Iloisia juttuja III | Page 4

kotkannen?. Melkein tuntui todelta, mit? h?n joskus harjoituskent?ll? meille sanoi pohjalaismurteellaan, ett? nim. "Olen min? tommosia r??pyksi? sy?nykkin!"
H?nen kasvonsa olisivat voineet vivahtaa Kuuttaren kasvoihin ainoastaan siin? tapauksessa, ett? kuuntervaaja olisi onnistunut katalassa aikeessaan. Suoraan sanoen ei h?n ollut paljoa valkoisempi kuin se, jonka nime? h?n itse usein tarpeettomastikin sekotti puheesensa. Vaikka ei aina tarpeettomasti, sill? h?n oli ollut Turkin sodassa, taistellut muhamettilaisia vastaan -- ja h?nen kertomuksiansa niist? otteluista monasti kyll? sieti tukevalla tavalla vahvistaa.
Yrj?n ristin oli h?n saanut, sen voi jokainen n?hd?. Omien laskujensa mukaan h?n oli yksin painetilla tappanut enemm?n kuin puolen pataljoonaa turkkilaisia; ammutuista oli mahdoton kenenk??n saada selv??. Vaikea h?nen en?? oli palautua n?ihin rauhallisiin oloihin. Sent?hden h?n syd?mens? pohjasta odotti sotaa joka kev?t. H?n oli koko komppaniassa ainoa, joka sodasta puhui muulloin kuin palvelustoimissa. Kapteeni ei puhunut paljo mit??n; luutnantti kertoeli hy?nteisist?, t?htisikermist? y.m.s.; alempiarvoiset vertailivat kellojaan tai henttujaan. V??pelin kertoelmat olivat terveellisen? suolana t?ss? rauhanmakuisessa sotilasel?m?ss?, ja vaikka niiden tieteellinen tarkkuus voitaisiinkin panna ep?ilyksen alaiseksi, oli niill? kuitenkin se suuri ansio, ett? niit? kuullessa ei nukuttanut.
Muuten Tervasharju oli kaikin puolin rehti mies, ei tyhj?n jurnottaja eik? saivartelija. Miehist?n vahvin tuki liian korkealle lent?vi? aliupseereja vastaan.
Komppanian piiriss? oli viel? yksi hyvin t?rke? henkil?, jota ei ollenkaan mainita "k?sikirjassa Suomen reservimiehelle". H?n ei ollut t??ll? asevelvollisuuden ja arvan perusteella, vaan oli tullut tarjokkaana.
Eik? h?n noudattanut s??nt?j? kunnianteosta.
Hellu h?n oli nimelt??n, parinkymmenen vuotias ja viraltaan kapteenin piika.
Viel?kin olen n?kevin?ni tuon pitk?nhuiskean tyt?n vaaleine palmikkoineen -- niin tarkoin se tuli katsottua. Kaikkein silm?t vartioitsivat h?nt?, kun h?n milloin liikkui ulkosalla, Korpelaisesta aina Ahoseen saakka, ja viel? sit?kin ylemm?ksi. Ne olivat juhlahetki?, kun h?n joskus aitaan nojaten katseli harjoituksia kent?ll?. Joka mies teki silloin parastaan: komentajat huusivat haletakseen, ja komennettavilta oikesi selk? kuin jos olisivat ?kki? seip??n nielleet. Ei parooninkaan tarkastus tehnyt suurempaa vaikutusta. Mutta koko t?ss? yhteiskunnassa ei ollutkaan muuta ihailtavaa naista kuin Hellu. Keitt?j?t?r tosin oli -- vanha vaimo -- ja pidettiin h?nenkin kanssaan hyv?? v?li?, ett? olisi saatu vatiimme niin monta lihapalasta kuin mahdollista.
Mutta Hellun seikka oli ihan toista. Ahonen esimerkiksi tuli jo ensi p?iv?n? heikkorintaiseksi, hankki kapteenilta maitotingan ja joi litran l?mmint? maitoa aamuin illoin. Joi Hellun k?dest?. Lypsyajat h?n aina noudatti t?sm?lleen, vaikka ei muuta mit??n.
En koskaan kuullut h?nen sovittavan Hellua t?htij?rjestelm??ns?. Mutta jos min? saisin koettaa, panisin h?net mielukkaimmin pyrst?t?hdeksi. Neh?n kuuluvat kulkevan suuria soikeita ratoja, joiden toisessa p??ss? on aurinko. Niin oli Hellunkin radalla pienemm?ss? p??ss? kapteeni, jota h?n palveli, se meid?n aurinkomme. Mutta sitte kulki rata kautta alip??llikk?kunnan ja miehist?n ties kuinka kauaksi.
Luonnollisena syyn? pyrst?t?htien ratojen soikeuteen sanotaan olevan se, ett? toiset taivaankappaleet vet?v?t niit? pois auringosta mik? mihinkin p?in. Niinp? jo alkukes?st? l?hetettiin varusmestari takasin pataljoonaan, kun kapteeni oli l?yt?nyt varushuoneesta -- huivin.
Mutta kyll? oli Hellussakin vetovoimaa. Monta kertaa t?ytyi ajattomalla ajalla vaihtaa y?vahtia ja vied? entinen arestiin, kun eiv?t pysyneet kasarmin portilla, vaan turhanp?iten vahtasivat kapteenin keitti?n ovea. Kerran oli vetovoima ottanut niin ankarasti, ett? v??peli -- "itte Tervasharju" -- oli l?htenyt ulos saappaistaan, joita maa veti puoleensa. Onneksi v??pelille, ettei kapteeni niit? tavannut keitti?n portailta. Olisi voinut tulla auringonpimennys.
Pyrst?t?htien lopullinen kohtalo on surullinen, sanoi luutnantti luennoissaan. Aurinko voittaa aikojen kuluessa toisten taivaankappaleitten vetovoiman ja sulkee hehkuvaan syliins? avaruuden vallattomat tytt?ret, pyrst?t?hdet. Niin kuuluu lopuksi Hellunkin k?yneen: h?nest? on tullut "kapteenska".
L?HT?P?IV?N?.
Oli meid?n viimeisen kes?n viimeisen p?iv?n viimeinen harjoitus. Muut n?kyiv?t antavan menn? miten tahansa, mutta meid?n plutoonan p??llikk? teki tarkkaa, tarkempaa kuin koskaan ennen. Ei h?n hyvin l?hennelt?v? mies ollut muulloinkaan, mutta t?n??n h?n oli tavattoman pahalla p??ll?: marssitti ja juoksutti ja juoksutti ja marssitti, kun muissa plutoonissa lep?iltiin; k?vi moneen kertaan l?pi kaikki kiv??ritemput, ampuma-asennot, pistintaistelut, kaikki. Ja taas juoksutti, ett? hiekka p?lisi.
H?n oli mies, joka tunsi suonissaan valtiaan verta, jotain Hannibalin, Napoleonin tai Skobeleffin tapaista. Niin h?n oli lyhyt ja laiha kuin Napoleon, mutta ryhti kahta kauheampi. Ik?v? vain, ett? syd?met?n sallimus oli h?net paiskannut ainoastaan reservialiupseeriksi. Ei tehnyt edes oikeata vakinaisen v?en aliupseeria. Tuokin valkoisella maalattu viitonen h?nen olkalapussaan oli kiukusta kurttuinen. Miks'ei h?n saanut olla keltainen, niinkuin noilla vakinaisesta pataljoonasta tulleilla?
Nyt taas oli lopussa h?nen k?skyvaltansa t?lt? kes?lt?. Huomenna jo oli pantava siviilipuku ylle ja alennuttava muiden ihmisten kaltaiseksi. Hammasta purren h?n sit? ajatteli, ja koetti viel? viime hetkest? ime? niin paljo nautintoa kuin suinkin saada voi.
H?nell? oli komento??ni kimakka, v?h? akkamaiselta soiva, vaan se kesti kauan, ennenkuin laskeutui. Mutta vihdoin viimeinkin kuulosti kurkku k?yv?n karheaksi, ja h?n lausui kauan odotetun: "Voina!" (Lepo!)
Siin? hike? pyyhkiess? joku sanoi pian kuin huokasemalla:
"Hyv?llep? tuo jo onkin."
"Onko mit? sanomista?" kysyy aliupseeri kivakasti.
"Ei muuta kuin ett? hyv?? se voina jo tekee."
"Vai niin, vai jo te luulette olevanne t??lt? irti? Taidatte hyvinkin olla miehi? mielest?nne?"
"Kyll?p? se niskakarvoja p?yhist??, kun t?st? koiran virasta p??see."
Koko t?n? p?iv?n? ei kuultu vastauksiin liitett?v?n "herra aliupseeria". Mutta plutoonanp??llikk?mme oli niin tuohuksissaan, ettei huomannut tarttua siihen, mist? olisi p??ssyt kiini.
"Mirnaa! -- Pikom mars!" (Reilaan! -- Juoksuun mars!)
Ja taas alettiin laukata. Nyt se meid?t ajoi kasarmin aitausta vasten