Johdanto Suomen kirjallishistoriaan | Page 9

vasta 173 vuoden kuluttua siit? perustettiin semmoinen opetuslaitos Suomeen, ja seki tapahtui ruotsalaisen miehen kautta ja ruotsin kielil?isille. Suomalaiset eiv?t ole milloinkaan osanneet valvoa etujansa ja oikeuksiansa kansain joukossa. Saa n?hd?, kuinka monta sataa vuotta kuluu siksi kun maahamme saadaan varsinainen tiedelaitos, niinkutsuttu Tiede-Akatemia toimeen, jonka j?senien t?it? ja voimia ei v?hennet? monilla syrj?toimituksilla, niinkuin tiedemiestemme nykyinen hankala laita on?! Kaikissa sivistyneiss? maissa l?ytyy semmoisia laitoksia, ja juuri niiden kautta ovat tieteet voineet uudempana aikana laajentua niin suuriksi, ett? ty?n tuskin jaksaa yksi mies elinaikanansa perinpohjin tutkia ja t?ydellisesti esitell? yhden ainoankaan tiedehaaran sis?lt??. Siit? on ty?njako tieteiss?kin ollut tarpeellisena ja luonnollisena seurauksena. Eip? siis kell?k??n ole syyt? tiedostansa kerskailla, eik? sit? totinen tiedemies teek??n. N?yryys ja siveys on h?nenki velvollisuutensa, totuus kunniansa, rehellinen tutkinto kaita tiens? tieteiden valtakuntaanpa j?rjen ter?v? miekka sota-aseensa, jolla totuuden sisukset avataan ja ilmituodaan. Mutta siihen tarvitaan rohkeutta. Senp? t?hden asuu tiedemiehen syd?mess? rohkea into, joka ei pelk?? vainoa eik? kuolemaa totuuden etsimisess? ja julistamisessa. H?nen toimensa on my?s niin l?heisess? yhteydess? el?m?lle yleisesti, ett? tuskinpa siin? tapahtuu mit?k??n, joka jo sit? ennen ei olisi jossaki m??r?ss? n?hty tieteen hiljaisessa maailmassa. Muinaisella ajalla oli rohvettansa, nykyisell? on tiedemiehens?; molempia ovat kansalaisensa harvoin k?sitt?neet.
Hedelm?rikas k??nn?s tapahtui tieteiden edistyksess? menneell? vuosisadalla. Kauvan sit? ennen pidettiin ainoastaan loistavia ulkonaisia tapauksia ja kuuluisimpien muinaskansain asioita, ynn? niiden kuolleita kieli? arvollisena aineena tieteille. Siit? syyst? menetti melkein jokainen aikansa ja voimansa niiden tutkintoon. Se kyll? oli tarpeellinen; mutta yht? ja samaa apajaa kun aina vedettiin, ei siit? tieteille ollut suurta hy?ty?. Sen ohessa vallitsi historiallisissa asioissa joutava kunnian pyynt? siten, ett? tiedemiehet tahtoivat anastaa kuki kansallensa niin vanhaa ja jaloa sukuper?? kuin saattoivat. Kreikkalaisille, Romalaisille ja etenki Juutalaisille, Jumalan valitulle kansalle muka, pyrki jokainen heimoksi. Pitki? kuningasrivi? ladottiin mielijohteellisesti uudemmille nuorille kansoille, jotka ottivat ensim?isi? askeleita sivistyksen tiell?. Semmoinen teeskelty kunnian salvos kyh?ttiin Suomalaisilleki, joiden vallan ensim?iseksi is?ksi ja perustajaksi haettiin t?nne Pohjoseen esm. Noan nelj?s poika Tuiskon. H?nest?k? sitte tuiskut lienev?t maahamme pys?htyneet, vaiko niist? tuuli-, ilma- ja talvikuninkaista, joiden sanottiin Suomessa muinoin hallinneen[1].
[1] Ks. G. Reinin kirjoitusta Suomen historian tutkijoista ja esitt?j?ist? (Bidrag till Finska h?fdeforskningars historia). Suomi 1841, ss. 22, 26, 38, 43 j. m. -- Pyh?ss? Raamatussa (luom. kirj. 10 l.) kerrotaan ihmissuvun levinneen Noan kolmesta pojasta. Tuiskosta on tieto saatu kaltealaisen papin Beroson kirjoituksista. Beroson eli noin 260 ennen Kristuksen syntym??.
T?llaisista naurun-alaisista hankkeista ovat tiedemiehet k??ntyneet tarkemmin katsomaan kunki maan ja kansan sis?llist? tilaa ja luontoa, huolimatta tutkinnoissansa muusta kun selv?st? totuudesta. T?ss? ovat seuranneet kansallisen hengen voimallista her?tyshuutoa, vaikka eiv?t sent?hden ole unohtaneet tieteiden ihmiskunnallista tarkoitusta ja yleist? kasvantoa. Mik?s tutkijalle saattaa ollakaan hempi?mpi ja rakkaampi kun sen maan ja kansan asiat, jonka keskell? h?n itse el??, ja jonka suojassa tieteet kukoistavat. Pisarakin j?rvess? on vett? ja monta pisaraa tekee meren. Kotimaallisista aineista saavat tieteet elatusta ja ravintoa yleiselle kasvannollensa ja edistyksellens?.
Mahdotoin on tarkalleen seurata joka askelmaa sivistyksen ja kansallistunnon kasvannossa maissa ja kansoissa. Mutta mainitunlainen kansallinen her??minen, eli oikeimmin sen itu havaitaan Suomen tiedoitsijoissa ja oppineissa jo alussa viimeist? vuosisataa; se kasvoi historialliseen itsetietoon saman vuosisadan loppupuoliskolla. V??rin on sent?hden lukea kansallisuuden tunnon her??nt?? maassamme vuoden 1809 per?st?, niinkuin er?s Suomen historian tutkija on tehnyt[1], ottaen siihen tukeeksi muutamia v??rin tulkituita lauseita Hegelin tekem?st? historian viisaustieteest?[2]. T?ss? ei ole tilaisuus t?t? asiaa laviammin selitt??; olkoon vaan sanottu, ett? mainittu uudemman ajan suurin viisaustieteen tutkija ja esitt?j? (k. 1831) lausuu historiallisen kertomuksen alkavan silloin kuin varsinaisia historiallisia tekoja ja tapauksia ilmautuu. Suomen kansa olisi siis vuoteen 1809 maanut, jos sen historia vasta siit? alkaa. Totta se kyll? on ollut uneliainen ja on osittain viel?ki, mutta ei sit? kuitenkaan saateta verrata 7 unikekoon. Suomen historia alkaa tuntemattomasta vuosiluvusta muinasaikana. Niin Suomen kirjallishistoriakin.
[1] Ks. Jouhkahaisen 2:sta vihkoa, 1845, s. 189--191 ja ss.
[2] Ks. Georg Wilh. Friedr. Hegelin luennoita historian viisaustieteess? (Vorles. über d. Philos. d. Gesch. Vollst?nd. Ausg. 9 B.). Berlin 1837, s. 39 ja ss.; eli N. Ignellin k??nn?st? samojen luentojen 2 painoksesta (1840). Tukholmi 1850, s. 71 ja ss.
N?in paljo tieteist? yleisesti. Mit? eritt?in kirjallishistorialliseen tieteesen tulee, niin senkin ensim?isi? hentoja juuria voidaan johtaa Kreikkalaisista ja Romalaisista. N?iden kirjoittajani teoksissa l?ytyy, niinkuin tunnettu on, otteita ja arvosteluja vanhempain kyn?ilij?in tuotteista, niinkuin esm. Kallimakon, Kikeron, Plutarkon j. n. e. kirjoituksissa. Mutta vasta kirjapainon keksitty?, jonka kautta kirjallisuuden tuotteita oli helppo saada ilmiin, aljettiin niit? likemmin tarkastaa, siin? aivotuksessa, ett? j?rjest?? niit?, ja ehk? my?s ett? antaa niist? tietoja yleis?lle. Ensin tapahtui t?m? aivan ulkonaisesti; kirjoista tehtiin vaan kuivia luetteloita, niin ett? semmoista tieteellist? tointa saattaa verrata nykyisiin kalunkirjoituksiin. Nekin olivat tarpeelliset, kunne huomattiin kirjallisuuden tuotteista voivan synty? erityinen, suuriarvoinen tiedehaara. N?ist? luetteloista saivat oppineet osoitusta ja kiihoitusta kansain kirjallisuuden tutkintoon useissa Europan maissa. Semminkin otti t?m?n asian suuresti ja syv?sti Verulamin paroni Englannissa, tieteiden historiassa kiitetty Frans Baco, joka ehk? kaikista aikalaisistansa selkeimm?sti havaitsi ja ymm?rsi kirjallisuuden korkian merkityksen kansain ja ihmiskunnan el?m?ss?. T?m? syv?mielinen