Iloisia juttuja IV | Page 5

niiss? n?ytti viel? olevan asukkaat.
Joku muinaistutkija varmaan tuntisi itsens? onnelliseksi t?llaisen tuhatvuotisen viljelyksen keskell?, mutta min? h?ness? en luulisi viihtyv?ni montakaan p?iv??. Ikivanha sivistys on ly?nyt leimansa kansaan, niin ett? ulkonainen k?yt?s niin ylh?isell? kuin alhaisella on er?iss? suhteissa h?mm?stytt?v?n kohteliasta. Kadunlakasija ja rantaj?tk? puhuttelevat toisiaan aina "herraksi", kelvollisia kirous- ja haukkumasanoja tuskin lienee koko kieless?, ja jokaista k?sky? tai pyynt?? seuraa kohtelias "pliis", joka tosin tinkapaikassa lausutaan siksi pontevalla ??nenpainolla, ett? min? sit? ensin luulin kiroukseksi. Kaikessa komentamishommassa englantilaiset k?ytt?v?t sanomattoman rumaa ja kovaa ??nt?, vaikka kieli tavallisissa oloissa kuulostaa meik?l?isen korvaan lapsekkaan pehme?lt?, ja yleinen puhuttelutapa tekee miellytt?v?n hillityn ja tuttavallisen vaikutuksen.
Irlannin rannikolla tuli laivaan lukuisa joukko irlantilaisia siirtolaisia, tuntuvasti enemm?n kuin kaikkia muita oli yhteens?. Jo kaukaa n?ki, ett? irlantilaiset olivat aivan eri rotua kuin englantilaiset. Vaikka he olivat herraskaisesti puettuja, loisti jokaisen olemuksesta sivistym?tt?myys, typeryys ja alkuper?inen luonnonraakuus. Tuskin olivat he p??sseet laivaan, kun hy?kk?siv?t ruokap?yd?n kimppuun ahneudella sellaisella, ettei olisi luullut heid?n viikkokausiin n?hneen ruokaa. Kyll? ei ollut niill? pojilla aavistustakaan kohteliaisuudesta, ei edes yksinkertaisimmista ihmistavoista. Miehet olivat tanakkaa tekoa, lurjusmainen ilme kasvoissa. Naiset maalatuita, mauttoman koreissa pukineissa ja kovin kesyj?, niin peittelem?tt?m?n kesyj?, ett? Helsingiss? he olisivat jokaikinen arvelematta joutuneet poliisin kirjoihin -- vaikka ei Helsingiss?k??n siveellisyys aivan arinta laatua ole. Mutta n?m? eiv?t kaihteneet mit??n. Retkuivat milloin minkin miehen kaulassa, olipa se juutalainen tai turkkilainen, ja h?pe?m?tt? tarttuivat kiini kehen sattui. Jos eiv?t onnistuneet saamaan miest? k?siins?, puristelivat ja maasivat edes toisiaan.
Juutalaisten ja irlantilaisten ruokahalua katsellessa n?ytti silt?, ettei siivompi v?ki t??ll? saa mit??n suuhunsa. Kadehdittavia nuo herkut tosin eiv?t olleet, varsinkaan niin likaisissa oloissa kuin niit? tarjottiin, mutta vanhasta tottumuksesta vatsalla kuitenkin oli omat vaatimuksensa. Molemmat edell?mainitut kansallisuudet n?yttiv?t t?ss? liassa olevan kuin kotonaan. Torakatkin, joita laivan siirtolaisosasto kuhisi t?p?sen t?ynn?, olivat heille mieluisia leikkitovereita. Heik?l?isten mukana kait niit? alkuaan oli tullutkin laivaan. Onneksi nousi heti ensim?isen? y?n? Atlannille tultua hyv?nlainen tuuli. Siit? oli seurauksena yleinen oksennuskonsertti. Kaikenkieliset yhtyiv?t samaan "y??"-virteen, jota hellitt?m?tt?m?ll? hartaudella veisasivat pari kolme vuorokautta yhteen painoon. Irlantilaiset olivat merisairaina kaikki tyyni, samoin juutalaiset, joten heist? ei ollut muuta haittaa ruoka-aikoina kuin ett? oudonpuoleista p?yt?konserttia pitiv?t ymp?rill? olevissa kopeissaan. Meit? se ei h?irinnyt eik? s??litt?nyt v?h??k??n, meit? pohjoismaalaisia. S?imme hyv?ll? maulla jos jonkun n?k?isi? ja makuisia sekotuksia, salaa nauttien niist? k?rsimyksist?, joilla kohtalo rankasi vastenmielisi? matkatovereitamme. Vaikka tahtoihan siihenkin lopulta kyll?sty?. Kun y?ll? satuin her??m??n kovemmasta laivan heilahduksesta ja ylt'ymp?rill? kaikuivat puolen tuhannen siirtolaisen y?k?tykset -- toiset kiukkuisia, uhkamielisi?, toiset jo masentuneita ja n?yri? -- juohtuivat monasti mieleeni j?rkev?n ihmisen k?rsimykset ollessaan suljettuna houruinhuoneeseen, raivoavain hullujen ymp?r?im?n?. Naiset ne osasivat koketeerata meritaudillakin: vetel?n ja avuttoman n?k?isin? makailivat mielest??n "plastillisissa" asennoissa, hiukset hajallaan ja paljastellen niit?kin paikkojaan, joita toki muulloin pitiv?t peitettyin?.
Mutta annas kun p??si irlantilaislauma taas jaloilleen, niin kyll? sai ruoka kyytins?. Juutalaiset koettivat pit?? puoliaan varastelemalla suoraan laivan ruokavarastosta. Siihen keinoon t?ytyi meid?nkin lopulta turvautua. Kun emme viikkokausiin saaneet suolakalaa, alkoi suolainen silli niin voimakkaasti kummitella mieless?, ett? kiusaus voitti minut, varsinkin kun Liena, jonka luonto ei koko aikana voinut suvaita siirtolaisruokia, useasti valitti ik?v?itsev?ns? samaa taivaallista herkkua. Min? tiesin, miss? laivav?ell? oli avattu sillitynnyri, ja yhten? pime?n? y?n? hiivin sinne, kavalalla v?linpit?m?tt?myydell? l?hestyin tynnyri?, pistin ?kki? k?teni sinne ja syv?lt? suolavedest? pyydystin rasvaisen sillin. Vilkasin ymp?rilleni -- ei mit??n vaaraa -- kaappasin toisen viel? yksin tein. Oi, milt? ne maistuivat silloin! Oli meill? juhla sin? y?n?, Lienalla ja minulla! En olisi ik?n? uskonut, ett? halveksittu silliraukka er?iss? tapauksissa voi maistua niin hyv?lt?. Raamattu sanoo, ett? "varastettu leip? on makia", mutta kyll? se on poikaa varastettu sillikin.
Pitemm?lle en itse jatkanut varkausuraani, vaan ilmaisin l?yd?n ovelalle juutalaispojalle, joka kiitollisuudesta sittemmin aina antoi minulle osan saaliistansa. Liena puolestaan aikaa my?ten oppi kerj??m??n. Laivan leipureilta h?n silm?yksill??n vietteli h?yry?vi? leivoksia, toipa kerran ky?kist? kokonaisen lintupaistinkin. Jos t?t? matkaa olisi kest?nyt kauemmin, niin kelpo kansalaisia Amerikka meist? olisi saanut. Ja sittenkin olimme me viattomimpia koko joukossa. Toiset varastivat ja kerj?siv?t monta vertaa enemm?n ja julkeammin. Eik? se synnilt? tuntunut, kun n?ki laivan ruokavaroja s??st?m?tt? heitelt?v?n mereen -- ?mp?ritt?in kaadettavan parasta ruokaa, joka luokkamatkustajilta oli j??nyt t?hteeksi. T?llainen lienee s??nt?n? Atlanninlaivoissa, koska suuri parvi kalalokkeja oli tiennyt ly?tt?yty? mukaamme, seuraten meit? yli aavan valtameren aina Amerikan puolelle. Heill? oli hyv?t p?iv?t. Mutta siirtolaisia kiusattiin n?l?ll? siihen m??r??n, ett? pakosta jouduimme sangen arveluttaviin keinotteluihin henkipitimiksemme.
Irlantilaiset, kun n?kiv?t olevansa suurena enemmist?n?, alkoivat meritaudista virottuaan hieroa tappelua toisten kansallisuuksien kanssa. Varsinkin juutalaisia he koettivat ?rsytt??, syljeskellen kuin poikarakit n?itten vaatteille ja kasvoille. Juutalaiset silloin ottivat esille hebrealais-englantilaisen kielitulkkinsa ja huutelivat siit? sopivia herjaussanoja vainoojilleen. Kun kielitulkki loppui, ulvoivat yhteen ??neen kuin arosudet: "huu-uu!" K?sik?hm?? ei syntynyt, sill? molemmilta puuttui rohkeutta alottaa. Irlantilaisten sivistyskantaa kuvaavana seikkana on lis?tt?v?, ett? heid?n parhaat pukarinsa olivat toisen luokan matkustajia, jotka t?ll? tavoin syljeskelem?ll? huvittelivat itse??n. Olen aina ollut my?t?tuntoinen sorretuille irlantilaisille, mutta jos satunnaisesta matkustajaryhm?st? saisi tehd? mit??n p??t?ksi?, niin eip? moinen kansa ansaitsisi s??li?mme.
Oli Irlannin siirtolaisten joukossa kuitenkin yksi