Iloisia juttuja IV | Page 4

makuun verrata. Mahdollisesti saisi sit? syntym??n, jos keitt?isi sekasin tervaa, siirappia ja piim?nsintua -- kolmia kutakin -- sill? niille kaikille se maistui. Liena joi sit? ainoastaan t?m?n kerran ja uskoi sill?. Min? maistelin joskus my?hemminkin, siin? hurskaassa toivossa ett? se ehk? matkan varrella muuttaisi makuansa mutta sit? se ei ihmeeksik??n tehnyt. Jos kahvia tahtoo Amerikkaan menness??n juoda, on paras ottaa mukaansa omat kahvit ja kahvineuvot. Ik?v? tulee muuten.
Kovalla huudolla ja melulla vietiin kullekin linjalle l?htij?t eri juniin. Meit? oli ainoastaan 5 Anchor-linjalle kuuluvaa: Liena ja Kaapro, kaksi maalaria ja yksi kirvesmies, kaikki Helsingist?. Muutaman vaunun sivusta avattiin ovi eri osastoon, johon hyvin mahduimme. Vaunut ovat t??ll? pian puolta kapeammat kuin Suomessa, jaetut osastoihin, joissa on ainoastaan kaksi vastakkain olevaa penkki?. Sivuilla olevat ovet, jotka samalla tekev?t akkunan virkaa, avataan ja suljetaan ulkoa, joten matkalla ollaan t?ydellisess? vankeudessa. Kun vaunuissa ei ole juomavett? eik? mit??n mukavuuslaitoksia, k?vi olo pitemm?n p??lle varsin tukalaksi. Siihen aikaan kuin tuommoinen vaununmalli on keksitty, lienev?t ihmiset olleet umpinaisia. Asemillakaan ei n?kynyt miss??n vett? eik? muuta.
Liikkeelle l?hdetty? juna sill? kertaa pyyhk?si sellaista vauhtia, ett? p??t? huimasi. Pian t?ll? menolla matka katkiaa. Suuret kaupungit, sellaiset kuin York, Edinburgh, y.m. vilahtivat ohi kuin n?yss? vaan. Joillakin asemilla kondukt??ri reippaasti riuhtasi oven auki, lausui pari kolme sanaa, joista viimeinen aina oli "pliis!" (please = tehk?? hyvin!) Silloin n?ytimme h?nelle piletit. Mies leikkasi loven ja katosi, lukiten oven j?lkeens?. Mutta muutamalla asemalla kondukt??ri ei niin v?h?ll? l?htenytk??n, vaan piti ovea auki, huitoi k?sill??n ja huuteli "aut, aut!" Kyll?h?n me helsinkil?iset sent??n senverran tajusimme, ett? ulos se meit? k?skee, mutta luulimme h?nen erehtyneen ja huusimme vastaan "Glasgow, Glasgow." Sill? sen tiesimme varmaan, ettei viel? oltu Glasgowissa. Siit? huolimatta kondukt??ri vaan piti p??ns?, ja meid?n t?ytyi poistua. Asemalla osotettiin meille yl?sp?in nousevia portaita. L?ksimme taivaltamaan. Porrasten yl?p??ss? alkoi pitk? katettu k?yt?v?, jonka loputtua laskeusimme toisia portaita alas. Silloin olimme taas asemasillalla. Jo p??si meilt? nauru. Olimme kulkeneet ainoastaan rautatien toiselle puolelle, mutta ylh??lt?, ei maata my?ten. Kohta saimmekin n?hd?, ett? t??ll? olisi vaarallista l?hte? kiskoille kompuroimaan, niinkuin Suomen asemilla. Junia pyyhki ohi tulimmaista vauhtia, tullen pime?st? ja kadoten pime??n kuin noidannuolet. Ei niille soitettu eik? laulettu, ei ne huutaneet, ei vihelt?neet. Amerikan puolella samaten l?htev?t ihan ??nett?m?st? p??st?. Itse saat pit?? varasi, jos mukaan haluat.
Hetkisen odoteltua saapui juna, johon meid?t ohjattiin. Ja niin sit? taas mentiin kuin viimeist? p?iv??. Aamun valetessa huomasimme tultavan Glasgowiin. Asemalla oli agentti vastassa. H?n vei meid?t ja tavaramme siirtolaishotelliin, jossa oli joukko Amerikkaan menevi? jo ennen meit?, kolme suomalaista, ruotsalaisia, norjalaisia, Ven?j?n juutalaisia, saksalaisia, rumaanialaisia, joku ranskalainen, puolalainen j.n.e. Suomalaiset olivat l?hteneet "Polariksessa" viikkoa aikasemmin kuin me, mutta rajun myrskyn t?hden oli "Polaris" my?h?stynyt ja he saaneet viikon p?iv?t odottaa Glasgowissa. Nyt sanottiin p??st?v?n Atlannin laivaan jo puolenp?iv?n aikoina.
Glasgowia v?h? katselimme. Sumuinen, savuinen ja kurainen se oli niinkuin koko Englanti. Rakennukset lienev?t alkuansa olleet kauniita ja puhtaita, mutta kivihiilen savu ne kaikki likaa ja mustaa, niin ett? kovin n?ytt?v?t murheellisilta.
Vaikka ilma oli kylm?n kostea ja kadut vetel?n kuran vallassa, ei t??ll? n?kynyt k?ytett?v?n palttoota eik? kalosseja. Mutta hyvin ne olisi tarvittu. Tupakan kalleuden takia ei Englannissa ainakaan nykyisin polteta paperossia eik? sikareja, vaan herrasmiehetkin k?velev?t pitkin katuja piippunys? hampaissa.
Pitki?, erinomaisen pulskia miehi? n?kee Englannissa paljo. Poliisitkin olivat kuin Olympon jumaloita -- ne harvat, mit? oli; viitt? enemp?? en tullut n?kem??n koko Englannin matkalla. Amerikan englantilaisper?iset miehet ovat my?s enimmiten vartevaa, kaunista v?ke?, mutta heid?n naisensa eiv?t v?h??k??n ole minun makuuni. En viel? ole n?hnyt yht??n, mihin kannattaisi vaihtaa Lienaani. Pieni? laihoja tallukoita ovat useimmat. Pitemm?t taas hartevia, soukkalanteisia, puikkos??ri?, kuivia kuin kapahau'it. Mutta englantilaiseen silm??n ne voivat n?ytt?? hyvinkin vieh?tt?vilt?. Luultavasti he puolestaan eiv?t n?e minun Lienani miellytt?v?isyyksi?. Ja parasta se onkin. Elet??n vaan molemmat omillamme.
Atlannilla.
Halki Englannin olimme kulkeneet -- Englantia n?kem?tt?. Sill? oikeastaan me emme olleet kulkeneet, vaan meit? oli kuletettu kuin tavaramyttyj? vinhaa vauhtia l?pi koko y?n. Pilkko pime?ss? olimme n?hneet ainoastaan silloin t?ll?in tulia tuikuttavan. Niist? emme voineet tehd? muuta kuin yhden johtop??t?ksen, sen nimitt?in, ett? katuvalaistus Englannissa on vuosikymmeni? j?lell? Suomesta. ?ljylamppua tai korkeintaan kaasua he polttaa tuhrustavat, niinkuin meid?nkin esi-is?mme aikoinaan kuuluvat tehneen. Mutta s?hk?n k?ytt?minen valaistukseen n?ytti heille olevan kokonaan tuntematon.
Englantia n?imme vasta Englannista l?hdetty?mme. Kulkiessamme Atlanninlaivalla Glasgowista alas Clyde-virtaa ja samannimist? kapeaa merenlahtea oli keskip?iv?, ja sumu ihmeeksi sen verran ohennut, ett? saattoi n?hd? muutamia syli? eteens?. Kun Glasgowin laivatelakat -- maailman suurimmat, olen kuullut sanottavan -- vihdoinkin loppuivat, alkoi maaseutu. Viljeltyj? olivat ne rannikot, viljelty? kaikki mink? suinkin viljell? voi. Vihre?t nurmikot kiipesiv?t kauas yl?s vuorten rinteille. Ja vuoria oli niill? rannoilla, rumia alastomia kukkuloita. Mets?? ei miss??n n?kynyt, ainoastaan pieni? vesakoita siell? t??ll? ja istutettuja puistoja kylien tienoilla. Aitojen sijasta oli peltotilkkujen v?liss? pensasrivej?. Mist?p? siell? olisi ottanut aidakset? -- Rakennukset olivat ikivanhan n?k?isi?, per?ti outoja muodoltaan, meist? ik?vi? ja synkki? kuin Suomen vanhimmat herraskartanot. Muutamat olivat muinaisaikaisia linnoja, arvatenkin aatelisten asuntoja. Suomessa sellaiset jo ovat raunioina, mutta t??ll?