Kaksi

蠎
Kaksi, by Theodolinda Hahnsson

The Project Gutenberg EBook of Kaksi, by Theodolinda Hahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kaksi
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: November 26, 2004 [EBook #14164]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI ***

Produced by Matti J?rvinen and PG Distributed Proofreaders.

Kaksi
Kirjoittanut
Th. Hahnsson
Ensimm?isen kerran julkaissut G. W. Edlund 1893

I.
"Mit? Valva tuolta kaukaa salolta etsii? Katsopppas, Maila, tuossa h?n on istunut akkunalla ja katsellut mets??n p?in siit? asti, kuin saunasta tulimme."
"Kukapa tiet??; ehk? odottaa, ett? joku tulee mets?polkua pitkin t?nne."
"Kentiesi vartoo Tuomelan Mauria?"
"?l? taas r?tit?, Kerttu", sanoi Valva, nuori kaksikymmen-vuotias tytt?, joka auki olevasta akkunasta oli katsellut ulos avaruuteen.
Salovaaran rusthollin uhkean rakennuksen ylikerrasta, jossa talontytt?rien kammari sijaitsi, oli avara, synk?n-ihana n?k?-ala. Saarikas Saloj?rvi mutkaili korkeitten ?yr?itten v?liss?, jotka paikoin kohosivat vuoriksi, paikoin pet?jik?iksi ja muutamin kohdin hymyileviksi lehdik?iksi. Siell? ja t??ll? n?kyi muutamia yksin?isi? torppia, mutta taloja ei ollut likimaillakaan.
Valva ihaili luontoa, kun h?nell? vain oli siihen aikaa, mutta talon vanhimpana tytt?ren? t?ytyi h?nen pit?? huolta em?nn?n toimista, sill? ?iti oli 16 vuotta ollut maan povessa; h?n oli kuollut heti nuoremman tytt?rens?, Kertun, syntymisen j?lkeen. Poikia oli talossa ainoastaan yksi; h?n oli tytt?ri? vanhempi ja toimi is?ns? apuna kotona.
Oli lauantai-ilta. Kello kuusi oli lakattu ty?t? tekem?st? ja koko v?ki oli p??ssyt kylpem?st?. Maila ja Kerttu suorivat hiuksiansa ylikammarissa, mutta Valva katseli, miten laskeva aurinko loi kultaliepeit? taivaanrannalla hiljaa liiteleviin pilviin.
"R?tit?, sanot sin?; tottapa sielt? jotakin odotat, kun niin tarkkaan katselet, ettet muista p??t?si kammata."
"Kyll? siihen on viel? aikaa, ei se kauankaan kest?. Tule vain katsomaan, eik? luonto t??ll? ole niin ihmeen kaunis, ett? sit? voisi ihailla niin kauan, ett? n?lk? tulisi. -- Katso, mink?lainen tyyni rauha kaikkialla! Oikein on kuin luontokin pyh?? viett?isi. Ja tuo mets?polkukin -- n?etk? miten sujuvasti se polveilee?"
"Sep? se polku onkin vieh?tt?vin, sit? pitkin t?nne on usein tullut hartaasti odotettuja vieraitakin --." Kerttu nyh?si Mailaan ja molemmat rupesivat nauramaan.
"Kun tuossa viitsitte virnistell?," sanoi Valva ja astui alas lattialle, aukasi sitten uhkean palmikkonsa ja rupesi hiuksiansa suorimaan.
Valva ei ollut mik??n kaunotar, mutta h?nen vartalonsa oli soma, olentonsa erinomaisen siev? ja miellytt?v?, ja jotakin arvokasta oli koko h?nen k?yt?ksess??n.
Kammattuaan ja puettuaan p??llens? meni h?n alakertaan asettamaan illallista p?yt??n. T?ss? talossa is?nt?v?ki ei atrioinnut palvelusv?kens? kanssa yhdess?, vaan heille katettiin p?yt? isoon ruokasaliin ja palvelusv?elle ky?kkiin. Mutta yht'aikaa piti ruoan olla p?yd?ll? sek? ruokasalissa ett? ky?kiss?, ja yht'aikaa soitettiin kaikkia aterialle.
Kun talonv?ki oli kokoontunut illalliselle, kysyi is?nt?, kutka kirkkoon aikoivat.
"Min? olen aikonut", vastasi Valva, "mutta ket? muita tulee?"
"T?ss? kun tuonaan k?vin kunnan kokouksessa kirkolla, niin tapasin Tuomelan Maurin, ja h?n pyysi meit? huomenna tulemaan heille. Sanoi vanhan is?nn?n pyyt?neen, ett? ne, jotka kirkolle menev?t, tulisivat jo p?iv?lliselle."
Valva punastui, vaan nousi ?kki? p?yd?st?, otti vadin ja meni ky?kist? ottamaan lis?? ruokaa.
"Min?kin l?htisin kirkolle, ett? p??sisin Tuomelaan aikaisemmin", sanoi Kerttu.
"Jaakko, l?hde sin? Valvan ja Kertun mukana; min? ja Maila tulemme sitte iltap?iv?ll?."
"Min? j?t?n sitte ison mustan ja ruskean tamman vesij?t?lle; renki-Kallu saa vied? muut hevoset hakaan."
"Niin, paras se."
Valva tuli sis?lle ja laski ruokavatinsa p?yd?lle.
"Vanha Tuomela on jo tehnyt talonkirjat Maurille, sen vuoksi kai Mauri sinne huomenna k?ski", sanoi is?nt?.
"Maurinkin tulee kiire naimaan, kun talon saa", virkkoi Jaakko.
"Kyll? Helena ja Anna talon toimet hoitavat ja t?tikin heit? viel? neuvoa jaksaa", vakuutti Valva.
"Kuinka kauan luulet heid?n siin? olevan, naima-i?ss? kun ovat. Kai maar he pian vied??n", sanoi Maila.
"Kukapa heist?, k?yh?n talon tyt?ist?, huolisi", tokasi Salovaara.
"Onnipa on, ett? ovat k?yhi?", sanoi Valva.
"Kuinka niin?"
"No eip? heid?n sitte tarvitse perinn?st??n myyd? itse?ns?. En min? ainakaan aio menn? sellaiselle miehelle, joka minua tahtoo rahojeni takia."
"Ei, paras onkin. Min? otankin sinulle miehen sellaisen, jolla on ainakin yht? suuri omaisuus kuin sinulla. Sellaisen, joka ei rahoja tarvitse."
"Jolla paljo on, se viel? enempi pyyt??. Ja sit? paitsi, jos min? miehen otan, valitsen h?nen itse."
"No niin, t?ss? meit? on kaksi lujaa, mutta kyll? minun tahtoni, luulen, kuitenkin loppup??t?ksen tekee."
"Ei tuollaisista tulevaisuuden asioista ole tarvis puhua nyt viel?."
"Is? kulta, ota minulle hyvin rikas, hyv? ja siev? poika sulhaseksi", sanoi Kerttu nauraen, "saat varmaan valita mielesi mukaan, jos sellaisen l?yd?t. Ja iloinen t?ytyy h?nen my?skin olla."
"Ole vaiti, sin? olet lapsi viel?."
Seuraavana p?iv?n? Salovaaran nuoret l?ksiv?t kirkolle. Aurinko loisti lempe?sti, kastehelmet kimaltelivat kuusikossa, pieni tuulen leyhk? levitti tuoreen, pihkaisen tuoksun mets??n. Kes? oli luonnossa, mutta kev?tt? Valvan syd?mmess?, ja h?n virkkoi sisarelleen:
"T?m? ilma tuntuu minusta niin ihmeen kev?tm?iselt?."
"Mitenk? niin?" sanoi Jaakko, "kes?lt? se minusta tuntuu ja kes?h?n nyt onkin."
Jaakko ei viel? tiet?nyt, ett? ihmis-syd?mmess? joskus saattaa tuntua kev??lt?, vaikka olisikin synkk? syksy ymp?rill??n.
"Minusta kuitenkin tuntuu silt?", vastasi Valva, "vaikka en tied?, mist? se tulee."
"Soh, Musta, l?hdepp?s nyt laukkaamaan, ett? kirkolle enn?tet??n." Jaakko nytk?si ohjista; ruoskaa h?n ei k?ytt?nyt. Musta kohotti p??t??n ja l?ksi juoksemaan, kun huomasi, ettei nyt ollut aikaa kulkea tavallisen kuormahevosen