Kahden talonpojan ulkomaan-matka | Page 2

ja sitten Belgiaan, ja siell? h?n saa pysy? pari vuotta...?
?H?h? Mit?? Siell?, miss? ei kukaan ihminen tunne h?nt?!? puuttui em?nt? puheeseen.
?Pid? suusi! Min? en ole viel? puhunut loppuun. Siin? peijakkaan yhdistyksess? Güstrowissa on viisaita, herroja, jotka tuntevat maanviljelyst? ja kaikenlaisia kirjoja. Ja ne sanoivat naapuri Wittille: 'Se, jolla on poika', ne sanoivat, 'ja antaa h?nen laiskotella uunin p??ll?, se on tyhm? aasi'. Ei, sanoivat he, jos h?nest? tahdotaan saada kelvollista maanviljelij??, niin tulee h?nen matkustaa Belgiaan ja oppia korkeampaa maanviljelyst?, joka siell? kuuluu olevan jotain oikein erinomaista. Ja min? sanoin: 'No, mit? sin? arvelet, Witt?'--'Min?k??' h?n sanoi. '*Minun* poikani pit?? l?htem?n sinne'.--'No, sitten pit?? *minun* kanssa, vaikka peijakas perisi', sanoin min?.--Ja nyt sin? tied?t, miten on asian laita, ja pid? nyt siivosti suusi kiinni, sill? min? en tahdo kuulla mit??n vastav?itteit?.?
Tuoli oikein poltti Swartin em?nt??, ja h?n v??nteli itse??n ik??nkuin olisi istunut neulojen p??ll?. Mutta nyt t?ytyi h?nen puhua suunsa puhtaaksi, sill? h?n ei en?? kauempaa voinut hillit? itse??n.
?Mit?? Kas, kas vain! No, t?m?p? vasta loistavaa! Minun pit?? olla vaiti tuommoisen taulap??n t?hden kuin sinun. Vai niin, min? saan pit?? suuni kiinni!?
Ja nyt h?n antoi sanain tulla suustansa. Ja sanat pulppusivat Swartin em?nn?n suusta kuin olut juuri avatusta t?ysin?isest? tynnyrist?.
Ukko Swart istui alallaan k?det ristiss? ja antoi myrskyn riehua. Mutta kun h?n luuli sen menneen ohi, niin se alkoikin uudelleen; eukko oli vain v?h?n vet?nyt henke? v?lill?.
?Vai niin! Sin? tahdot l?hett?? sen viattoman lapsiraukan ulos maailman matkoille? Luulenpa todellakin, ett? niin tekisit, ellen min? ottaisi h?nt? suojaani. Minun oma poikani, oma Fritsini! Meill? ei ole muita kuin h?n yksin, ja mit? tekisit, jos me kadottaisimme h?net?--Senkin vanha nauta!?
?Rauhoituhan, eukkoseni?, sanoi ukko Swart. ?Jos se nyt tuleekin v?h?n maksamaan, niin tahdon mielell?ni uhrata sen h?nen hyv?ksens?. Ja eih?n h?n en?? ole mik??n lapsi, p??sih?n h?n viime vuonna arvannostossa vapaaksi asevelvollisuudesta. Ja mit?p? h?nelle voisi tapahtua; h?nh?n matkustaa yhdess? Kalle Wittin kanssa.?
?Kalle Wittin kanssa! Lammas pannaan siis toisen lampaan kaitsijaksi. H?nh?n on aivan yht? lapsellinen kuin Frits, ja sin? l?het?t ne molemmat onnettomuuteen.?
?Mutta pid? nyt jo suusi, muori! Nyth?n sin? rupeat ihan hulluttelemaan. --Mutta kukaan ei saa sanoa, ett? min? l?het?n poikani onnettomuuteen; --min? matkustan heid?n mukanaan Belgiaan.?
?No, kas t?m?p? vasta kaunista! Ei kest?isi kauaa, ennenkuin santarmit ottaisivat teit? kaikkia niskasta kiinni ja veisiv?t teid?t maankuleksijoina putkaan, jossa saisitte istua pitk?t y?t.?
??l? hulluttele, min? otan passin mukaan!?
?Passin! Sen vaivan voit s??st?? itselt?si. Eih?n sinulla ole s??llist? nen??k??n. Sinulle ei todellakaan anneta mit??n passia. Ja toiseksi: eth?n sin? tunne tiet?k??n.?
?Min? kyselen. Ja nyt min? k?sken sinun sulkea pippurimyllysi. Min? *tahdon*! Ja kun min? *tahdon*, niin min? *tahdon*!?
Ja t?m?n sanottuaan ukko Swart meni ulos ja suuntasi askeleensa naapuriin.
T??ll? vallitsi samanlainen asiantila. Ukko Wittin t?ytyi kest?? kova ottelu vaimonsa kanssa, eik? h?nelle k?ynyt paremmin kuin naapurillensakaan.
?Eukkoni ei oikein tahdo taipua?, sanoi Witt, ?h?n pelk??, ett? pojille voisi tapahtua jotain.?
?Rauhoittukaa toki, naapurin em?nt?!? sanoi ukko Swart. ?Tulevathan pojat takaisin. Mutta menk?? nyt minun eukkoni luokse, haukkukaa siell? ukkonne pahanp?iv?isiksi ja itkek?? sitten molemmat mink? jaksatte, niin kaikki on lopulta hyvin.?
Ja Wittin em?nt? meni.
H?nen tullessaan tupaan istui Swartin em?nt? esiliinalla peitetyin kasvoin. H?n itki ja v??nteli k?si??n ik??nkuin t?ss? olisi ollut kysymys h?nen hengest??n, ja tuokion kuluttua nosti my?s Wittin em?nt? esiliinan silmilleen ja rupesi itke? tihuttamaan. Nyt he molemmat itkiv?t ja valittivat kilpaa. Ja kun itku rupesi tulemaan liian v?kin?iseksi, alkoivat he huutaa molemmat yht'aikaa.
?Kuinka t?m? kaikki p??ttyyk??n! Kunpa jo olisimme el?neet kaiken t?m?n ohitse!?
?Pitikin h?nen p??st? vapaaksi sotapalveluksesta!? valitti Swartin em?nt?.
?Min? olen neulottanut Kallelle seitsem?n uutta paitaa ja uudet siniset housut?, ruikutti Wittin em?nt?.
?Frits saa uuden takin, ja nyt pit?? h?nen l?hte? Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!?
?Kuules, tied?tk? miss? se Belgia on??
?En, kukapa sen voi tiet??? Mutta pitk? matka sinne on, ja siell? on villej? ihmisi? ja ry?v?reit? ja susia ja rautateit?. Minua rupeaa ihan v?risytt?m??n kun vain ajattelenkin sit?!?
?Niin, eik?s se ole kauheata!?
?Eiv?tk? ne nyt voisi l?hett?? poikia johonkin maanviljelyskouluun t?ss? maassa? Minulla on serkku Kriwitziss?....?
?Niin, sanos muuta! Minun ukkoni on pannut n?m? ajatukset sinun ukkosi p??h?n. He tahtovat vain itse p??st? matkustamaan alas Tyroliin tai Puolaan ja kuljeksimaan ymp?ri pitkin maanteit?.?
?Naapuri kulta ... kuules nyt!?
?Ei t?ss? mik??n auta. He ovat nyt kerta saaneet sen p??h?ns?. Mutta kunhan he kerran ovat palanneet kotiin, niin...?
?Ja minun Kalleni ei saa menn? siihen kirottuun seuraan. H?n ei saa, sen lupaan, ja min?h?n sent??n olen pojan ?iti.?
?Anna nyt asian olla, ?l?k? sano mit??n, niin on viisainta. Mutta kun he ovat tulleet takaisin, kas silloin he saavat n?hd? toista!?
Kun he olivat ehtineet tehd? t?m?n sopimuksen, astui Frits huoneeseen. H?n oli ollut kyl?ss? puhelemassa hetkisen lukkarin Dorotean kanssa alhaalla vanhan seljapuun luona. He olivat siell? vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta, ja kun Frits saisi vastaanottaa talon, viett?isiv?t he h??ns?, panivatpa sitten vanhemmat vastaan miten kovasti tahansa. Swartin em?nt? ei n?et k?rsinyt, ett? n?ill? kahdella oli niin paljon puhumista toisillensa. Ei h?nell? kuitenkaan ollut mit??n Doroteaa vastaan, p?invastoin. Dorotea oli kaunis tytt?, ja