoja tohtorille.
-- H?n sai nimeksi Ellen! sanoi t?m?.
Hra Jansen hengitti n?ht?v?sti helpommin.
-- Min? k?vin niin rajusti sent?hden ett? p?lk?hti p??h?ni siell? kotona ett? ... s.o. min? pelk?sin ett? h?nelle annettaisiin ?itins? nimi!
Vuosi kului toisensa per?st?. Kehto oli aikoja sitten pantu ylisille ja oli ollut kissojen asuntona jo monta sukupolvea. Lapsen imett?j? oli jo kauan ollut poissa. H?n oli mennyt, niinkuin oli tullut. Er??n? p?iv?n? h?n oli hoksannut ett?