Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 9

enk??ehk' oisi t??ll?k??n, jos synnin aikaan?en oisi k??ntynyt ma Jumalahan.
Oi turha maine ihmistaidon, kuinka?nopeesti kuihtuu kukoistukses korkein,?jos sit' ei seuraa huonon taiteen kausi!
Kyll' uskoi Cimabue maalareista?etevin olevansa; nyt jo tummuu?maineensa, koska huudossa on Giotto.[121]
Yks Guido toiselta[122] n?in vienyt my?skin?on kielen kunnian, ja kenties el???jo mies, mi pes?n molemmilta valtaa.
On maine maailman vain tuulenhumu,?mi milloin sielt?, milloin t??lt? tulee,?ja muuttaa nime?, kun muuttaa suuntaa.
Mit' oisit kuulumpi, jos harmaap??n??lihasi riisuisit tai mennyt hautaan?olisit piim?suuna pikkaraisna,
kun kuluu vuosituhat? Ij?isyyteen?se n?hden sent??n on' kuin r?p?ys silm?n?on taivaan piiriin hidas-k??nteisimp??n.
Tuon mainetta, mi eell?ni niin verkkaan?vaeltaa, soi Toskana kaikki kerran;?nyt sit? Siena tuskin kuiskii en??.
Siell' oli herra h?n, kun kukistettiin?Firenzen raivo, joka siihen aikaan?ol' yht? ylpe? kuin nyt on halpa.
On kuuluisuutenne kuin ruoho kedon,?mi kukkii, kuihtuu, ja sen paahtaa sama?aurinko, mi sen maasta nosti nuorna.?
Ma h?lle: ?Syd?meeni sanas todet?n?yryytt? valaa, puhkaisten sen paiseen;?mut virka, ket? tarkoitit sa juuri.?
H?n mulle: ?Mies on Provenzan Salvani;[123]?h?n t??ll? on, kosk' upeudessaan tahtoi?ikeens? alle Sienan kaiken saada.
Lev?ht?m?tt? noin h?n k?y ja k?ynyt?on kuolinhetkest??n; saa siten maksaa?se t??ll?, jok' on siell? ylv?s liian.?
Ma h?lle n?in: ?Jos sielu, jok' ei kadu,?vaan j?tt?vi sen viime hetkehens?,?j?? alhaalle eik' yl?s p??se aikaan
niin pitk??n kuin ol' el?m?ns? mitta,?h?nt' ellei hurskaat rukoukset auta;?kuink' auennut on tuolle armon ovi??
H?n vastas: ?Aikaan kunniansa kerran?torille Sienan asettui h?n, aivan?vapaasti, h?pe?st? huolimatta,
ja pelastaakseen yst?v?n, mi kitui?tyrm?ss? Kaarlen,[124] teki moista, ett??se joka valtimon saa vapisemaan.
En kerro enemp??, vaikk' ep?selv???puheeni on; mut pian kansalaises?niin laittaa, ett? selvitt?? sen voit sa.[125]
Tuo teko teljet h?lle aukas t?nne.?
Kahdestoista laulu
Kuin h?rj?t parittain k?y alla ikeen?ma kuljin kera sielun kuormitetun,?luvalla Opettajan arinaan. Mutta
jo sanoi h?n: ?Nyt j?t? tuo ja joudu,?n??t t?ss' on purjein sek? airoin paras?voimainsa takaa purttaan hoitaa kunkin.?
Ma silloin suoristausin k?ynnin ryhtiin?taas tavalliseen, mutta mietteheni?ne j?iv?t n?yriksi ja kuurup?iksi.
Niin astuin, seuraellen mielell?ni?Oppaani askelia; kumpainenkin?nyt n?ytti, kuinka nopsat olla voitiin.
H?n mulle: ?T?nne silm?s k??nn?! Hyv??voi olla taivaltasi kevent?m??n,?jos katsot maata kantap?ittes alla.?
Kuin kantaa kirjoitusta maiset haudat?ja kertoo vainajasta, ken h?n oli,?ett'ei tuon muisto mureneisi, joten
tapahtuu, ett? kyynel kuuma virtaa?haavasta haikeen j?lleen-muistamisen,?mut tuosta hurskaille vain kannus koituu;
niin n?in ma kuvakirjoitusta t?ynn?,[126]?mut taidety?lt??n kaunihimpaa, kaiken?sen vuorenpinnan, joka tieksi jouti.
N?in sen, mi luotu oli kaikkein muiden?edell? jaloksi, ma taivahasta?lankeevan alas ukonvaajan lailla.
Ja Briareuksen n?in ma toisahalla,?salaman taivahisen satuttaman,?makaavan maassa, j?isn? niinkuin kuolo.
N?in Tymbreuksen, n?in ma Marsin, Pallaan,?aseissa viel?, is?n ymp?rill??imehtim?ss? j?tti-j?seni?.
N?in Nimrodin ma tornin juurell' ylh?n?kuin hourup?isn? katsomassa kansaa,?mi Sinearissa my?t? ylv?steli.
Oi, Niobe, oi kuinka murhesilmin?sun n?in ma kesken lastes surmattujen;?kaks kertaa seitsem?st' ei j??nyt ket??n!
Oi, Saul, sa kuollut omaan miekkaas, milt??sa n?ytit Gilboassa, jok' ei sitten?sadetta, kastett' ole saanut tuta!
Arakne hullu oi, sun my?skin n?in ma?jo puoleks h?m?h?kkin?; sa olit?omihin k?ynyt turman verkkoihisi!
Oi, Rehabeam, ei kuvas t??ll? ole?uhkaava, mutta sent??n kauhistava,?vaunuissa, joita vainoojat ei tapaa!
Esitti viel? kova paasi, kuinka?Alkmeon ?idillens? kallihiksi?tuon turmaa-tuovan kaulanauhan teki.
Kuvasi, kuinka Sanheribin pojat?is?ns? kimppuun k?vi temppeliss??ja h?net kuollehena j?tti sinne.
Kuvasi voitollisen, julma-t?isen?Tomyriksen, mi sanoi Kyrokselle:??Joit verta, saat nyt juoda kyll?ksesi.?
Kuvasi, kuinka parvin pakenivat?assyrialaiset Holoferneen kuollen,?ja heid?n tappionsa kauhut kaikki.
N?in Troijan tuhkana ja raunioina.?Oi, Ilion, kuink' olit halpa, v?h??kuvassa, jok' on siell? n?ht?v?n?!
Mik' oli mestari se maalin, kyn?n,?jok' oli luonut asenteet ja varjot,?ett' ihmetteli joka hieno sielu?
El?v?t eli, kuolleit' oli kuolleet;?n?in kaikki niinkuin olleet oisi totta?ma siin? kuuru-selin kulkiessa.
Siis ylv?stelk??, pystyp?in? k?yk??,?te Eevan lapset, katsomatta alas,?tuo ettei n?kyis elontienne huono!
Olimme enemm?n jo vuorta nousseet,?enemm?n vaatinut tuo P?iv?n rataa?kuin luullut aatoksein ois askartava.
H?n, jonka sielu aina eesp?in t?ht?s,?nyt lausui: ?P??si yl?s nosta, aika?ei en?? ole aprikoiden k?yd?.
Kas, tuolla enkel' er?s aikoo tulla?p?in meit?: katso, P?iv?n kuudes piika[127]?jo palaa armahilta askareiltaan.
Sa kunnioittavainen ryhti ota,?ett' yl?s meid?t suvaitseis h?n p??st??;?t?? p?iv?, muista, uudestaan ei koita.?
Ma olin tottunut jo neuvoihinsa,?hukata ettei aikaa saanut; siksi?sanansa heti oli selv?t mulle.
L?heni meit? nyt tuo luotu kaunis?valkeissa vaatteissa, ja kasvoiltansa?h?n oli kuin on hohde aamut?hden.
Sylins? aukas h?n ja aukas siivet?ja sanoi: ?Tulkaa! Liki t?ss' on portaat,?nyt helppo teille niit' on nousta yl?s.?
Mut harva h?nen kutsuansa seuraa.?Oi, ihmisheimo, luotu taivas-lentoon,?miks heikoin tuuli noin sun maahan painaa?
H?n meid?t johti suulle vuorensolan;?otsaani sitten siivell??n h?n koski?luvaten mulle vaelluksen varman.
Kuin vuorta nousten,[128] jonka kirkko yli?kohoopi hyvin-hallitun tuon paikan--?tarkoitan paikkaa Rubaconten luona!--
puoll' oikealla jyrkk? nousu k?tkee?portaiksi, jotka siihen aikaan tehtiin,?kun varmat oli mitat, p?yt?kirjat.
N?in mukavustuu portahiksi t??ll??my?s muuten jyrkk? t?rm? toisen piirin,?mut sent??n sein?t kahdenpuolin hipoo.
Kun k??nnyimme nyt noita kulkemahan,?Beati pauperes spiritu[129] niin kaikui?kauniisti, ettei kertoa voi kieli.
Ah, kuink' on ovet erilaiset t??ll??ja helvetiss?! T??ll? lauluin k?yd??n?sis?lle, siell? tuskan huudoin hurjin.
Pyhi? nousimme jo portahia,?ja keve?mm?lt? mun tuntui olla?kuin ?sken tuntui tasaisella maalla.
Siks kysyin: ?Mestari, mi paino multa?otettu pois on, kun en juuri mit??n?ma tunne rasitusta taivaltaissa??
H?n vastasi: ?Kun kaikki P:t nuo, jotka?j?i otsalles, jo puoli-h?vinnehet,?poiss' ovat aivan, kuten nyt on yksi,
niin jalkas voittava on tahto hyv?,?ne ettei yksin v?sym?tt? ole,?vaan viel? iloitsevat nousennastaan.?
Nyt tein kuin mies, mi kulkee, kummallista?jotakin p??ss?ns?, jot' ei h?n tied?,?mut min h?n toisten viittauksist' arvaa,
ja siksi h?ll? k?si nousee, etsii?varmuutta, l?yt?? sen ja t?ten t?ytt???sen toimen, jot' ei t?ytt?? silm? voinut:
levitin sormet k?dess' oikeassa?ja l?ysin kuus vain kirjaimista niist?,?jotk' avain-enkel' oli kirjoittanut.
Tuon n?hden Opas veti