Järkimiehet miettimässä | Page 3

raham??r?, jota sanotaan vakuutusmaksuksi, ja laitos taasen sitoutuu t?t? vakuutusmaksua vastaan suorittamaan vakuutussumman joko maksajan, s.o. vakuutetun, kuoltua tai viimeist??nkin silloin, kuin h?n on t?ytt?nyt m??r?tyn ik?vuoden. Kun s??st?pankista voidaan p??oma korkoineen ottaa, milloin halutaan, ei henkivakuutuslaitoksesta saada vakuutussummaa, ennenkuin se v?lipuheen mukaan on maksettava. Mutta s??st?pankki ei maksa muuta kuin siihen sijoitetut rahat korkoineen, kun sit? vastoin henkivakuutuslaitoksen t?ytyy suorittaa koko vakuutettu summa, vaikk'ei se vakuutusmaksuina ole niin paljoa saanutkaan."
"Mist?s se laitos ne rahat sitten ottaa?" uteli Heikki.
"Vakuutusmaksuista tietysti, mutta selitys siit?, miten siin? menetell??n, on liian mutkikasta voidakseni siihen nyt t?ss? ryhty?. -- Annapas minulle piim?leili, Elli. Kiitos! -- Mutta lyhyesti sanottuna on asia n?in. Vakuutusmaksusta asetetaan osa korkoa kasvamaan, jotta siit?, jos vakuutettu el?? vakuutussumman maksuaikaan asti, muodostuu se summa, mist? h?n on vakuutettu ja mik? sill? ajankohdalla on maksettava. Toinen osa k?ytet??n kuolemantapauksista meneviin suorituksiin ja laitoksen hoitokustannuksiin. On muistettava, ett? kuolemantapauksen sattuessa on aina joku osa vakuutussummasta valmiina, jotta toisten vakuutettujen vakuutusmaksuista ei tarvita ottaa koko suoritettavaa summaa, vaan ainoastaan se osa, mik? puuttuu, ja on t?m? osa suurempi tahi pienempi, riippuen siit?, kuinka kauan vainaja on ollut vakuutettu ja mink? vakuutustavan mukaan h?nen vakuutuksensa on ollut tehty. Mutta miten t?ss? erikoisseikoissa menetell??n, sit? en osaa sanoa, ja sit? hoitaakin laitoksen oppinut matemaatikko, johon t?ytyy luottaa, sit? enemm?n viel?, kun h?n on valantehnyt, kuten on laita siin? yhti?ss?, miss? Taskinen ja min? otimme" -- -- --
"Sin?k?? Oletko sin?kin henkivakuutuksessa?" huudahti Elli.
"Olen kun olenkin", sanoi Eljas hieman h?mill??n. "Asianlaita on siten, ett'ei sit? tavallisesti ensiksi vastaan-tulevalle kerrota... Muuten kyll? sen holhoojallesi ilmoitin kosima-aikanani, kun jo silloin huomasin sinussa vastenmielisyytt? 'maallisiin asioihin'. En olisi nytk??n siit? mit??n virkkanut, ell'eiv?t vanhat muistot olisi vieneet minua mukanaan liiaksi... Mutta -- kiitos Jumalalle ruoasta -- nyt heti ty?h?n miehet ja naiset! Kuivunut hein? odottaa kokoojiansa. Jopa t?ss? tuli tarpeeksi juteltua t?ll? kertaa."
Kaikki nousivat ja l?htiv?t ty?h?n. Elli otti Eljaksen hihasta kiinni ja kuiskasi:
"En ymm?rr?, mist? syyst? sin? viel? puuhaat tuon henkivakuutuksen kanssa, kun jo kerran olet vakuutettu. Voihan se olla hyv? semmoisille, kuin esimerkiksi Taskisen perheelle, mutta mit?s me" -- -- --
"Me emme miss??n suhteessa eroa Taskisen perheest?, sill? samat ovat velvollisuudet maailmassa meill?kin. Mutta eih?n ole kysymys yksin minun vakuutuksestani ollutkaan, vaan on puhuttu my?skin sinun henkivakuutuksestasi. Ja muutoin se vakuutus, joka riitti minulle yksin ollessani, voi ehk? tulla liian v?h?p?t?iseksi naimisessa ollessani, jos ehk?" -- lis?si h?n leikillisesti hymyillen -- "hyvinkin suuren perheen is?ksi joudun... Aina on ajateltava tulevia polvia, joita kohtaan on sinulla, minulla ja jokaisella mit? painavimpia velvollisuuksia."
"Niin, -- mutta eih?n meill? ole, kuin yksi poika, tuo valkotukka ja sinisilm?inen Eljas, joka ensiviikolla t?ytt?? 8 kuukautta."
"No, onpa jo aluksi siin?kin."
"Voi, voi! Onkohan pikku Eljas itkenyt kodossa ja ovatkohan h?nt? hyvin hoitaneet?"
"Ole huoletta siit?. Sama Leena, joka sinua pienen? ollessasi hoiteli, se sama Leena osaa sinun poikaasikin hellyydell? vaalia... K?skith?n sit? paitse lapsentyt?n heti tulla sinua hakemaan kotiin, jos Eljas hiukankin rauhattomaksi rupeaa. Vaan kun sin? kerran sanoit, ett? mit? me turhaa liiaksi lapsestamme huolta pid?mme -- katsokoon h?n muka itse eteens? suureksi tultuaan, niin tahdonpa nyt kysy?: mit? pit?isit vanhemmastasi, jos olisivat kaikkensa h?vitt?neet ja sinut puille paljaille j?tt?neet? Kunnioittaisitko heid?n muistoaan, kuten nyt teet?"
"El? haasta tuommoisesta, mit? joskus ilman ajattelematta olen puhellut. Vaan sanopas minulle, kuka minut perii, jos min? -- Herra siit? varjelkoon -- sattuisin piankin kuolemaan?"
"Lain mukaan olen min? Eljaksen kanssa sinun perillisesi."
"Sinulle siis olisi hy?ty? minun henkivakuutuksestanikin?"
"Saman verran kuin sinulle on minun vakuutuksestani -- tai oikeastaan v?hemm?n, sill? sinun vakuutuksesi olen ajatellut teht?v?ksi pienemm?lle summalle kuin minun. Mutta onpa jo meid?nkin aika l?hte? ty?h?n."
He ottivat haravansa ja ryhtyiv?t toisten joukossa hein?karhoja kokoomaan.
Elli ei ty?ss?k??n voinut j?tt?? mielest??n tuota henkivakuutusta. Miksi h?n tahtoo minuakin vakuuttaa? Paha henki oli taasen p??ssyt irti. H?n tiesi, ett? Eljas h?nt? todellisesti rakastaa, kuten h?nkin Eljasta. J?tt?isih?n h?n jo nytkin perint?? -- miksi Eljas tahtoo sit? viel? henkivakuutuksella suurentaa? Mutta ei siin? voi mit??n oman voiton pyynt?? olla -- eip? sit? h?nenk??n mieleens? tule, vaikka tiet?? nyt, ett? Eljas on henkivakuutuksessa. Ei, ei Eljas h?nt? toivoisi henkivakuutuksessa olevana sen enemp?? kuolemaan, kuin nytk??n. Paras on j?tt?? asia sunnuntaiksi -- kai se silloin selvenee.
Mutta kaikesta huolimatta Elli j?i levottomaksi. Oudot ajatukset risteiliv?t mieless? ja syd?mess? tuntui niin kummalliselta...
Eljas kyll? havaitsi t?m?n, mutta h?n ei kadottanut mielenmalttiaan. H?n kohteli Elli? tyyneydell?, kuin sairasta lasta.
Koko niityn tuotteet enn?tettiin hyviss? ajoin saada latoon. Tyytyv?isin? mentiin kotiin. Ellin mieliala muuttui pikku Eljasta hyv?elless?, joka oli voinut erinomaisesti. N?ytti kuin ?iti olisi poikaansa entist? enemm?n kiintynyt...

III.
Vitkalleen ja hartaudessa astui Mattilan Elli Eljaksensa kanssa kirkon-portaita alas, kun jumalanpalvelus oli p??ttynyt. Pieniin joukkoihin kokoontuivat ihmiset kirkkom?ell?. Painostava mieliala vallitsi kaikkialla. ?skett?in juuri oli saapunut viesti asevelvolisuusasian lopullisesta kohtalosta. Siit? nyt keskusteltiin ja se synnytti surun ilmeen kaikkien kasvoille.
Kun Mattilan haltijav?ki tuli kirkkom?elle, pys?htyi Eljas ja katseli ymp?rilleen, ik??nkuin jotain etsien.
"Miss?h?n opettaja nyt lienee? N?in h?nen ?sken kirkosta menev?n M?entaustan lautamiehen kanssa", puheli Eljas itsekseen. Sitten h?n