Jutelmia läheltä ja kaukaa I: Etelän ja Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde | Page 6

ja rupesi
sitä puhuttelemaan. Pikimmältä waihdettua eräitä sanoja äsken
päättyneestä tappelusta, Ernestin ajatukset kääntyiwät jälleen tuohon
kummalliseen olentoon, jossa hän oli luullut näkewänsä rakastetun
Luisansa.
--"Tunnettenko tuon neiden?" kysyi hän, osottaen toiselle puolelle
salia.
--"Se on sellaista", wastasi puhuteltu herra, "että minä hänen tunnen,
enkä tunne. Häntä puhutellessa woitte luulla hänen kaswaneen
korkeimmissa seuroissa. Hän taitaa useampaa kieltä yhtä hywin kuin
äidinkieltänsä, hän tuntee Suomen ja Wenäjän olot kuin wiisi
sormeansa, woitte nimittää hänelle tuskin mitään asiaa, jota hän ei
tuntisi. Paras sydän, yhdistettynä hywään kaswatukseen ja laweaan
oppiin. Löydätte hänen kuitenkin täynnä enemmän kuin tawallista
naisen heikkoutta. Hän se on, joka esikuwallaan on saanut
Ahwenanmaan siwistyneet naiset yhdistymään seuraan, joka tarkoittaa
sairaiden ja haawoitettujen hoitoa, ja hän se on, joka sai tuon oiwallisen
komendantin lupaamaan, etteiwät naiset tulleet jo kesän alussa
lähetetyiksi mantereesen. Ja kaiken tämän ohessa, kaikki taitonne
seisattuu, niin pian kuin tahdotte tutkia hänen sukuansa, hänen
perheellisiä olojansa. Hän on kotona yhden werran täällä
Ahwenanmaalla, kuin Turussa, Helsingissä, Karjalan perillä, ja woitte
tuskin nimittää minkään suuremman kaupungin ulkomaallakaan, jossa
hän ei olisi kuin kotonaan. Sanokaa sitten ken hän on!"

IV.

Eräitä wiikkoja kului taas rauhallisemmasti Ahwenanmaan asukkaille.
Länsiwaltojen laiwasto oli wetäytynyt etemmäksi ja esti ainoasti kaiken
yhdistyksen mantereen kanssa. Sill'aikaa Bomarsundin asukkaat eliwät
miten parhaiten taisiwat. Linnalaisten ja ympäristön wäli oli tullut
wielä sisällisemmäksi. Ernestillä oli tilaisuus joka päiwä tutkia neiti
Lowisan luontoa. Mutta kuta enemmän hän tämän naisen elämää
tarkasti, sitä enemmän sen olento muuttui hänelle käsittämättömäksi.
Usein hän luuli jo warmasti tässä näkewänsä Luisan. Sama teräwä äly,
sama yhdistys kansan ja ylhäisten ajatuspiiristä, sama haarailewa into ja
wiimeksi sama pohjoisen wakaisuus yhdistetty etelän tulisuuteen.
Mutta kun hän tahtoi sywemmältä katsoa hänen säihkywiin silmiinsä,
kun hän aikoi hänen synkeän silmänsä läpi kohdata hänen sisällistä
olentoansa, silloin Luisan henki, jota hän siinä tawoitti, pakeni ja hän
luuli näkewänsä aiwan toisen ihmisen, jota hän ei tuntenut. Senlaisina
hetkinä hänestä tuntui kuin joku silloin olisi hänelle sopottanut, että
sinulla on wielä Luisa, joka sinua rakastaa. Hän woi silloin hourailla
Luisan wielä olewan hänelle uskollisen ja odottawan häntä Krimissä.
Sellaisina hetkinä hän woi huoletonna katsella, miten Lowisan ja
Aleksin keskuus päiwä päiwältä muuttui sisällisemmäksi; eikä tämä
hänen ystäwänsä käytös silloin nostattanut hänessä mitään epäluuloa.
Sellaisessa mielentilassa oli Ernest, kun wihollinen laiwasto eräänä
aamuna oli uudelleen tullut linnan edustalle. Tällä kertaa se oli paljon
lukuisampi kuin edellisenä, ja se tuotti linnan asukkaille yleisen
kauhistuksen. Kellään ei ollut toiwoa nähdä huomista. Sotawäki ei ollut
kuitenkaan häwittänyt rohkeuttansa. Jokainen warustui puolustamaan
linnaa wiimeiseen weripisaraansa. Pikaisesti oli kaikki warustukset
tehdyt, mitä arweltiin tarpeellisiksi. Eräitä yksinäisiä jyräyksiä kuului
laiwastosta, eräs pommi oli jo pudonnut linnan pihaan ja siinä
räjähtänyt, haawoittaen muutamia miehiä. Ernest riensi
sairashuoneesen. Silloin alkoi hirweä jyrinä pauhata linnaa kohti.
Pommia ja projektilejä satoi rankkanaan linnan ylitse. Eräs nuorimies
siwiliwaatteissa juoksi linnan pihan yli, Ernestin mennessä toiselle
puolelle pihaa. Ernest luuli tunteneensa nuorukaisen muodon, tahtoi
katsoa sen silmiin, mutta se käänsi silloin näkönsä toisanne päin ja
häwisi tulen ja sawun sekaan.

--"Kummallista", sanoi Ernest itsekseen, "hänen kokonsa ja wartalonsa,
--waan woisiko hänellä olla sellaista rohkeutta!"
Pommitus oli kestänyt eräitä tunteja. Koko linna oli haudattu pimeään
sawupilween. Sotamiehet eiwät nähneet enää toinen toistansa. Kasarmit
oliwat täytetyt sawulla, kaikki ampuminen linnasta päin oli mahdotonta.
Yhtäkkiä seisattui kaikki. Uusi toiwo jo oli ruwennut syttymään
wäestössä. Mutta kun sawu oli haihtunut, huomattiin wihollinen jo
nousneen maalle ja aikowan piirittää linnaa maan puolelta. Linnan
warustuswäki oli osittain kaatunut, osittain makasi haawoitettuna
lasaretissa. Wähillä jäännöksillä puolustus oli mahdotonta. Mitään ei
ollut tekemistä muuta kuin antautua wihollisen waltaan. Puolen tunnin
perästä koko linnan wäki oli wihollisen wankina. Länsiwallat jakoiwat
wangit keskenään. He saiwat waan sen werran aikaa, että saiwat
järjestää taloutensa asiat ja sanoa hywästi ystäwillensä. Ernest kiiruhti
myös etsimään Aleksia, hän arweli myös sanoa hywästi neiti Lowisalle,
tuolle kummalliselle tytölle, jota hän nyt ymmärsi wähemmin kuin
koskaan. Hän juoksi Aleksin huoneesen, mutta se oli jo autiona. Hän
arweli tapaawansa hänet Lowisan luona S----win asunnossa. Mutta
täällä hän sai kuulla, että Lowisa oli pommituksen alussa kadonnut eikä
sen koommin missään nähty. Ernest kauhistui. "Owatko he molemmat
kaatuneet?" huokasi hän ja arweli mennä heitä wielä etsimään. Mutta
siihen hän ei saanutkaan enää lupaa. Hän pakoitettiin menemään
franskalaiseen laiwaan, johon hän oli määrätty. Turhaan sielläkin hän
etsi Aleksia. häntä ei ollut siellä olewain wangittujen joukossa.
Kohdattua laiwalla Bodiskon, Ernest lähestyi häntä, kysyen:
--"Owatko kaikki upserit wangitut?"
--"En tiedä muuta kuin että ne niin owat."
--"Mutta Aleksis?" kysyi Ernest.
--"Mitä sanotte? Aleksisko, se nuori luutnantti, joka wiimeksi tuli tänne
Turusta?"
--"Minä en löytänyt häntä missään," sanoi Ernest.

--"Taisi olla hän, joka äsken haudattiin." Ernestin silmät wesistyiwät;
hän lankesi istuilleen ja jäi äänettömäksi. Hirweä jyräys säikäytti hänen,
hän kawahti ylös ja katsoi linnaan päin. Hän koetti pyyhkiä silmiään ja
katsahtaa wiimeisen kerran tuota komiaa linnaa, joka nyt oli jääpä
autioksi. Mutta kummahan sitä nyt oli. Hänen silmänsä etsiwät turhaan.
Bomarsundin linnan sijalla oli matala epätasainen raunio,