Järkimiehet miettimässä | Page 9

varmuudella saavutettavaan vaurastumiseen. Lis?ksi viel? tulee, ett? nautinnonhalu, kuten jo ?sken kiivastuneena lausuin, on kasvanut ??rimmilleen. Tulevien sukupolvien kohtaloa ei liioin ajatella, kunhan vaan nykyhetken? hyvin elet??n. Min? kuitenkin olen tilani jommoiseen kuntoon laittanut -- enn?tin toki viljelyksen laajentamiseen osan mets?rahoista k?ytt??. Ja olenhan voinut s??st?j?kin tehd?. Mutta kun katselee Korpelan is?nn?n taloutta ja miettii, miss? kunnossa h?n asiansa perillisilleen j?tt??, silloin on vaikea pysy? maltissaan. Voi kuitenkin sit? tuhlausta ja hurjaa el?m??, jota Korpelassa vietettiin ja osaksi viel?kin vietett?isiin, jos varat riitt?isiv?t. Mutta ylellist? el?m?? seurannut laiskuus ja kykenem?tt?myys on pian tekev? lopun siit?, mit? v?h?n viel? j?ljell? on. Ja samassa asemassa on maassamme monta sataa taloa. Jos todellakin, kuten Eljaksen toivo on, ?lytt?isiin edes osa niist? rahoista, joita metsill? saadaan, panna henkivakuutukseen, niin j?isi toki vakuutussumma tulevalle polvelle. Nyt sit? vastoin j?tet??n tulevain polvien peritt?v?ksi mets?tt?m?t tilat, jotka muutenkin ovat turmeltuneet. Onpa mielest?ni siis sangen j?rkev?sti harkittua Eljakselta, ett? h?n on p??tt?nyt panna niin varmaan s??st??n osan perint?n? saamistaan rahoista. Tahtoisin kuitenkin huomauttaa, ett? viisaus k?skee my?skin varovaisuuteen, ja sen vuoksi neuvon j?tt?m??n osan rahoista pankin talteen ja ainoastaan osan k?ytt?m??n henkivakuutukseen. T?mm?inen on minun neuvoni."
"No, mit?p? opettaja sanoo? Olettehan nyt jo saanut kuulla ja mietti? tarpeeksi asti", tuumi Elli.
"T?ytyy siis vihdoin minunkin lausua avomielinen tunnustukseni. Nyt on seikka semmoinen, ett? min? tavallaan olen j??vi antamaan neuvoa t?ss? asiassa. Min? nimitt?in olen pari p?iv?? sitten tullut henkivakuutusasiamieheksi, ja ehk? em?nn?t, jos olisin t?m?n ilmaissut ja sitten puhellut, sanoisivat minun haastavan omaan pussiini. Sit? en kuitenkaan tee ja vilpitt?m?sti on minun sanottava, ett'en olisi voinut asiaa niin perinpohjaisesti selitt??, kuin Mattilan is?nt? on sen suorittanut. En olekaan viel? enn?tt?nyt lukea ja tutkia kaikkia kirjallisuutta, jota n?kyy olevan koko joukko, enk? ennen ryhdy asiaa ajamaan, kuin ensin itse olen p??ssyt t?ydellisesti sen perille. Kyll? itse olen vakuutettu ja vakuutusasian harras yst?v? min? my?skin olen. Luonnollisesti en voi muuta, kuin l?mpimimmin kannattaa Mattilan is?nn?n sek? vakuutusaijetta ett? vakuutustapaa. Lis?ksi pyyd?n viel? kiitt?? siit? erinomaisesta opetuksesta, jonka olen t?n??n saanut ja jonka perustukselle minun nyt on helppoa lis?tietoja hankkia."
"Mit? yhti?t? opettaja edustaa?"
"Suomi-yhti?t? tietysti, jossa itsekin olen vakuutettu."
"Olen mieliss?ni, ett? juuri opettaja" -- lausui Eljas -- "on meid?n paikkakunnan asiamieheksi tullut, sill?, varmaan tied?n, ett? h?n itse tahtoo teht?v??ns? perehty? ja innolla muitakin vakuutuksen kannattajiksi hommaa. Mutta mit?s sanotte esimerkiksi naapurikunnan asiamiehest?, joka minulle ei voinut selitt??, mimmoista kannattavaisuutta voisi korkoon n?hden kertamaksulla tehdyst? henkivakuutuksesta odottaa? Onneksi toki sain yhti?n viimeisen Vuosikirjan, josta helposti l?ysin moiseen laskelmaan tarvittavat numerot."
"Tahdon huomauttaa" -- puhui opettaja -- "ett? n?yt??n yhti?n puolelta vakaasti kiellett?v?n suurten voittojen luulottelulla houkuttelemasta ihmisi? henkivakuutukseen, koska semmoista toimintatapaa ei katsota arvokkaaksi."
"Mutta eip? se voi mit??n voitonluulottelua olla, kun min? lasken, mink? koron rahat tuottavat, jos yhti? antaa sen ja sen voittoprosentin."
"Asiamiehen? ei saa tehd? laskelmia vastaisuuden varalle t?h?n saakka saavutetun voittoprosentin perustalla -- sen ainoastaan saa ilmoittaa, mik? yhti?n voitto on ollut, mutta sen perustalle on kielletty tekem?st? siihen suuntaan vivahtavia lupauksia, ett? saavutettu tulos on vast'edeskin pysyv?: voitonluulottelu voi, n?ettek?s, aikaa my?ten tuottaa aatteelle vahinkoa. Yksityinen henkil? saattaa niist? seikoista puhella, mutta ei asiamies koskaan", selitti opettaja.
"Vaan ainakin on asiamiehen jaettava yhti?n kirjallisuutta ja opetettava jokaista henkil?? sit? viljelem??n ja oikein ymm?rt?m??n -- vakuutuksen ottaminen seuraa kyll? sitten, kun asia on ensin selv?ksi tullut."
Kahvintuoja astui sis??n. M?entausta vilkasi kelloonsa. "No, onpa t?ss? aikaa kulunut, eik? ollenkaan ole huomattu, ett? kohta on ilta k?siss?. Ei muuta kuin tuhannet kiitokset is?nt?v?elle ja sitten kiireen kautta kotiin."
"Meid?n asiamme on kiitt?? yst?v?llisest? k?ynnist?nne", sanoi Eljas. "Mutta, Elli, mit?s sanot nyt? Onko vakaumuksesi muuttunut vai pysytk? viel? entisess? mielipiteess?si? Sinun on omasta vapaaehtoisesta vakaumuksestasi p??tett?v? asiasta."
"Kyll? min? olen t?ydellisesti k??ntynyt sinun uskoosi ja lupaan aina kiltisti olla mukana sinun hyviss? harrastuksissasi."
Kun hevonen oli valjastettu ja M?entaustan is?nt?v?ki istui lattialla, vaihdettiin viimeiset j??hyv?iset, eik? suinkaan j?tetty moneen kertaan muistuttamatta: "elk?? unohtako k?yd? katsomassa."
Opettajalle olisi annettu kyyti, mutta h?n tahtoi kernaammin k?vell? jalkaisin. L?htiess??n h?n sanoi: "Tulevana sunnuntaina on nuorisoseuralla iltama, jossa minun on pyydetty puhumaan. Koetanpa nyt saada henkivakuutuksesta jotain kokoon, sill? tunnen olevani asiaan innostunut. Nuoriso juuri on saatava s??st?misen hyv? avu tuntemaan -- ja kun vaan kansamme taloudellinen asema kehittyy rinnakkain henkisen p??oman kanssa, niin aikakauden myrskyt voidaan murtumatta kest??. Toivottavasti teilt?kin tullaan iltamaan, ja varmaan Mattilan is?nt? on vankkana apuna, jos keskustelussa en kykenisi puoliani pit?m??n."
"Tietysti tullaan. Valmiina min? my?skin olen, miss? suinkin voin henkivakuutusasialle palvelusta tehd?."
Kun Elli hyv?ili pikku Eljasta nukkumaan, puheli h?n itsekseen: "Sin? siunattu lapsi! Olkoonpa ollut vaikka sattumakin, mutta t?n??n sinun kauttasi avautuivat silm?ni ja j?rkeni k?sitt?m??n, ett? jokaisella, mutta eritt?inkin vanhemmilla, on velvollisuuksia tulevia polvia kohtaan, oikein kalliita velvollisuuksia. Oli v?h?ll?, ett'en py?rtynyt. Mutta nyt iloitsen siit? kohtauksesta. Valitettavaa vaan on, ett'ei monikaan taida teht?v??ns? ja velvollisuuttaan ymm?rt??. Ehk? my?s on niin, ett? moni liian hartaasti ainoastaan itse??n ajattelee. Kansanopistossa kuulin kerrottavan er??ll? luennolla, ett? Napoleon oli lausunut: 'Ranska tarvitsee hyvi? ?itej?.' Niit? meid?nkin maa tarvitsee, sek? n?in? synkkin?