Iloisia juttuja IV | Page 3

toisillekin; leikkotukkainen neiti -- v?h? harmaissa jo --, joi olutta ja poltti tupakkaa kuin mies, mutta kuultuaan, ett? se Amerikassa her?tt?isi ep?edullista huomiota, p??tti luopua noista tavoista, koska ei tahtonut "tuottaa h?pe?? Suomen naisille"; kaksi hauskaa tanskalaista laivuria, jotka olivat ylenm??rin ihastuneita suomalaisiin kansanlauluihin; nuori maalaispariskunta jostakin Satakunnan syd?nmailta, ja sitte se metodistinainen, jolle Helsingin rannassa oli virret veisattu. Siin?p? ne olivatkin toisen luokan matkustajat kaikki.
Hangosta l?hdetty? hiukan tuuli, josta oli seurauksena, ettei naisia n?kynyt aamiaisp?yd?ss? ainoatakaan. Satakunnan mies tuli uljaasti p?yt??n, alotti kaalin sy?nnin ja otti ruokaryypyn, mutta sai sitte asiaa kannelle -- emmek? n?hneet h?nt? senj?lkeen kahteen p?iv??n, enemp?? kuin h?nen nuorta vaimoansakaan. Jakoivat kaiketi tunnollisesti el?m?n my?t?- ja vastoink?ymiset.
Mutta aukealla It?merell? oli n?ht?v?n? vieh?tt?v? v?risointu: valkoinen vaahto vaaleanvihre?n aallon harjalla, taivas vaaleansininen, pilvet vaaleanpunaiset...
Etukannella parveili siirtolaiskansa, miehet tarkastellen laivan taklausta tai oukaillen taivaanmerkkej?, naiset suorien hivuksiaan. Toiset olivat merisairaita. Er?skin ?iti makasi kannella niin voimattomana, ettei jaksanut j?sent? j?rk?ytt??, kolme pient? lasta itkien ymp?rill?. Kun viel? muistan, kuinka armottomasti vaimoja ja lapsia raastettiin ja tuupittiin siirtolaismajoissa y.m. tungospaikoissa, varotan hartaimmasti kenenk??n kutsumasta Amerikkaan perhett??n muuten kuin sovittamalla niin, ett? he saavat luotettavan miehen turvakseen matkalla.
K??penhamina oli Lienan mielest? pienempi, likaisempi ja monin verroin ik?v?mpi kaupunki kuin Helsinki. Eik? minulla ollut syd?nt? v?itt?? vastaan. Ik?v? oli ilmakin, sateinen. N?k?j??n olivat tanskalaiset py?re?n pehme?? v?ke?, niin ett? tuskin saattoi uskoa tuon kansan kerran maailmassa pit?neen vallassaan Englantia, Norjaa, suurta osaa Ruotsia, It?meren etel?rannikkoa aina R??veli? my?ten, viel?p? ry?st?neen Suomen Turkuakin. Mutta ehk? olivat silloiset tanskalaiset luisevampia kuin n?m? nykyaikaiset meijerimiehet. Tilaston mukaan juopotellaan Tanskassa kovasti, ja sep? se lamauttaa tarmon kansasta, samalla kuin p?h?tt?? ruumiin.
"Myrskyinen Pohjanmeri" oli meid?n menness?mme rasvatyyni. Kaikki olivat jo vironneet ja koettivat ruokap?yd?ss? mahdollisuuden mukaan ottaa velkansa takaisin. Syksy oli unhottanut muut pahat tapansa, paitsi sadetta vihmoi alinomaa. Senkin vuoksi uni maistui mainiosti, ja sitte makuun p??lle hyv?t ruuat.
Sumujen maa.
Enemm?n kuin luvallisesti rohkea on sill? miehell? ollut mielikuvitus, joka on teoksensa nimeksi keksinyt sanayhtym?n "Iloinen Englanti." Rikas voi Englanti olla, ylpe? vapaista laitoksistaan ja alusmaittensa laajuudesta, valtias merell? ja mik? hyv?ns?, mutta iloinen se ei saata olla -- t?m? ikuisten sumujen, alituisten sateiden ja ainaisen savun maa. Helvettikin on hauskempi, sill? eih?n siell? toki aina sada.
Jo kauas merelle ulottuvat Englantia verhoavat sumu- ja savupilvet. T?ytyi uskoa, mit? monasti olin kuullut, ett? Lontoossa on paljon ihmisi?, jotka eiv?t ij?ss??n ole kertaakaan n?hneet aurinkoa. Kuinkahan suuri nautinto sellaisillakin ihmisraukoilla on Jumalan luonnosta ja el?m?st??n! Jo ensi tutustuminen kivihiilen savuun saattoi minut vihamieheksi koko kivihiilelle. Nyt pid?n tuota ainetta ihmiskunnan nelj?nten? vitsauksena, yht? pahana kuin kirkko, viina ja kullan mahti.
Hulliin p??stess? kului l?hes kokonainen p?iv? odotellessa nousuvett?, tullauksessa ja siirtolaisten lajittelussa. Eri linjoille menev?t jaettiin eri parviin, joista ei ollut lupa mihink??n poistua.
"Ei ne buurit sent??n viel? ole kaikkia enkelsmanneja kerinneet ampua", oli jonkun siirtolaisen ensim?inen havainto laiturille tullessa. Olihan niit? siell? viel? koko joukko, pitki? komeita miehi?. Mutta sodan vaikutuksia tuntui kaikkialla. Hevosiakaan ei ollut en?? j?lell? muuta kuin niin suunnattoman suuria, ettei niit? oltu saatu mahtumaan mihink??n kuljetuslaivoihin. Niin isoja hevosia ei kukaan meist? ollut ennen n?hnyt. Jalatkin olivat paksut kuin kuusen juurakot ja kauhean karvaiset. Mutta pantiinkin niille kuormaa, pienen laivan lasti itsekullekin.
Toinen sodan vaikutus tuntui tullissa. Suomessa oli minulla sellainen k?sitys, ett? Englanti yh? viel?kin on vapaakaupan maa ja ett? tullaus siell? sent?hden on vain muoto-asia. Mutta buurisodan ??rett?m?t kustannukset kootaan v?kijuoma-, tupakka- ja kivihiiliveroilla, jonka vuoksi juoma- ja tupakkatavarat nykyisin ovat Englannissa hirve?n kalliit. Niinp? maksaisi vaivan kuljettaa niit? aineita muista maista, jos ei olisi tulli esteen?. Salakuljetuksen varalta nuuskitaan matkustajainkin tavarat. Mutta selv?sti n?kyy, ett? t?m?n vapaan maan viranomaiset vastenmielisesti tekev?t teht?v?ns?, jota he syd?mess??n pit?nev?t ala-arvoisena. Ei sinnep?ink??n ole sit? innostusta kuin Terijoen tai Valkeasaaren tullimiehill?. Useimmilta he ainoastaan kys?siv?t, oliko arkuissa sikareja tai muuta kallista tupakkaa. Jos siihen vastasi kielt?v?sti, ei arkkuja vaadittu aukasemaan. Mutta joka ei osannut vastata mit??n, pian joutui avaamaan. Niinp? suinattiin tarkoin senkin metodistinaisen k?silaukku -- h?n kun oli umpisuomalainen -- ja tullimiesten iloksi l?ytyi siit? sikarilaatikko, mutta tarkemmin tutkittaessa havaittiin sen sis?lt?v?n h?nen ompelutarpeitansa.
Sitte l?hdettiin meit? pime?ss? ja sateessa viem??n pitkin Hullin kuraisia katuja. Oli siin? kiertelemist?. Oppaamme aina k??nteiss? laski, ett? lukum??r? oli t?ysi, ja v?liin j?tti meid?t hetkeksi seisomaan kadulle siksi aikaa kun itse pist?ysi kapakassa ryypyll?. Mink?s h?nen teit? Mihink??n et osannut omin p?in ja haukkumaan et kyennyt tuntemattomalla kielell?. Toisinaan liittyi saattojoukoksemme likanaamaisia katupoikia, pit?en vihoviimeist? lysti?. Ja syyt? heill? oli, sill? hassunn?k?ist? matkuetta me tosiaan olimmekin. Liena jo alkoi tuskaantua. Mutta h?n rauhottui, kun selitin aseman luonnolliseksi. Nyt emme en?? olleet ihmisten kirjoissa, vaan siirtolaisten. Toinen luokka mukavuuksineen, ihmisarvoineen kaikkineen oli nyt ollutta ja mennytt?.
Vihdoin tulimme likom?rkin? kurjann?k?iseen siirtolaismajaan, mutta meit? ei viety sis?lle huoneihin, vaan pihalle katoksen alle, koska meid?n viel? samana iltana piti p??st? junalla jatkamaan matkaa. T??ll? tarjottiin kahvia, oikeata siirtolaiskahvia, joka t?st'edes oli kauhunamme koko matkan aina perille saakka. Suomessa ei l?ydy mit??n, mit? voisin sen