Joululahjat | Page 6

isäänsä taikka äitiinsä."
"Äiti, kauppias P. näkyy tulevan tänne. Hän varmaankin tulee
vuokraansa maksamaan."
"Niin tulee, laske pois tuo kirje."
Kauppias astui sisälle. "Hyvää päivää -- aina Kerttu neiti on yhtä
ahkera."
"Hänellä on vähän kiirettä ollut, ai'omme lähteä jouluksi poikani luo.
Saimme häneltä kirjeen, ja hän niin hartaasti pyytää meitä tulemaan."
"Jaa niin, mitä minun tuli sanoa, niin, neiti ompelee siis joululahjoja?"
"Niin teen, siksipä on vähän kiirettä ollut."
"Pelkään, että liiaksi rasitatte itseänne."
"En ikään, kyllä sitten taas joulun aikana joudun lepäämään."
"Ei hän liiaksi rasittuneelta näytä ja terve hän, Jumalan kiitos, on
ollutkin. Ei siitä nuori pahene, vaikka välistä vähän kiirettäkin on."
"Jaa niin, tuota noin, minä tulin vuokraani maksamaan. Tässä on, ehkä
neiti on hyvä ja tarkastaa, onko oikein laskettu."
"Kyllä maar siinä on oikea määrä; kukapa paremmin saattaisi laskea
kuin kauppamies."
Leski meni panemaan kahvipannunsa tulelle ja Kerttu tarjosi paperossia.
Siinä nyt oli kauppiaan kovin hauska istua, tuossa kodikkaassa,

lämpimässä huoneessa, näitten herttaisten naisten parissa. Hän oli sen
aina huomannut, joka kerta, kun hän tuli vuokraansa maksamaan, että
heidän olisi erinomaisen hyvin sopinut aina asua näin yhdessä; silloin
hänen tietysti ei olisi tarvinnut vuokraa maksaa ja naiset olisivat
hoitaneet hänen talouttaan ja hän olisi työnsä tehtyä saanut polttaa
papirossia ja Kerttu olisi istunut hänen rinnallaan ommellen -- niin,
ommellen tuollaisia somia pieniä esineitä. -- Tämä perhekuva oli nyt
niin elävänä hänen silmiensä edessä, että ukko ajatteli: "Minun täytyy
se asia nyt esittää hänelle, sitä ei auta kauemmin tuumia". Hän tarttui
Kertun käteen, jonka tämä ujosti veti pois, ja sanoi: "Jaa niin, minä
tahdoin vain sanoa, että minun nyt vihdoinkin täytyy ilmoittaa, että,
että minä teitä rakastan ja pyydän teitä sulostuttamaan minun yksinäistä
elämääni."
Kerttu sanoi vakaalla äänellä: "Sitä en saata. -- Minä teitä kunnioitan,
vaan rakastaa teitä en saata."
"Jaa niin, en minä vastausta heti olisi tahtonut, miettikää nyt ensin,
ehkä sentään vielä toisinkin ajattelette."
"Kyllä minun päätökseni on varma, mutta älkää sentään meihin
suuttuko, vaan olkaa ystävällinen kuten ennenkin."
Äiti tuli samassa kammariin ja käski Kertun tuoda kahvi-asettimet
sisälle. Kun Kerttu oli mennyt, puhui kauppias asiansa äidille.
"Odottakaa, ehkä hän sentään asiaa mietittyänsä ajattelee toisin",
vastasi äiti. Kerttu toi kahvia ja kauppias joi, sekä poltteli välillä
papirossiansa, mutta ei hän sentään kauaa viipynyt enään. Hänen
mentyänsä sanoi äiti: "Kerttu, etkö tehnyt hullusti, kun et ottanut
kauppiasta? Kentiesi elämäni on hyvinkin lyhyt, olisi ollut hauskaa,
kun olisin nähnyt sinun hyvässä suojassa".
"Jos jäänkin äidistä yksin, jota Jumala varjelkoon, en ole turvaton.
Jumala minua kyllä suojaa ja minä osaan tehdä työtä, ei minulla siis ole
mitään hätää. Sitä paitsi en koskaan elatukseni vuoksi miestä ota, enkä
luule, että äitikään sitä tahtoisi."
"En, lapseni, mutta tämä kauppias on kunnioitettava mies, vaikka hän

näin naisten seurassa on vähän ujo ja kömpelö. Luulin toki sinun
saattavan häneen rakastua, mutta sinulla on ehkä toinen vielä rakkaassa
muistossa, vaan sellaiset nuoruuden unelmat ovat pilven takaisia. --
Neljä vuotta on siitä, kuin Elias läksi -- mitenkä saattaisi nuorukainen
muistaa lapsuuden ystävää niin kauan, kun ei ole häntä kertaakaan
nähnyt sillä aikaa. -- Eihän teidän välillänne mitään sopimusta ollut?"
"Ei, äitini, vaan hän tulee kuitenkin kerran."
"Katso, ettei pettynyt toivo sydäntäsi muserra; parempi olisi unhottaa
hänet. En minä kuitenkaan sen vuoksi kehoita sinua kauppiaalle
menemään, sillä vastoin tahtoansa ei kenenkään pidä avioliittoa
rakentaa. Sinä olet joka joulu tuntemattomalta saanut kirjan
joululahjaksi -- onko antaja ehkä sentäänkin sinulle tuttu?"
"Niin luulen. Ja, äiti, kerran hän tulee itse, sen uskon lujasti. Antakaa
minun olla onnellinen luottamuksessani."
"Ole, lapseni, en puhu kauppiaasta enään koskaan."
Joulun edelliset lyhyet päivät riensivät nopeasti ja Teinin leski
tyttärinensä läksi Hämeeseen Erkki Teinin kappalaisen tilalle.
* * * * *
Kynttilät olivat sytytettyinä Erkin kodissa. Joulukuusi levitti herttaista
valoansa tuon yksinkertaisen maapappilan saliin. Iso-äiti istui
teepöydän ääressä ja Erkki oli itse tuonut pikku Mannen hänen syliinsä
ja Anni oli asettanut jakkaran iso-äidin jalkojen alle, jotta hän istuisi
oikein mukavasti. Sitten juotiin teetä. Kun ensi kuppi oli juotu, rupesi
joululahjoja tulemaan joka ovesta ja pikku Mannelle kaikkein enimmän.
Kaikki muut, paitsi Kerttu, olivat iloisia, mutta hän oli tavallista
vakavampi. Anni meni vähän kyökkitoimiinsa, vaan palasi samassa,
tuoden muassaan postilaukun. "Erkki, posti on tullut", sanoi hän,
"aukaiseppas tämä laukku, kentiesi löydämme sieltäkin lahjoja".
Erkki aukaisi laukun ja otti sieltä sanomalehdet sekä paketin, jonka
päällekirjoitus oli: 'Neiti Kerttu Teinille'. "Katsokaa, tämä paketti on

tullut Poriin ja sieltä se on tänne lähetetty."
Kerttu lensi aivan punaiseksi, tuo paketti oikein poltti hänen käsissään,
mutta hän ei sitä kuitenkaan aukaissut. Erkki otti sanomalehdet ja
silmäili niitä vähäisen. "No nyt on Elias suorittanut erotutkintonsa.
Kohta kai hän siis lähtee Turkuun", sanoi Erkki.
Kerttu hiipi hiljaa pois huoneesta, saadaksensa rauhassa avata
pakettinsa. Kirjan se sisälsi ja kirjan nimilehden sisäpuolella oli
kirjoitettu: "Kohta tulen perimään puhjennutta ruusuani".
Sillä välin kävi etehisen ovi ja Erkki kiirehti katsomaan, kuka sinne tuli.
Olikohan se ehkä joku, joka häntä tahtoi kesken joulu-iloa sairaan luo?
Turkkiin puettu mies