Kaksi | Page 2

tavoin.
Kirkolle enn?tettiin hyv??n aikaan.
"Pappi n?kyy olevan ruumiita siunaamassa par'aikaa", sanoi Kerttu. "Menemmek? mekin katsomaan?"
"Ei. Tuolla ovat Tuomelan tyt?t, menn??n heit? tapaamaan."
Tuomelan tytt?rien vieress? seisoi nuorukainen, joka oli eritt?in miellytt?v?. H?nen ihonsa oli kaunis kuin naisen, mutta koko h?nen olentonsa oli miehuullinen ja arvokas. T?m? nuori mies oli Tuomelan Mauri, pit?j?n tytt?jen lemmikki.
Salovaaran ja Tuomelan perheet olivat aina olleet yst?vykset kesken??n, ja pit?j?ss? kuiskattiin kaikkialla, ett? Salovaaran Valvasta varmaankin tulisi em?nt? Tuomelaan. Pit?j?n nuorilla tyt?ill? eritt?inkin oli asiasta paljon tekemist?, he kun salaa toivoivat, ett? joku tiet?isi tuon kuiskeen per?tt?m?ksi. Mutta eip? kukaan tiet?nyt tehd? asiasta selkoa, ja niin kauan kuin ei mit??n varmasti tiedetty, oli Tuomelan Mauri kaikkien tytt?jen erinomaisessa suosiossa. Mutta kun heid?n naisellinen kainoutensa esti heit? suorastaan osottamasta Maurille suosiotaan, saivat Maurin sisaret sit? suuremmassa m??r?ss? kokea heid?n yst?vyytt??n.
Tuomelan Helenan ja Annan ymp?rill? oli koko tytt?parvi, kun Salovaaran neitoset viel? lis?ksi tulivat. Valva k?tteli Tuomelaisia ja noikkasi toisille. Kerttu sekaantui tytt?parveen, mutta ik??nkuin ehdottomasti j?iv?t Mauri ja Valva juttelemaan toistensa kanssa. Pit?j?n tyt?t katselivat heit? uteliaina, mutta mit?p? he siit? viisastuivat, sill? eiv?t he noissa kahdessa nuoressa siin? kirkonm?ell? ainakaan mit??n erityist? huomanneet. Puhuivat vain, ett? ilma oli kaunis ja kev?inen, erinomaisen herttainen! Oli ollut kovin hauska ajaa kirkolle. -- Valva kysyi, oliko viimeiset tuulet ravistaneet raakilat Tuomelan omenapuista, ja Mauri vastasi, ettei sent??n aivan pahoin --.
"Vai niin, olipa hyv? etteiv?t rapisseet. Teill? onkin aina tullut paljon omenia. -- Jopa tuolla pappi n?kyy tulevan ruumiita siunaamasta."
"Niin n?kyy. -- Tulette kai sitte p?iv?lliselle?"
"Kiitoksia vain, kyll? tulemme." Toiset my?skin lupasivat iltapuolella tulla. "Lieneek? kirkossa paljon kuulutuksia t?n??n?"
"Ei kuulu olevan; kysyin lukkarilta, kun tapasin h?net tuossa ennenkuin laulamaan meni."
No eih?n tuosta puheesta mit??n selvinnyt. Pit?j?n tyt?t j?iv?t yht? tiet?m?tt?miin Maurin ja Valvan suhteesta toisiinsa, kuin ennenkin, ja heid?n toiveensa olivat ollet huonommat eik? paremmat.
Jaakko oli pannut hevosensa kiinni ja yhtyi nyt my?skin joukkoon, mutta samassa kirkonkellot rupesivat yhteen soimaan, ja Valva sanoi:
"L?hdet??np? mekin jo kirkkoon."
He k?veliv?t kaikin hiljakseen Herran huonetta kohti. Kirkon porstuassa viel? v?h?n vedettiin silkinsolmua kire?mm?lle ja lyk?ttiin pois joku vallaton hius-suortuva, jonka tuuli oli silmille tuonut.
Kirkonmenojen loputtua riensi kansa kukin eri haarallensa, muutamat jalkasin, toiset veneell? ja toiset hevosella. Tuomelaiset ja heid?n vieraansa l?ksiv?t hevosella. Kahden-istuttavissa k??seiss? ajaa heilutettiin siihen aikaan; vasta kymmenen vuotta my?hemmin nappularattaat tulivat k?yt?nt??n.
Matka kirkolta ei ollut pitk?, ja pian oltiin perill?. Mauri otti hevoset hoimiinsa ja vieraat meniv?t talon tytt?rien muassa sis??n.
Lattialle ripotetut tuoreet katajat tuoksuivat vastaan kaikkialla, ja tuvan suuressa, valkoiseksi kalkitussa tiili-uunissa oli kauniita kuusenoksia. Huoneessa tuntui raittiilta ja vilpoiselta.
Vanha is?nt? ja em?nt? sanoivat vieraillensa yst?v?lliset tervetuliaiset ja v?h?n p??st? Maurikin tuli sis?lle.
H?yry?v?? kahvia tarjottiin, ja kotona leivottuja hyvi? vehn?si? oli mukana. N?in ensin hyvin alustettuina sy?tiin sitte vankka p?iv?llinen. Siin? oli juurilaatikkoa ja perunalaatikkoa, paistia ja sianlihaa, muikkuja ja kuhia, rusinakeittoa, pannukaakkua ja kermakaakkua j?lkiruoan muassa.
P?iv?llisen j?lkeen l?ksiv?t nuoret pihalle keinulavitsalle suuren pihlajan alle istumaan. Siin? sitten juteltiin v?h?n aikaa ja sitte l?hdettiin puutarhaan katsomaan omenapuita ja marjapensaita. Viinamarjat jo punottivat ja omenapuissa oli paljon raakiloita.
Mauri ja Valva joutuivat v?h?n muista erilleen.
"Olen ostanut Tuomelan alitalon my?skin", sanoi Mauri, "minulla on nyt koko talo hallussani. Luuletko is?si suostuvan liittoomme?"
"En tied?; min? en kuitenkaan kenellekk??n muulle mene. Sinusta olen pit?nyt lapsuuden ajoista asti. Mutta is?ni tahtoa vastaan en mit??n voi -- --."
"Mauri, Salovaarasta tultiin", huusi Helena ja Valvan vastaus keskeytyi; Maurin t?ytyi rient?? vastaan.
Kohteliaasti h?n pyysi Salovaaran mahtavaa is?nt?? astumaan tupaan ja toi esiin polttoneuvoja sek? tupakkaa mit? parasta, oikein vaakunaa.
Kyl?st? tuli enemm?n vieraita. Koko joukko nuoria talontytt?ri? ja poikia sek? muutamia vanhoja ukkoja. Tuomelan tytt?ret pyysiv?t vieraitaan sis?lle kahvia juomaan.
Kahvia tarjottiin ja juotiin ja sill? v?lin ukot pistiv?t piippuunsa ja rupesivat tupakoitsemaan. He juttelivat Maurin talonkaupasta, vuodentulon toiveista y. m. Ja nuoret puhuivat ompeluseuran toimeenpanemisesta. Valva ja Maila olivat eritt?inkin innostuneet asiaan ja sanoivat, ett? jos toimeen ryhdytt?isiin ja ommeltaisiin arpajaisvoittoja, saataisiin pian alkukassa, ja sitte jatkettaisiin tointa aina eteenp?in, jotakin hyv?? tarkoitusta varten; tarpeita oli pit?j?ss? kyllin. Ja kuin alkuvarat kerran olisivat koossa, menisi asia kyll? itsest??n.
Kaikki tyt?t innostuivat puuhaan ja p??tettiin aluksi ainakin ottaa markka j?senmaksuksi. Talontytt?ret lupasivat ensi kerraksi kukin tuoda v?h?n sukkalankaa, jotta sukista aljettaisiin ja j?senmaksuilla ostettaisiin sitte hienoimpia aineita. Salovaaran tyt?t puhuivat niin vilkkaasti asiasta, ett? miehetkin jo rupesivat kuuntelemaan heit?, ja Jaakko sanoi:
"Totta miehetkin saavat tulla mukaan, ellei muuta tekem??n niin ainakin kahvia juomaan."
"Otammeko miehi??" kysyi Tuomelan Anna.
"Tietysti", sanoi Maila, "saadaanhan enemm?n j?senmaksuja."
"Niin", virkkoi Valva, "eik? heit? toimettomina pidet?. Saavat keri? sukkalankaa tahi pit?? vyhti?, kun me kerimme langan."
Ja niin tuli p??t?kseksi, ett? ompeluseura oli toimeenpantava ja miehet saivat olla mukana. T?m?n selville saatuaan eiv?t nuoret en??n malttaneet sis?ll? veny?, vaan riensiv?t ulos kes?-ilmaa nauttimaan, j?tt?en ukot tupaan tupakoitsemaan ja suloisesti hikoilemaan.
Ulos p??sty??n he meniv?t parisille, sitten k?tkiv?t sormusta, ja vihdoin rupesivat piirisille. Oli jo laulettu monta laulua ja Mauri ja Valva olivat useasti olleet piiriss?, ja ottaneet kumppaniksensa piirin sis?lle kenen kulloinkin, mutta sitten, kun vihdoinkin laulettiin:
"Niityn pintaan, m?en rintaan Majani min? rakennan.