Jaakko Juteini ja hanen kirjallinen toimintansa | Page 9

1815 otettiin sanotun kaupungin
laivanmittaajaksi.
Ell'emme ota lukuun Juteinin lukuisia julkaisuja vuosien 1813 ja 1818
välisenä aikana, joita sekä suomen- että ruotsinkielisiäkin on painettu
yli parikymmentä ja joista esityksemme seuraavissa luvuissa on
tarkempi selostus, niin ei meillä hänestä ole mitään erikoista
elämäkerrallistakaan esitettävää, ennenkun saamme viimemainitulta
vuodelta muutaman tiedon, joka koskee yhdeltä puolen Juteinia
seuramiehenä ja toiselta muutamaa arvostelua hänestä suomenkielen
käyttäjänä ja tarkkana tuntijana.
Kun näin tulee puhe Juteinista seuramiehenä, niin nousee meissä ensin
ihan niinkuin itsestään kysymys, minkä näköinen Juteini oli. Ja siihen
antaa meille jo edellämainittu vanhus Henrik Joel Juutila eli Pätiälä
vastauksen, sillä hän tämän kirjottajalle kertoi jo aikaisemmin
esitetyssä tilaisuudessa, että »Juteini oli pitkä, solakka mies ja
sinisilmäinen», minkä viimeksi mainitun seikan vahvistaa Juteinin
kansallismuseossa nykyisin säilössä oleva kuvakin. Ja tämä kuva
kertoo vielä senkin, että hänellä oli tumman ruskeat kutrit, ihonväri
puhdas ja posket hieman punaiset. Siis kaikin puolin hauska ilmiö. Ja
sellaisena hänestä tietenkin paljon pidettiin seuraelämässä. Kun siis
miellyttävään ulkomuotoon lisäksi tuli, että Juteini jo nuorena
ylioppilaana, kotiopettajana ollessaan, oli oppinut »sivistyneen
käytöstavan», kuten J. Krohn kertoo, jota tiedonantoa tietenkään ei

ensinkään ole syytä epäillä, niin emme silloin suinkaan sitä ihmettele,
että hänet nähtiin nähtävästi niin mielellään seurusteluissa, ehkäpä
vieraana perheissäkin ja jäsenenä eräässä »klubissa», poikamies kun
vielä oli, että esim. tanskalaisen oppineen, professori Rasmus Rask'in
maaliskuun loppupuolella v. 1818 oli vaikea saada niin usein häntä
tavata, kuin olisi halunnut. Rask, näet, silloin oleskeli Wiipurissa ja
kävi Juteinia tervehtimässä sekä toivoi tämän ohjaamana oppivansa
puhumaan suomea, mutta lähti äskemnainitusta syystä sieltä pois
aikaisemmin, kuin alkuaan aikonut oli. Juteinin luona tällöin jo ensi
kerralla käydessään Rask sai 16 hänen julkaisemaansa kirjasta; 2
lastenopetusta käsittelevää tekelettä, jotka jo olivat loppuun myydyt,[26]
ei juuri tästä syystä voitu antaa. Juteinin silloin nähtävästi tekeillä
olevan kieliopin ja ehkäpä jo painatuksen alaisena olevan kokoelman
Valittuja Suomalaisten Sanan laskuja Rask tilasi.[27]
[Kuva: Tämä Juteinin kuva on taiteilija Tuhkasen tekemä jäljennös
Kansallismuseoon lunastetusta alkup. Jutein-kuvasta. Sen hän alkuaan
piirsi aikakauskirja »Aikaa» varten. Saman taiteilijan »Valvojaa»
varten piirtämä kuva on tämän kirjamme alussa.]
Nähtyämme Juteinin tässä vilahdukselta seuramiehenä tapausten
valossa vuodelta 1818, jolloin hän professori Rask'in kanssa joutui
tekemisiin, on meidän nyt edellä antamamme lupauksen velvottamina
mainittava myös ne arvostelut Juteinista suomen kielen käyttäjänä ja
tarkkana tuntijana. jotka lausuttiin samana vuonna, sekä näiden
arvostelujen yhteydessä olevat seikat.
Aikaisemmin eli jo kevättalvella tänä samana vuonna Turussa
tutustuttuaan yliopiston suomenkielen dosenttiin Gustaf Renvall'iin
sekä keksittyään hänen tavattoman työkykynsä sekä perinpohjaiset
tietonsa ja taitonsa suomen kielessä oli professori Rask toukokuun 17
päivänä kirjottanut hänelle, ehdottaen että hän rupeaisi suurta
suomalaista sanakirjaa toimittamaan etupäässä tieteellistä tarkotusta
varten, jota sanakirjaa Venäjän valtakunnan kansleri, kreivi
Rumjanzow Pietarissa aikoi kustantaa. Avustajaksi Renvall'ille tähän
työhön hän esitti taitavaa suomen kielen käyttäjää, yliopiston apulaista
R. von Becker'iä. Renvall sanoi ihastuvansa, jos tulisi saamaan
suuremmoisen sanakirjatyön suoritettavakseen, mutta Becker'iä
työtoveriksi ei hän halunnut. Siitä sanoi hän vastauksessaan toukokuun
30 p:nä: »Minä tiedän kyllä että hän (Becker), syntyneenä Savossa, on

kielenkäytössä hyvä suomalainen, mutta onko hän kiinnittänyt kielen
Kielioppiin y.m. mitään huomiota sitä en tunne. Maisteri Savenius olisi
sellaisessa suhteessa ajatukseni mukaan parempi. _Ensimäinen kaikista
on kuitenkin Sihteeri Judén, kieltämättä yksi meidän parhaita
Suomalaisia, sekä tietopuolisesti että käytöllisesti»[28] Mutta sitä paitsi
katsoi Renvall, että sellaista työtä, kuin kyseessä oleva, oli mahdoton
jakaa kahden tai useamman tehtäväksi. Sillä jos yhtenäisyyttä
mielipiteissä, suunnitelmassa, työtavassa y.m. on aikoihin saatava, niin
on yhden miehen suoritettava koko työ, joka sitten voidaan jättää jo
ennen painatusta muiden tarkastettavaksi. Kuitenkin olkoon tekijällä
vapaus valita tarkastajain huomautuksista vain ne, mitkä hyväksi näkee.
Kun Renvall nähtävästi ei tiennyt, että professori Rask maaliskuun
loppupuolella oli käynyt Viipurissa Juteinin luona ja tilannut tämän
kieliopin ja sananlaskukokoelman, niin hän kirjeessä Rask'ille kesäk.
20 p:ltä eräässä kohdassa sanoo: »On hiljan minulle kerrottu, että Herra
Judén Viipurissa aikoo julkaista Suomalaisen Kieliopin ja kokoelman
Suomalaisia Sananlaskuja. Minä en kuitenkaan ole saanut mitään
tarkempaa tietoa siitä häneltä itseltä.» Ja taas ajatellen suurta
sanakirjatyötä, jota toivoi saavansa suoritettavakseen, sekä kysymystä
apulaisesta tähän työhön jatkaa hän vielä samassa kappaleessa: »Jos
hän (Juteini) olisi Turkua lähempänä, niin en itselleni toivoisi mitään
parempaa työtoveria, vaikk'ei hän tunne Latinan kieltä.»[29] Tietysti
tämä viimeinen arvostelu Juteinin latinankielen taidosta tarkottaa kielen
perinpohjaisempaa, täydellisempää tuntemista, jommoinen
luonnollisesti ainakin päätoimittajan tuli omata osatakseen tieteellisessä
sanakirjassa tarkoin selittää sanojen merkitykset latinaksi.
Juteinin kieliopin sitten saatuaan syyskuun 14 päivään mennessä
professori Rask kysyi kirjeessä viimemainitulta päivältä Renvall'in
mielipidettä tästä kieliopista. Renvall kun itse juuri paraillaan valmisti
suomen kielioppia ja oli siis pätevimpiä sitä arvostelemaan. Saman
kuukauden 23 p:nä Renvall vastasi, ett'ei hän vielä ollut nähnyt Juteinin
kielioppia eikä nyt vielä voinut lausuntoansa siis sen arvosta antaa.[30]
Mutta jo lokakuun 15 p:nä 1818 Renvall Rask'ille kirjotti äskettäin
juuri Juteinin sekä kieliopin että sananlaskut saaneensa. Hän ei
kuitenkaan vielä ollut ennättänyt niitä silmäillä läpi, mutta muutama
vilkaisu kielioppiin hänen mielestään oli osottanut, että Juteini asiaansa
oli käsitellyt verraten »löyhästi» (löst).[31] Nähtävästi Renvall

arvostelussaan tarkotti etupäässä puheenaolevan kieliopin
kokoonpanon hataruutta, sen suuria puutteita systemaattisena eli