Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 2

salli, koska kapinalla koetin,?lakinsa v?ist??, mun sua sinne johtaa.
On h?nen kaupunkinsa kaikkialla?ja kaikkialla vallitsee h?n; suuri?ah, autuus, tulla valituksi sinne!?
Ma h?lle: ?Kautta Jumalan sen, jota?et tuntenut, sua Runoniekka, pyyd?n,?pahaa ja pahempaa mun v?ltt??kseni,
mun ett? johdat paikkaan, josta puhuit,?ja n?yt?t mulle pyh?n Pietron portin?ja kurjat, joiden k?rsinn?st? kerrot.?
H?n l?hti, h?nen j?ljess?ns? min?.
Toinen laulu
Jo p?iv? painui, h?my illan lankes,?vapautti vaivoistansa luodut kaikki,?maan p??ll? jotka asuvat ja ovat.
Ma yksin valmistauduin kest?m?h?n?niin sotaa tien kuin s??lin; nyt on muisti?mik' erhettyne ei, sen kuvaileva.
Mua Musat auttakaa ja ylv?s henki!?Oi, Muisti, joka kirjoitat, min n?in ma,?on aika aateluutes ilmoittua!
N?in aloin: ?Runoniekka, oppahani,?mun katso kuntoani, liek? luja,?sa ennen kuin mun johdat y?h?n jylh??n.
Sa sanot, ett? Silviuksen is?,[9]?n?yss? ei, vaan viel? t?ysin aistein?vaelsi valtakuntaan ij?isehen.
Jos Herra, vastustaja kaiken pahan,?h?nt' auttoi, muistain, mit? mahtavata?h?nest? johtuis, keit?, kuinka suurta,
niin my?nt?? j?rkeni sen oikeaksi:?is?ksi Rooman, Rooman vallan oli?valittu h?net Tulitaivahassa.
Ne molemmat, mun totta haastaakseni,?pyh?ksi paikaks s??ttiin sille, joka?suurimman Pietarin on j?lkel?inen.
Retkell? t?ll?, mist? kiit?t h?nt?,?h?n tuta sai ne seikat, joissa piili?syy h?nen voittonsa ja paavinviitan.
My?s saapui sinne Vas electionis[10]?tukea noutamahan uskoon siihen,?mi juur' on alku pelastuksen polun.
Mut ma miks sinne k?yn? ja ken sen sallii??Aineias en, en Paavali lie, heihin?en itse itse?in, ei muutkaan vertaa.
Siks jos ma tuolle taipaleelle my?nnyn,?ma pelk??n, ett? on se taival turha;?sa viisas, enemp' ymm?rr?t kuin puhun.?
Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi,?ja tuumain uutten vuoksi mielt??n muuttaa,?niin ett? j?tt?? koko alkamisen;
ma niin tein rantamalla synke?ll?,?n??t harkiten ma aikomuksen j?tin,?johonka ensin olin ollut nopsa.
?Sanasi oikein tajunnut jos olen?,?minulle vastasi tuon Suuren varjo,??povessas pelkuruus nyt vallitsevi,
tuo, joka usein ihmisen niin iskee,?ett' aikeen jalon j?tt?? h?n kuin el?in,?kun silm?t oikein eiv?t n?? y?n tullen.
T?st' ett? p??sisit sa pelvostasi,?siis kerron, miksi saavuin, mink? kuulin,?kun ensi kerran sua surkuttelin.
Ma ep?r?itsevien joukoss' olin,?mua Nainen[11] kutsui autuas ja kaunis,?niin ett? pyysin h?nt? kest?m?h?n.
Kuin silm?t sen ei aamut?hti loista,?solisi sorja, enkel-kirkas kieli?n?in mulle suloisesti, hiljaa haastain:
'Oi sielu seijas sa mantovalainen,?min maine viel? maailmassa soipi?ja soipa on maailmanloppuun saakka,
mun yst?v?ni, vaan ei onnen, harhaa?nyt astuessaan vuorta autiota,?niin ett' on pelko h?net k??nnytt?nyt;
ja pelk??n, ett? niin on erheen vanki,?mik?li kuullut olen taivahassa,?ett' apuun l?htenyt lien liian my?h??n.
Nyt mene, k?yt? sanaas ynn? muuta,?mi olla saattaa pelastukseksensa,?h?nt' auta niin, ma ett? lohduttaudun.
Beatrice on se, joka k?skee sua;?ma tulen sielt?, jonne j?lleen halaan:?l?hetti Lempi n?in mun haastamahan.
Kun eess? Herrani taas seison, h?lle?nime?s usein mainin ylist?en.'?H?n vaikeni, ja sitten aloin min?:
'O nainen sive?, min kautta yksin?inehmon heimo kohoo kaiken yli?tarhoissa taivaan pieni-piirisimm?n.
Niin mua miellytt?? sun m??r?ykses,?ett' tehty jos jo ois, ois my?h?? mulle;?enempi ei sun tarvis haastaa. Mutta
syy mulle virka, mink? vuoks et s?iky?sa alas tulla t?h?n keskuksehen?paikasta, jonka laajuuteen jo halaat?'
'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota',?h?n lausui, 'kerron lyhyesti sulle,?ma miks en pelk?? alas tulla t?nne.
Ne seikat yksin ovat pelj?tt?v?t,?joill' onpi valta vahingoittaa toista;?muut seikat eiv?t, niit' ei s?ikkymist?.
Jumala tehnyt, h?lle kiitos, minut[12]?niin on, mua ettei koske kurjuutenne,?ei yll? minuun tuli tuskan t?m?n.
Taivaassa Neitsyt sulo on, mi s??lii?niin retkes vaivaa, johon k?sken sua,?h?n ett? lient?? kovaa tuomiota.
Lucian puolehen h?n k??ntyi, pyysi:?'Nyt uskollises tarvitseepi sua,?ma h?net suljen sinun suosioosi.'
Lucia, vihollinen kaiken julman,?nous, saapui paikkaan, miss? istuin min??yhdess? Rakelin, tuon vanhan, kanssa.
H?n n?in: 'Beatrice, tosi kiitos Luojan,?miks auta h?nt? et, mi niin sua lempi,?h?n ett? j?tti rahvaan raa'at laumat.
Sa etk? kuule vaikerrusta kurjan??N?? etk?, kuin h?n kera kuolon sotii?joella,[13] jost' ei kehumista meren?'
Niin nopsa kukaan vuoks ei hy?dyn maisen?tai vuoksi vaurion, mi h?nt? uhkaa,?kuin min?, kuultuani moiset sanat.
Sijaltain autuaalta t?nne astuin,?puheesi voimaan luottaen, mi sulle?ja kuulijoillesi on kunniaksi.'
Noin mulle haasteli Beatrice, nosti?silm?ns? kirkkahat ja kyyneltyv?t;?se entist?in mun teki nopsemmaksi.
Ja tulin luoksesi, niinkuin h?n tahtoi,?pedolta pelastin sun tuolta, joka?ties sulki kaunihille kukkulalle.
Siis mik? nyt? Miks, miksi viivyttelet??Niin suuri miks on mieles arkuus? Miksi?ei sulia uljuutta, ei rohkeutta,
kun kolme Naista armon-autuasta?sinua huoltaa kartanoissa Taivaan?ja puheeni niin paljon hyv?? lupaa.?
Kuin kukat, sulkeuneet ja kumartuneet?y?kylm?n alla, paistaessa p?iv?n?taas kaikki aukee, kohoo korressansa
niin k?vi kuntoni nyt uupunehen,?ja syd?meeni uljuus moinen sy?ksyi,?ma ett? aloin vapahalla miell?:
?Ah, armiasta, joka auttoi mua,?ja sin?, yst?v?, mi kuulit heti?totuutta sanain sulle lausuttujen!
Mun syd?mess?in halun moisen matkaan?sa olet puheellasi synnytt?nyt,?ma ett? ensi aikeeseeni palaan.
Siis yks nyt olkoon tahto kumpaisenkin,?sa saattaja, sa Mestari, sa herra!??N?in lausuin. L?ksi h?n; ja astumahan
tiet' aloin vaikeaa ja vaarallista.
Kolmas laulu
_Ma johdan kaupunkikin k?rsimyksen,?ma johdan tuskaan iankaikkisehen,?ma johdan kadotetun kansan joukkoon_.
_Oikeutta tahtoi ylv?s Tekij?ni:?loi minut jumalainen Kaikkivalta?ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus.[14]
Mua ennen luotua ei ollut mit??n,?ij?ist? vain, my?s itse kest?n iki:?ken t?st? k?y, saa kaiken toivon heitt??_.
N?? sanat, synkin v?rein kirjoitetut,?n?in p??ll? portin er??n. Mestarille?ma lausuin: ?Ankara on aatos niiden.?
H?n mulle kokeneemman lailla haastoi:??Ep?ily kaikki pit?? t?ss? j?tt???ja kuollut olkoon kaikki mielen pienuus.
T?? on se paikka, josta sulle puhuin,?Nyt saat s? n?hd? surevaiset kansat,?jotk' ymm?rryksen lahjan hukkasivat.?
K?teeni tarttui h?n ja muoto tyynn?,?niin mua rohkaisten, h?n johti minut?salaisten ongelmien sis?puolle.
Soi siell? huokaus ja huuto, parku?y?n halki t?hdett?m?n, tuska moinen,?niin ett? ensin puhkesin ma itkuun.
Sekoitus kielten, kirot kauhistavat,?s?velet vaivan, ??nenpainot vihan,?k?he?t, kirkuvat, ja k?ttenv??nt??sai aikaan pauhun, joka aina kiert???t??n ilman ajattoman kautta, niinkuin?k?siss? rajumyrskyn hiekkapy?rre.
Ja min?, p??ss? side kauhun,