Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 8

tunsinkaan,
vain että itkin kauan
katkeraan
ma kukkeutta, kuihtumusta maan,
jonk' olet itse
olomuoto hempein.
Ah, virpi vieno, tähkä tähden muun,
kuin tohdit, kumma, tänne
vierailuun
Sa alle ankeen, polon päivän, kuun,
miss' ei Sua
ymmärrä, ei kuule kukaan?
Yks ehkä ymmärtäjäs ollut ois,
mut
hänen täytyy kohta mennä pois,
hän ehkä vieläi ymmärtää Sun vois,

ellei hän oisi mennyt muiden mukaan.
Hän tuhlas kaunehensa kalleimman,
min hälle antoi armo taivahan,

tuon itseytensä lahjan ihanan,
mi suodaan kurjimmalle, köyhimmälle;

siks hänet nyt on Herra hyljännyt,
siks on hän maailmassa orpo nyt,

siks häntä vaivaa päivät päätetyt,
ja ilta varhainen jo vaipuu hälle.
Sua sentään siitä kiittää tahtoisin,
kun sai hän nähdä hyvän enkelin,

mi häntä katsoi silmin tähtisin
täält' ennen eroomista hautaan mustaan;

ja kaikki kaunis, johon uskoi hän
viel' ensi koittehessa elämän,

tuon silloin saarsi kaiken-kieltäjän
ja vaati hänen varmaa
rangaistustaan.
Ja tapahtukoon, mikä oikein on!
Sain silloin kuolemani tuomion,

kun näin, ett' yks on lapsi auringon,
min kaltainen ma olla oisin
voinut.
Ma menen sinne, kuhun kuulunen,
alhaalle, yöhön
yksinäisehen,
mut unhota ees mailla Tuonen en,
ett' ääni Taivaan
korvahain on soinut.
Ah, armas laps, on kuolla vaikeaa,
näin nähdä eessään Luojan
ryytimaa,
sen kukkaa kaunehinta rakastaa
ja sentään mennä pois
kuin merten tuuli;
mut mua jos Sa joskus muistanet,
mun varmaan
erheitäni muista et,
vain harppuniekan orvot haavehet:
ken niitä
kuuli, ijäisintäin kuuli.
Anelen anteeks ajallistani;

et rakastanut rajallistani,
mi niin Sua

usein syvään loukkasi:
rakastit rajattuutta hengen polon.
Koht'
ollaan rajattomat kumpikin:
ma uppoon mielipuolen unihin,
Sa
kohoot Taivas-lemmen lentimin
kotihin kaiken lemmen läsnäolon.
Mut yöni kuiluistakin kiitän Sun,
kun saatoit miehen, tuskaan
tuomitun,
saleihin seeste-korkeoihin, kun
näin sydänpäärlyt, jotka
peittää syvyys:
on suurta olla suuri valtias,
enempi hengen, runon
ruhtinas,
mut suurempi kuin suurin kuningas
on kruunun
kilvoitellut ihmishyvyys.
CATENA.
Kuin rautakahle meidät yhteen liittää,
ei syy, vaan yksinäisyys
sydämen,
mi koskaan, koskaan
ei katkee, joskaan
Sua, onnen
haave, omaks saisi en,
sais koskaan kanssas kauneutt' en niittää

tääll' elon kumpuin tuhatkukkaisten.
Sua unten tähdistä siis suo mun kiittää;
on meillä kahle toinen,
kultainen,
mi koskaan, koskaan
ei katkee, joskaan
en Sua löytäis
joukost' ihmisten:
on meillä mielikuvat, jotka riittää,
kun tulee tunto
kaiken-tyhjyyden.
ANGELUS.
Soi, kello, kutsu kokoon kaikki kansa,
jo yöhyt saapuu, ilta hämärtyy.

Jokainen, joll' on huoli sielustansa,
min rintaa ruoskii rikos, rutsa,
syy,
nyt tulkoon, tuokoon juureen Jumalansa
sen tulen, mit' ei turra
halla, hyy,
mi ihmislasten sydämissä palaa,
kun herkintänsä haave
heidän halaa.
Ma olen tehnyt paljon, paljon pahaa,
vähemmän tieten, tietämättäni

enemmän, siksi sydäntäin mun sahaa
kuin ruumiskirstun seppä
sahaisi;
oon itse herkkä, olen muille vahaa,
tuon tiedän: monen
monta sortuvi
vain kohtalonsa kovuuteen tai siksi,

heit' ettei täällä
tietty ihmisiksi.

Jumala taivaan! Meille armos lainaa,
sit' ilman emme pääse eteenpäin,

me orjat oomme, meitä kahle painaa
halujen, jotka mielen
myrskysäin
heräävät haudoistansa niinkuin vainaa
hetkellä Herran,
torvein-jylinäin,
eik' auta meitä usko, voima vaja,
jos synny silloin
meiss' ei Vapahtaja.
Ei hurskautehen tietä muuta meillä
kuin nöyryys, tieto voiman
puuttuvan,
ja hartaus, mi elon harhateillä
voi ohjaella lailla oppahan.

Ei tunnon rauhaa tehdä temppeleillä,
ei mahtitöillä maisen kunnian,

se vaatii poikkeemahan valtatieltä,
se kysyy elon erämaista mieltä.
Ah, Catharina! Tähän saakka tiemme
on Luojan luokse rinnan
kulkeneet,
täst' eteenpäinkin ystävät me liemme,
meill' yhteiset on
kaihot, kyyneleet
ja haaveet, jotka myötä hautaan viemme;
meit'
erottaa vain sielun syvänteet,
Sun kukkivaiset niinkuin niitut taivaan,

mun kuihtuvaiset tunnon tuskaan, vaivaan.
Soi, kello! Jospa jalkais juureen voisin
tään tuoda sydämeni syyllisen,

Sun eessäs jospa vähä lapsi oisin
kuin aikaan armaan ensi
rakkauden!
Jumalan äiti! Katso aurinkoisin
minua silmin, miestä
murehen,
ma etten vaipuis tähän vankilaani,
en hukkais kultaisinta
kudelmaani!
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANA
HERTTUAN JA CATHARINA JAGELLONICAN LAULUJA***
0. This file should be named 11294-8.txt or 11294-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/1/2/9/11294
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without

permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not
charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research. They
may be modified and printed and given away--you may do practically
ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to
the trademark license, especially commercial
redistribution.
0. START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE
READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS
WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to