Iltalampun ääressä I | Page 2

uneksiakaan! H?n oli aina luullut, ett? koko h?nen el?m?ns?, kaikki h?nen toimensa johtuivat Jumalalle altiista rakkaudesta, sulasta omaa etua pyyt?m?tt?m?st? rakkaudesta; nyt h?n n?ki, mit? itsek?s ihmisluonto oli vaatinut -- ei armoa, vaan palkkaa. Oi Herra, armahda! H?n painoi p??ns? ristiyneihin k?siins? ja vaipui rukoukseen; h?n anoi anteeksi napinataan, uhottelevaa valitustaan, anoi voimaa vastaisuuden varalle, anoi ett? h?n huomenna voisi Jumalan kunniaksi julistaa armon suloista sanomaa janoaville sieluille. -- Kun h?n lopetettuaan oli hiljaa kohottanut kasvonsa, au'aistiin ovi varovasti ja h?nen vaimonsa astui huoneesen. -- Hiljalleen kulki h?n lattian yli miehens? luo ja suolsi k?tens? h?nen k?teens?. -- "Armaani -- sanoi h?n lempein ??nin -- alkaa h?m?rt??; min? olen jo sytytt?nyt kuusen pienille vierailleni, noille kolmelle orpolapselle, tied?th?n -- jotka poismennyt lemmikkimme oli pyyt?nyt saada k?ske? jouluiltana meille -- ?iti ei ole unohtanut h?nen viimmeist? toivomustaan, nuo kolme lasta seisovat jo ihmetellen kuusen ??ress? ja koko perhekunta on koolla; etk? tahdo tulla sis??n pit?m??n jouluhartautta meid?n kanssamme?" Mik? lempe?, rukoileva sointu tuossa hiljaisessa ??ness?!
-- Kyll?, armaiseni, vaimoseni, sen min? tahdon, h?n painalsi h?net itse??n vasten ja kauvan hillityt kyyneleet vieriv?t h?nen miehekk?ille poskilleen -- min? ik?v?in saadakseni teid?n kanssanne kiitt?? ja ylist?? Jumalaa, joka on l?hett?nyt ainoan poikansa maailmaan syntisi? vapahtamaan. Mutta ensin on minulla jotain anteeksi anottavaa sinulta, rakas yst?v?ni. -- Syntisesti valittaessani katkeroitti sinun n?yr? altiutesi minua yh? enemmin; tied?n nyt sen olleen syytt?j?n?, joka ankarasti ahdisti kapinallista syd?nt?ni. Nyt on Herra kuitenkin saanut minun valtaansa. H?n on t?ydelleen minut masentanut, painanut minut tomuun, mutta samalla kertaa on H?n itse tullut minulle kaikki kaikeksi! Niin menettelee tuo rakas, kaikkivoipa Herra.
H?n vaikeni hetkeksi ??nt??n tukehuttavan liikutuksen t?hden, mutta sitten kertoi h?n vaimolleen lintujen jouluvirrest? ja mitk? tunteet se oli h?ness? her?tt?nyt. -- Silloin murtuivat viimmeiset sulut -- virkkoi h?n -- syd?mmeni suli ja ymm?rsin Jumalan rakkauden, joka kurittaa sen t?hden, ett? H?n meit? rakastaa. En voinut en?? surra, tiesinh?n ett? pikku "valkotukallani" oli siell? paljoa parempi olla kuin meid?n luonamme; h?n viett?? nyt joulua Jumalan valtakunnassa; uurastakaamme mekin sit?, ett? viimmeisen hetkemme tultua saisimme viett?? ij?ist? joulua h?nen kanssaan tuolla ylh??ll?. -- Amen, tehk??mme se -- vastasi ?iti hiljaa itkien, ja sitten meniv?t molemmat ulos pime?st? huoneesta joulukuusen ja joulukynttil?in luo, ylist?m??n Jumalaa ja tekem??n laupeudenty?t? -- el?v? kuva heid?n vastaisesta el?m?st??n ja niist? hedelmist?, joita koettelemus kantaa kristittyjen syd?mmiss?.
Ja t?st? syrj?isest? er?maan pappilasta kohosivat ylistyksen s?velet riemukkaasti taivasta kohti, yht? voittoisasti, yht? varmasti kuin lintujen jouluvirren kaiku aina Jumalan istuimen luo.

USKONHEIMOLAISIA.
Kaksi henkil?? oli pys?htynyt kadunkulmaan puhelemaan.
-- Seh?n tulee kokous t?n? iltana Montellien luona -- virkkoi toinen, muuan vanttera rouva, eloisine ruskeine silmineen -- Fredriikka aikonee luultavasti sinne?
-- Luonnollisesti -- vastasi toinen, viidenkymmenen ik?inen naimaton nainen -- tuo herttainen Liina l?hett?? aina minulle kutsut, milloin vaan on tilaisuutta kuulla kelvollista jumalansanaa heid?n luonaan. Jumala t?t? armon sisarta siunatkoon!
H?n nosti hartaasti vesiharmajat silm?ns? taivasta kohden, puristaen k?tens? lujasti pienen neylelippaansa ymp?ri.
-- Todellakin on tuo Liina Montell kelpo ihminen, sit? en tahdo kielt??, h?n se kerkii kaikkialle. Mutta nyt pit?? minun menn? t?nne R?dliniin kuulemaan joko sinne on saapunut tuota hyv?? chesterjuustoa, josta minun ukkoni pit?? niin tavattomasti. Me tapaamme illalla Montellien luona, hyv?sti siihen asti.
-- Hyv?sti -- sanoi neiti Fredriikka Fager jotenkin kuivasti ja kun neuvoksetar Hellsbergin huomattava vartalo oli kadonnut puodinoven taa, loivat nuo vesiharmajat silm?t ter?v?n, tutkivan katseen h?nen j?lkeens?. -- Ja tuommoisiakin tahraisia lampaita kun pit?? k?rsi? ainoassa todellisessa lammaslaumassa -- mutisi h?n -- min? en voi ollenkaan ymm?rt?? Montelleja, anitenkaan Liinaa, joka viitsii kutsua moista maailmanlasta meid?n hartaushetkiimme. -- Neiti Fager ty?nsi jotenkin k?rttyisen? vanhanaikuisen sateenvarjonsa kannan maahan, astellen sitte sotaisin askelin edelleen katua, kunnes k??ntyi er??sen syyssateen t?hden vesikkoiseksi ja kuraiseksi k?yneesen katusolaan, jonka varrella h?nen vaatimaton majansa oli. Vanhassa X:ss? ei oltu kovin tarkkoja katujen puhtauden suhteen, varsinkin n?in syysh?m?r?ss? katselivat kaupungin hallitusmiehet n?it? asioita l?pi sormiensa ja toivoivat lunta, marraskuu kun oli jo k?sill?.
Muutamia tuntia my?hemmin, ?sken sytytettyjen katulyhtyjen unisesti tuikottaessa, tuiverti neiti Fager taasen ulkona syyslo'assa. T?ll? kertaa kulki h?n pitkin Suurtakatua muutamaa pitk?hk?? puurakennusta kohti, jonka toisessa p??ss? oli komea myym?l? akkunoissaan upeilevine, kaikenlaisine nykyaikaisine korutavaroineen, ja jonka oven p??lle Esaias Montellin nimi kultakirjaimin oli maalattu.
P??k?yt?v? oli pihan puolella. Sen muodosti joka puolelta verhottu lasisuojus, joka kes?isin tavallisesti oli aivan t?ynn? kukkia. Eteisen ovi oli lukitsematta, vaan kattolamppu oli jo kuitenkin sytytetty. Neiti Fager ripusti vanhan, sumun kostuttaman sadevaippansa tavalliseen naulaansa kakluunin luo ja silitteli juuri parhaillaan harmajankellerv?? tukkaansa, kun l?heisen salin ovi avautui ja talon em?nt? tuli ulos, toivotellen yst?v?llisesti vierastaan tervetulleeksi.
Rouva Montell oli kaupungin varakkaimpia ja arvokkaimpia kauppiaanrouvia, olipa h?nt? nuorempana pidetty aivan sen kukkeimpana impen?. Viidest? viidett? vuodestaan huolimatta oli h?n viel? nytkin vehmaan ihonsa, ruskean, viljavan tukkansa ja kirkkaiden, viisasten silmiens? vuoksi varsin pulskan n?k?inen. H?n oli pitk? ja soleva sek? k?yt?kselt??n sulava, tehden itsens? huomatuksi kaikissa liikkeiss??n ilmautuvalla voimakkuudella ja rivakkuudella.
-- Hyv?? iltaa, hyv?? iltaa, sin? teit varsin kiltisti, Fredriikka, tullessasi hiukan aikaisemmin, nyt saan esitt??