Järkimiehet miettimässä | Page 2

paikalleen.
Kun palvelijat ja p?iv?l?iset olivat poistuneet, sanoi Elli lempe?sti miehelleen: "Olin ?sken niin h?ijy sinua kohtaan. Eth?n ole pahastunut siit??"
"Eih?n minun tapani ole semmoinen", vastasi Eljas tyynesti. "Olisi kuitenkin hauskaa, ett? vast'edes j?t?t moiset puheet sikseen. En tahdo uskoa, ett? sin? oikeastaan tarkoitit sit?, mit? sanoit. Ja mit? hy?ty? on siit? sitten? Se p?iv? p??ttyy itkulla, joka riidalla alkaa. Ja jos eripuraisuus saa jalansijan, niin yhteisel?m?n onnellisuus h?vi??."
"Olen niin paljon miettinyt tuota henkivakuutusasiaa, mutta en sit? ymm?rr?", sanoi Elli. "Jos nyt viel? kerran koettaisit selitt?? sit? minulle, olisi hauskaa, kun kuitenkin tahdot, ett? minun pit?? se ensin ymm?rt?? ja vasta sitten antaa suostumukseni. Olisi parempi, ett? sin? yksin" -- -- --
"Olemmehan molemmat samanvertaisia", keskeytti Eljas. "En min? tee mit??n yhteist?, johon sin? et suostu, enk? yht??n tahdo, ett? sinun on minuun niin umpim?hk??n luotettava, ett? min? yksin?ni kaikki p??tt?isin ja kaikki tekisin. Onhan sinulla kyll?kin ?ly? perehty? niin helppotajuiseen asiaan, kuin henkivakuutus on. Ja kuten olen ehdottanut, niin aivan samalla tavalla tekisin, vaikka rahat minunkin perimi?ni olisivat. Eih?n meill? pit?isi olla mit??n sinun tai minun, vaan kaikki on meid?n yhteist? omaisuutta, jota yhdess? hoidamme ja kartutamme."
"Niin on! Eik? sinun koskaan en?? tarvitse kuulla minulta moisia puheita", sanoi Elli p??tt?v?sti. "Mutta milloin otamme" -- -- --
"Voi, voi! Onko is?nt?v?ki kuullut, mit? on tapahtunut Taskisen is?nn?lle?" huusi er?s ty?vaimo ovelta. "Paimenpoika kertoo, ett? Taskisen ori oli ajaessa pillastunut ja ett? on niin pahoin loukkaantunut, ett? on viety kaupunkiin."
"Kuka on viety kaupunkiin? Is?nt?k? vai ori?" kysyi Eljas.
"Tietysti is?nt?, sill? h?nh?n juuri on loukkaantunut", vastasi vaimo ja palasi ty?h?ns?.
"Minun t?ytyy menn? Taskiseen", sanoi Eljas. "Taskinenhan oli t?ss? ?sken viel? reipas ja terve, kun min? h?nen kanssaan vaihdoin muutamin sanoja menness?ni h?nen ohitsensa. Kun em?nt? siin? talossa on v?h?n kokematon, voin ehk? antaa h?nelle hyvi? neuvoja n?in kiireellisen ty?ajan varalle. Hyv?sti nyt!"
"Mutta milloin otamme tuon henkivakuutuksen uudestaan keskusteltavaksi?" kys?si Elli. "En tahtoisi sinun t?htesi asiaa kovin kauaksi j?tt??."
"Taitaa parhaiten sopia sunnuntaina."
"Mutta sunnuntaihin on viel? kokonainen viikko."
"Kun asia on perinpohjaisesti pohdittava, niin silloin on soveliain aika. Ehk? voimme silloin opettajan ja jonkun muun saada neuvonantajaksi viel? lis?ksi", sanoi Eljas. "Asiaa ei ole ep?m??r?iseen aikaan lyk?tt?v?, sen kyll? selv?sti Taskisen tapauksesta havaitsemme. Vaan meid?n on asia koko laajuudessaan otettava k?sitell?ksemme, sill? katsos, Elli" -- h?n k??ntyi takaisin ja laski k?tens? vaimonsa olkap??lle -- "min? tahdon, ett? sin? henkivakuutuksen t?ydellisesti ymm?rr?t ja hyv?ksyt, ennenkuin siihen ryhdymme. Ei saa mihink??n kevytmielisesti my?nty?. Mutta hyv?sti nyt toistamiseen! El? nyt en?? murehdi t?m?n aamuisia sanojasi. Eth?n sent??n tarkoittanut niill? mit??n pahaa."
"En toki, en, en! Olen kuitenkin iloinen, ett? minua et v??rin k?sitt?nyt. Hyv?sti, Eljas!"
He meniv?t kumpainenkin omalle suunnalleen. Elli oli tyytyv?inen, ett'ei katkera mieli p??ssyt h?nen mieheens? juurtumaan, mutta viel? iloisempi oli h?n siit?, ett? oli siihen m??r??n oman itsens? voittanut, jotta oli voinut vikansa tunnustaa. Eljaksen kanssa naimisessa ollessaan oli h?n jo ennenkin havainnut, miten pahasti hemmottelu oli h?neen vaikuttanut, mutta pahe oli siksi juurtunut, ett'ei h?n ollut sille mit??n voinut. Nyt h?n luuli jo sen juurista kiinni saaneensa ja sen irti repineens? -- ja siit? h?nen mielens? niin riemastui, ett? palvelijat kummastellen katselivat h?nen iloisuuttansa.

II.
Kaikki Mattilan v?ki palvelijat, torpparit ja p?iv?l?iset -- oli keskiviikoksi koottu takaniitylle jonka hein?t olivat sin? p?iv?n? latoon pantavat. Mutta kyll? kelpasikin t?mm?isen? poutakes?n? heini? koota -- ne olivat ruutikuivia melkein heti kaaduttuaan. Kiirett? nyt oli, sill? rukiit olivat kypsym?isill??n, eik? hein?nteko ollut viel? lopussa. T?m? kes? kysyi voimia ja tarmoa sek? ty?v?elt? ett? is?nn?lt?. Mutta ainakin Eljas on mies, joka sai kaiken kuin voidellun menem??n. Ollen itse eturiviss?, johti h?n ty?ns? ja v?kens? mainiosti. H?n vaati itselt??n ensin ja sitten vasta muilta.
Istuttiin juuri p?iv?llist? sy?m?ss? niittyladon varjossa. Vaikka oltiin Hein?kuun kuumimmassa helteess? hikeen asti ponnisteltu, oltiin kuitenkin hilpeit?. Leikki? laskettiin ja sanasutkauksia p??steltiin.
"Katsokaas Kaisaa" -- virnaili renki -- "kun koettaa niin suurta piim?kokkelia ryyp?t?, ett? silm?ns? repi?v?t."
Kaisa punastui, laski tuopin maahan ja lausui: "Sinun suusi on jo repeytynyt, koska se ei voi kiinni pysy?."
Puhelu sai kuitenkin toisen suunnan, kun er?s miehist? kys?si: "Onkohan totta, ett? Taskisen is?nt? on kuollut? Min? kuulin aamulla, ett? h?n eilisp?iv?n kuluessa on nukkunut ijankaikkiseen uneen -- semmoinen sana on muka sairashuoneelta tullut. Onko is?nt? siit? mit??n kuullut?"
"En ole kuullut mit??n siit?, vaikka kyll? yksin?ni olen arvellut, ett'ei Taskinen koskaan parane, sill? niin pahoin h?n oli musertunut", vastasi Eljas.
"Onpa se onneton isku tuolle perheelle", sanoi em?nt?. "Mies parhaassa ij?ss??n ja niin toimelias kaikinpuolin kun h?n oli sek? hyv?kin viel?. Ei h?n viel? liene enn?tt?nyt saada talouttansa aivan varmalle pohjalle, sill? luulenpa, ett? on velkoja."
"No, veloista ei ole mit??n vaaraa", puheli Eljas. "Kun Taskinen oli henkivakuutuksessa, niin vakuutussumma riitt?? tekem??n talon velattomaksi, viel?p? rahoja ylikin j??."
"Mik? on tuo henkivakuutus?" kys?si Heikki. "onhan siit? nykyisin paljonkin puhuttu, mutta en min? ole viel? koko sen asian perille p??ssyt."
"No, en voi nyt ruveta t?ss? sit? laajemmin selittelem??n", vastasi is?nt?. "Lyhyesti sanottuna on henkivakuutus semmoinen s??st?laitos, ett? siihen maksetaan joka kerrassaan tahi joka vuosi varma