Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen

Jutelmia läheltä ja kaukaa II:
Salojärwen kukkanen

The Project Gutenberg EBook of Jutelmia läheltä ja kaukaa II:
Salojärwen
kukkanen, by Pietari Hannikainen This eBook is for the use of anyone
anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You
may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project
Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.net
Title: Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen
Author: Pietari Hannikainen
Release Date: March 10, 2005 [EBook #15316]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA
LÄHELTÄ JA KAUKAA ***

Produced by Tapio Riikonen

JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA II: Salojärwen kukkanen
Kirj.
P. Hannikainen
K. Suomalaisen Kirjapaino, Sortawala, 1884.

I.

Oli eräs pyhäpäiwä kesällä wuonna 1596. Kirkonmeno oli äsken
päättynyt Salojärwen kappelissa ja wanha Martti pappi astui wäsyksissä
kirkolta pappilaa kohti myöhemmin kuin tawallisina pyhinä. Hänen
astuessaan pappilan portaita ylös, hänen waimonsa Riitta, noin
keski=ikäinen nainen, tuli hänelle kiiruin askelin wastaan ja milt'ei
lyönyt teräwää nenäänsä miehensä otsaan, huudahtaen: "no, wiimeinkin
sinä tulet."
--"Niin, sinun on hywä sanoa wiimeinkin, Riitta, mutta jos tietäisit
miten wäsyksissä minä olen! Hänen herruutensa kuulutukset weiwät
enemmän aikaa kuin koko muu kirkonmeno. Arwaatko mitä hänen
herruutensa nyt kuuluttaa ympäri Suomenmaan?"
--"Jos hän olisi kuuluttanut sinulle, että minun päiwälliseni on
kymmenesti saanut jäähtyä. Nyt se on taas jo ammoin ollut pöydällä."
--"Se on hywä, Riitta kulta, minä tulen heti mutta hänen herruutensa
kirjoittaa minulle--waikka, Jumala paratkoon, en ole wielä joutanut sitä
lukemaan loppuun ja ehkä lie synti käydä lounaalle ja pitää hänen
herruutensa tärkeä kirjoitus lukematta."
--"On se sitte yhtä suuri synti jäähdyttää ruokakin pöydällä, ja kas se
kuin hänen herruutensa!"
--"Hiljaan, hiljaan, waimo, seinillä saattaa olla korwat."
--"Olkoon sata korwaa, minä wähät hänen herruudestaan."
--"Jumalan tähden, me olemme hukassa, jos se tulee tietyksi--ja arwaa
se, hänen herruutensa, et woi aawistaa miten tarkoin hän tietää kaikki."
--"Niin, tietäköön myös minun porsaspaistini par'aikaa jäähtywän
pöydällä, ja minusta se on yhtä hywä kuin hänen herruutensa."
--"Ainakin minä tällä kertaa olen siihen wiaton", sanoi Martti pappi,
huoaten sywästi ja kääntyi panemaan lakkiansa ja sauwaansa nurkkaan.
Silloin tuli huoneesen kolmas henki, juosten Martti papille wastaan. Se
oli nuori, noin 20 wuoden ikäinen neiti, pyöreä, kukoistawa muoto, jota
ympäröi pörheät kiiltäwät hiussuortuwat, mitkä kiharoina aaltoiliwat
hänen täyteläisille, hienoille lumiwalkoisille olkapäillensä, antaen
hänen werewälle muodollensa erinomaisen ihanuuden. Mutta kaikkein
enimmän kaunisti hänen muotoansa sininen silmäpari, josta, hänen
katsahdellessaan wuoroin isäänsä ja äitiinsä, säihkyi niin ihmeellinen
lumoawa walo, että se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka
joskus sattui ilmestymään näiden muutoin jotenkin hywäsopuisten
wanhempain wälillä.

--"Terwe tulemastanne, isä," sanoi hän; suudellen isäänsä.
--"Ja hywää huomenta äiti", sanoi hän, palawasti suudellen äitiänsä.
--"Ja missä sinä Anna olet wiipynyt koko aamu päiwän?" kysyi äiti,
wähän nuhdellen tytärtänsä.
--"Aamu oli niin ihana, ja se wietteli minut käwelemään; minä harhailin
pitkin metsää tuon Salojärwen ympäri", kertoi Anna.
Kaikki kolme istuisiwat kohta lounaspöytään, ja Martti pappi näytti
pian, miten hänelle maistui päiwällinen niin pitkän toimituksen perästä
kuin tämän päiwäinen oli,
--"Uskotteko, ystäwäni", lausui hän tyydytettyään ensimmäisen
ruokahalunsa, "minä en ole koskaan ennen lukenut sellaista kuulutusta
tämän Salojärwen kirkossa. Te ette wielä woi aawistaa mitä hänen
herruutensa nyt julistaa."
--"Aina Flemingistä ja yhä Flemingistä, jota joka päiwä saa kuulla",
sanoi Riitta, leikaten eteensä paistia.
--"Sst! hiljaan, Riitta! Se on hywin waarallista, tänä aikana puhella
niin--sillä hänen herruutensa--"
--"Siinäpäs se nyt on, ihan kylmää, se ei maistu enää millenkään",
huudahti Riitta rouwa, peittäen paisti=palaisen takaisin lautaselle.
"Hänen herruutensa on pilannut kaikki, hän on waan kaikkialla
häiritsemässä."
--"Riitta, se on synti, se on suuri synti sanoa niin. Sinä et ehkä wielä
tiedä, että koko maa on täynnä meteliä, ja tämä muutoin rauhallinen
Salojärwikin,--se on meidän synteimme tähden--tännekin uhkaa
kapinan henki. Saatte sen kuulla, minä luen teille hänen herruutensa
kirjoituksen." Näin sanoen, Martti pappi weti poweltaan suuren kirjeen,
awasi sen ja luki puolin saarnaawalla äänellä:
"Mester Martti! Te tunnette, että Pohjanmaa on täynnä pahanilkisiä
konnia, jotka owat rikkoneet walansa ja pettäneet laillisen kuninkaansa.
Sitä pahempi, moniaat Herran palwelijatkin, owat ryhtyneet näiden
roistojen asiaan, ja wietelleet sanankuulijansa. Minun uskolliset
sotilaani Kyröstä tapasiwat yhden, joka nimittää itseään Yrjö
Eeronpojaksi, ja joka petollisuudessa meni siihen asti, että hän, minun
luwattani ja tietämättäni kirjoitti talonpojille walituskirjan, jonka he
owat wieneet eräälle kapinalliselle herttualle Ruotsiin. Mutta tämä
maansa pettäjä pääsi sotilaitteni käsistä pakenemaan ennen kuin hän
ehdittiin hirtättää. Nyt on teidän lankonne, joka palwelee minun

joukoissani, ilmoittanut minulle luulonsa, että tämä Yrjö, tunnettu
konna, roswo, maailman ja kansan wiettelijä, on woinut paeta Sawoon,
jossa hänellä kuuluu olewan wanhemmat ja sukulaisia. Siis, hywä
Martti herra, jos karkulas tulee niille seuduille, elkää toiwoko nähdä
taiwaan autuutta, jos hänet laskette käsistänne muuanne kuin minun
sotilaitteni kynsiin. Sellainen on minun ja kuninkaan tahto, ja tietäkää
nyt sitä wilpittömästi noudattaa. Klaus Fleming, wapaaherra ja
Suomenmaan ylimmäinen käskynhaltija."
--"Mutta isä, mistä tunnette karkulaan? Hänen herruutensa ei wirka
mitään hänen iästänsä