Juha | Page 4

tekev?t. Eiv?tk? mahda heille mit??n, kun kerran koskille p??sev?t.
--Vaan mene kuitenkin varoittamaan.
--Oikeinhan sin? pyyd?t ... oikein koreasti--
--Oikein koreasti, niinkuin vain osaan.
--Ei niill? mit??n h?t?? ... vaan saanhan menn?.
Siit? oli aikoja, kun Marja oli h?nelt? n?in pyyt?nyt, n?in h?nelle ollut...
H?n nousi l?hte?kseen, kun joku samassa kulki ikkunan ohitse.
--Siin? se nyt on, huudahti Marja.
--Kuka?
--Ka, se ?skeinen mies.
Sis??n tuli solakka, mustapartainen nuori mies, niin pitk?, ett? h?nen t?ytyi taipua melkein kaksinkerroin matalassa ovessa, ja kun oikaisihe, p?? orsia tavoitti. H?nell? oli k?sivarrella kimppu s?kkej?.
--Hei, siin?h?n is?nt?! puhui h?n. Terve talohon! Et tainnut tiet?? tulevani, kun ortesi noin matalalle salvoit? Terveheksi!--h?n pisti k?tt? Juhalle. Terveheksi!--h?n pisti k?tt? Marjalle, reippaasti, iloisesti, ??ni hele?n sointuva, hampaat v?l?htelev?n valkoiset hienon k?h?r?ss? parrassa, ruskeissa silmiss? viekasta veitikkaa ja huolettoman ilon kiiltoa.
--Mist? on vieras matkalla? kysyi is?nt?.
--Jos sinulle, is?nt?, sanon, mist? olen matkalla, ymp?ri py?r?ht?m?ni pit?isi. Kemit, Sunkut, Arkangelit, Aunukset, Turut, Torniot! My?t sin? rukiita?
--Jospa noita jonkin verran m?isikin, olisiko paljonkin tarvis?
--Saanet nuo s?kit t?yteen, jo riitt?? t?ll? kertaa.--Ja h?n heitti s?kit Juhan eteen, k??ntyen Marjaa tarkastelemaan.
--Montako niit? on?
--Katso, katso!
--Nytk? ne olisi heti t?ytett?v??
--Heti, heti--h?n tarkasteli yh? Marjaa--ja saanen hevosen, mill? heid?t rantaan rahtaan?
--Eiv?tk? nuo tuonvertaiset t?t? matkaa menne kantamallakin?
--T?yt? sin? sitten s?kit, min? sill'aikaa mieheni noudan?
--Anna heid?n olla venheill??n, kyll? min? n?m? apunasi kannan.
--Hyv? on!
Juha otti s?kit ja l?hti niit? t?ytt?m??n. Vieras oli Juhalle puhunut, Marjaa katsellut, huulet hymyss?, silm? elellen. Ei tiennyt Marja, mit? sen huuli hymyi, mit? silm? iloitsi, mutta hymysi itsekin hauskalle vieraalle niinkuin vieraskin h?nelle.
--Kuka sin? olet? Piikako?
--Silt?k? n?yt?n?
--?sken orjalta n?ytit lypsyryysyiss?si, vaan lienetkin tyt?r, vai mini?k? lienet?
--Em?nt?kin lienen. Enk? em?nn?ksi kelpaisikaan?
--Tuon?
--Senp? sen.
--H?n miehesi tuo--?
--On.
--Sinun?
--Minun, minun! Mik? siin? on, ett? sit? kysyt?
Vieras heilautti k?tt??n.
--Hui hai, on sinulle liian vanha. Olet liian kaunis ja korea omaksensa, ?ij? r?hj?n.
--?ij? r?hj?nk?? Sano sitten, kun n?et, mink?laisen s?kin sel?ss??n kantaa.
--V??r?s??ren, v?k?leuan!--Vaan sinut olen n?hnyt, kun tarkemmin katselen. Lienet se--ja se olet--se on p??, se ryhti--vaan oli hiuksesi silloin hajallaan.
--Minunko? milloinka?
--Toissa, kolmanna kes?n?. Rannassa seisoit tuolla kosken poukamassa ja tukkaasi suit--ilkoisen alasti--min? venheess? alas viiletin?
--Sin?k? se olit?
--Jos sain purteni pys?htym??n, mukaani otin.
--Otit?
--Otin. Maihin tulin, k?den toisen kainalosi alle kietaisin, toisella jalat maasta nostin ... niin tytt? helposti maasta nousee, sen kun silloin aina on pakko k?tens? kaulaan kietaista--ja purteni pohjaan heitin!
--Noin vain keikahutit?--Kehuja olet, kuka lienetkin.
--Et tied?, em?nt? nuori, kuka olen?
--Ei naama nime? sano.
--Et ole kuullut puhuttavan Uhtuan Shemeikasta?
H?n ojensihe, suoristihe, pani k?tens? rinnalle ristiin--ei sulkenut tiet? Marjan menn?, sitoi h?net silmill??n siihen, miss? h?n seisoi, k?si pankon patsaassa.
--Uhtuan Shemeikka? sanoi Marja viivytellen.
--Olet kuullut puhuttavan?
--Se Karjalan kuulu? p??si Marjalta.
--Se!
--Hilapan poika?
--Sen!
Juha kuului huutavan ulkoa.
--Mit?p?h?n ?ij? siell? pakisee?
--Sinua s?kin suuta pit?m??n huutaa.
Shemeikka py?r?hti, heilautti k?tt??n ja meni.
Niit?k? se oli? Shemeikkoja! Karjalan suurinta kauppiassukua, mets?nk?vij??, karhunkaatajaa, poron- ja hirvenhiiht?j?sukua, monen maan mainiota rikasta. Jo pienen? tytt?n?, Juhan kotona ollessa, oli Marja kuullut heist? puhuttavan, pel?tyist?, vihatuista, kirotuista, talojen polttajista, naisen ry?st?jist?... Vai ei muuta kuin otti vain, mutta ei saanut pys?htym??n venhett??n?--Marja teki tuvassaan jotakin, tiet?m?tt??n mit?, riensi ovelle, palasi takaisin, vilkaisi ikkunasta, n?ki, kuinka Shemeikka koetti v??nt?? s?kki? selk??ns?, mutta horjahti istualleen aitan rappusille. Eip? kest?nytk??n selk?, vaikka on pitk?. Juha otti selk??ns? sek? h?nen s?kkins? ett? omansa, toisen toiselle olalle. Marjalta p??si lyhyt, ilkkuva naurun r?h?ys. Tarvitsiko sen h?nt? minulle halventaa? ?V?k?leuka...? v??r?s??ri?? Mutta ilman sit? v??r?s??rt? olisit sin?, lenkojalka, t?ll? hetkell? koskessa, sen sijaan ett? se nyt sinun s?kkej?si kantaa. Kehtaat siin? viel? vihelt??, h?vyt?n, ja vitsalla s?kkiin ly?d?! El? luule, ett? min? sinua katselen! En p?ly per??si!--ja Marja vetihe pois ikkunasta. Mokomalle viel? kylynkin l?mmitin.
Mutta kun miehet olivat menneet ohi ikkunain, riensi h?n kuitenkin ulos ja ehti n?kem??n, kuinka nuori mies keve?ss? hypyss? keikahti ver?j?n yli. Seisoi piikakin solalla sit? katsellen, kerpputaakka sel?ss?:
--Katso hurjaa, kun meni kuin korentona aidan yli. Kuka se oli?
--Uhtuan Shemeikka sanoi olevansa.
--Kerran tuonkin sai n?hd? ... vaikkakin vain sel?lt?.
--Juokse j?ljest?, niin saat n?hd? h?nen naamansakin!
--Joko se meni my?tyrin??n?
--En tied?, ei tuo ainakaan hyv?sti??n heitt?nyt. Vaan ilman meid?n is?nt?? olisi koskessa se komea mies ja tavarat toisten takana.
Hetken p??st? kuuluivat miehet tulevan takaisin, ??nekk??sti haastellen, hyv?ll? tuulella, Shemeikalla sel?ss??n laukku, jonka vei tupaan.
--Eik? se mennytk??n? kysyi Marja.
--Toiset meniv?t, mutta t?m? viel? j?i.
--Mit? varten se j?i? Mahtoi menn? h?nkin.
--El? ole mill?sik??n. Se on hyv? mies. Sen t?ytyi j??d? t?h?n viel? huomeneen uusia kaupparenkej??n odottamaan, sanoi. Ne t?ss? yhtyy ja t?st? eroo toiset toisille reiteille, koskien alla. Ehk? laittavat vakituisen majapaikkansa t?h?n meille, ja min? sanoin: laittakaa vain. Kuule, se pit?? kylvett?? ja sy?tt?? ja tehd? aittaan tila. Sit? pit?? kohdella kuin pappia.
--Mink?h?n t?hden tuota niin pit??, roikaletta?
--Maksoi hyv?n hinnan, ei kopeekkaa tinkinyt niinkuin muut Ven?j?n miehet. On hupaisa ja mukava. Ryypynkin vaivoistani viel? antoi.
--Oliko makeata?
--Jotta oliko? Oli se--mit? lie ollut ulkomaan makeata--soutaa suonissani kuin mahla kev?tkoivussa.
--Ett?k? on, niinkuin luontosi lehte? tekisi?
Juhalta p??si hyv?n mielen nauru ja Marjalta my?s.
--Sauna on kyll? valmis, jos ette liene muuta vailla.
--Marja, sinun pit?? itsesi tulla l?yly? ly?m??n.
--K?ypi kai se Kaisaltakin yht? hyvin kuin minulta.
--El?h?n nyt,--itsesi sinun pit??, em?nn?n, olla saunoittamassa. Kuulehan!