Iloisia juttuja III | Page 6

Te?"
"No, milt? aamulla n?ytt??."
"Kiitoksia, kiitoksia!"
Sen varmemmaksi min? en luvannut, mutta rouva pakotti minun heti viem??n sanaa Stenstr?min ja Ahlgrenin vanhoille rouville sek? Koivusaaren viel? vanhemmille neidoille, joita oli kolme kappaletta. Heid?n piti kokoontua meid?n talonrouvan luokse huomenaamuna kello 10.
Tuli huomisaamu. Selk? ei ollut mennyt j??h?n, vaikka oli kylm?. Tuuli tavattoman tuimasti, niin ett? soutamaan l?ht? minusta oli ihan hullutusta. Mutta nuo m??r?lleen kokoontuneet kolme rouvaa ja yht? monta neitoa eiv?t ottaneet kuullakseen mit??n estelyit?. Ja v?h? alkoi tuntua minunkin povessani silt?, ett? t?m? matka saattaa olla hyv?ksi. Kun ottaa n?hd?kseen noin paljo vaivaa jumalansanan t?hden, niin ehk? sen kerran viel? ilolla l?yt?? edest??n. Eik? minun, vanhan syntisen, el?m?ss?ni t?h?n asti suinkaan ollut liian paljo t?llaisia valokohtia.
My?nnyin siis, ja l?hdettiin rantaan. Vene oli j??tynyt teloilleen, ett? tuskin sain sit? irti. Ty?nsin sen j??n reunalta veteen.
Per?npit?j?ksi rupesi Stenstr?min vanha rouva, joka yleens? oli tunnettu miehekk??st? luonteestaan. H?n ajoi tavallisesti itse hevosta, ja kuului tappaneen lampaitakin nuorempana ollessaan. Nyt h?net t?ytyi kumminkin sitoa nuoranp?tk?ll? per?lautaan kiini, sill? h?n pelk?si voivansa nukahtaa; oli kuullut, ett? semmoisessa tapauksessa joskus oli per?mies pudonnut venheest?.
N?in varustettuina l?hdettiin liikkeelle. Matka sujui hyv?sti, sill? meill? oli my?t?tuuli. Veneess? tietysti puhuttiin yksinomaan uskonnollisista asioista. Niihin olivat matkatoverini hyvin perehtyneet. Sent?hden en oikein voinut k?sitt??, miksi he vaativat kuullakseen yh? lis?? t?lt? alalta. Eih?n useimmilla ollut puoltakaan sit? tietoa, mik? heill? oli. He olivat hyviss? perheiss? syntyneit? ja erinomaisen huolellisen kasvatuksen saaneita. Eik? kukaan heist? ollut tehnyt mit??n mainittavaa synti?, sill? siihen heill? ei ole ollut tilaisuutta, jos joskus olisi haluttanutkin.
Kuta kauemmaksi tultiin, sit? raskaammaksi k?vi soutaminen. Vesi j??tyi airoihin, jotka siit? syyst? yh? paksunivat. Maantieteen oppikirjoissa tosin sanottiin, ett? yksi Suomen piispoista asuu Kuopiossa. Mutta siihen aikaan se asui Vaajasalo nimisess? Kallaveden saaressa, joka juuri n?kyi Kuopioon. Nyt soutaissani min? vasta oikein tunsin, kuinka suuri virhe niiss? oppikirjoissa oli.
"Ett? niit? voipi olla semmoisia, jotka eiv?t usko!" siit? t?rke?st? asiasta keskusteltiin koko loppumatka, ja p??tettiin se ongelma esitt?? piispan, ratkaistavaksi. "H?n sen kuitenkin osaa selitt?? paremmin kuin kukaan muu."
Vihdoin tultiin Vaajasalon rannalle j??n reunaan. Sain siin? murtaa j??t? ja tehd? jos jotakin, ennenkuin sain matkatoverini maihin. Kun viel? p??stin per?npit?j?n siteest??n, oltiin valmiina l?htem??n maamatkalle. Piispa n?et ei asunut rannalla, vaan keskell? saarta tornissa, joka ulottui puiden latvojen yl?puolelle.
Tornin juurella oli piispa vastaanottamassa vieraitaan. Ja silloin min? h?net n?in. Toiset meniv?t sis?lle piispan puheille, min? vetelin renkituvassa unia, kootakseni voimia paluumatkan ponnistuksiin.
* * * * *
Ilta alkoi jo h?m?rt??, kun rupesimme l?ht?puuhiin. Piispa saattoi meid?t rannalle ja omin k?sin auttoi venett? irti. Toivotti viel? onnea matkalle.
Pakkanen oli v?h?n kiihtynyt entisest??n, ja tuuli oli senverran k??ntynyt, ettei ollut ihan vastainen, vaan vastalaitainen. Se heilautteli venett? jotakuinkin, ja joka heilauksessa kuului huuto; milloin se p??si kaikilta soudettaviltani yht'aikaa, milloin taas vaan parilta hengelt? kerrallaan. Per?npit?j?kin oli h?diss??n, vaikka olin h?net nuorittanut niinkuin menness?kin.
Minua alkoi v?h? kyll?stytt?? tuo alituinen kirkuminen. Nyth?n heid?n piti olla valmiimmat kuolemaan kuin koskaan muulloin, kun juuri olivat tulossa jumalansanan luota. Jos he todella luottivat jumalan varjelukseen, niin mit? h?t?ilemist? t?ss? sitte oli? Enh?n min?k??n, paatunut syntinen, joutanut h?t?ilem??n. P?invastoin olisin hyvin halusta l?htenyt maailmasta n?in valitussa seurassa, sill? tuskin semmoista tilaisuutta taas piakkoin sattuukaan minun kohdalleni.
Kun alettiin p??st? Itkonniemeen, josta olisi ollut viel? pari kilometri? soudettavana kaupunkiin, oli jo niin pime?, ett? tuskin n?ki mit??n eteens?. Tuuli yh? hurjemmin, ja aironlehdet olivat muodostuneet py?reiksi j??p?lkyiksi. Kulku k?vi huonosti. Sent?hden ehdottelivat matkatoverini, ett? lasketaan Itkonniemeen, ja he menev?t siit? jalkasin kaupunkiin. Mieleenh?n se oli minulle, kun vaan per?npit?j? osaisi laskea rannalle eik? "Akkaluodolle", joka on laaja kari l?hell? Itkonnient?. Koetin h?nt? opastaa mink? pime?ss? osasin.
Mutta yht'?kki? karahtaa vene kiville. Ja siihen se j?i. En saanut irtautumaan, en mitenk??n. Huudettiin, vaan eih?n se sellaisessa tuulessa mihin kuulunut. Rantasella tosin oli kes?huviloita, mutta tuskin siell? olikaan en?? ket??n asukkaita n?in my?h?ll?.
Kaikeksi onneksi oli luodolta l?htein melkein yht? matalaa rantaan saakka. Silloin min? tein el?m?ni ehk? jaloimman teon. Tarjousin kantamaan heid?t yksitellen veneest? rantaan. Ja kun ei ollut muuta neuvoa, t?ytyi heid?n suostua siihen. Vett? oli puolireiteen, j??kylm?? vett?. Kuuteen kertaan sain kahlata sen matkan edestakasin. Viimeist? kuormaa asetellessani rannalle, sanoin helpotuksen huokauksella:
"Jos, hitto vie, minulta vaan ei t?ss? kestiss? j?? pois muutaman vuotiset synnit --"
"Ai, ai, J??skel?inen, ei saa puhua sill? lailla!" sanottiin minulle.
He olivat kaikki kuivina. Mutta minun t?ytyi m?riss? vaatteissani viel? soutaa juppasta vene kaupungin rantaan. Nyt se kyll? l?hti karilta, kun ei ollut painoa sis?ss?.
Rantaan p??sty?ni viel? vilkasin piispan tornia kohden. Siell? ei n?kynyt muuta kuin t?hden lailla tuikkava tuli it?isell? taivaalla, toisten t?htien joukossa.
Kuinka muutamat jo t??ll? ajassa saavat asua t?htien joukossa! Ja kuinka muutamat ovat hartaat kuulemaan jumalansanaa! Mutta toiset taas, vaikka ovat paljoa syntisemm?t, eiv?t viitsi ihan kirkon vierest? menn? kirkkoon sit? kuulemaan. Ei edes poutapyhin?.

LIINAHARJA.
Viralliset kilpa-ajop?iv?lliset olivat aikoja sitten p??ttyneet, mutta Seurahuoneen "juhlasali" oli viel? t?ynn? v?ke?. ?skeinen juhlallinen mieliala oli muuttunut suureksi innostukseksi. Tunteet lainehtivat hevosmiesten povissa. Koko sali n?ytti lainehtivan tupakansavussa ja nousuviinassa.
K?r?j?kirjurien