Iloisia juttuja III

Iloisia juttuja III, by Kaapro
Jääskeläinen

The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja III, by Kaapro
Jääskeläinen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Iloisia juttuja III
Author: Kaapro Jääskeläinen
Release Date: June 4, 2007 [EBook #21673]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA
JUTTUJA III ***

Produced by Tapio Riikonen

ILOISIA JUTTUJA III
Kirj.
Kaapro Jääskeläinen

Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.

SISÄLLYS:
Reservimuistoja Pyhiinvaellus 19:llä vuosisadalla Liinaharja Hurskas
vaimo Käynti Tuovilanlahden Korkeallakoskella Matkalla Viipuriin
Vekseli Kaksi iltaa taivaassa Pahoille pojille ojennukseksi "Rahat tai
henki!" Esa Huttusen "talvisesonki" Pyhäjärvi Raittiuskokouksessa
Miksi Mari lähti meiltä

RESERVIMUISTOJA.
Suomen väljälahkeiset, valkoiset reservimiehen housut ennättivät jo
sulkea syliinsä useamman kuin yhden parin kirjallisesti sivistyneitä ja
kirjallisella kyvyllä varustettuja sääriä -- taikka oikeastaan tämmöisellä
sivistyksellä ja kyvyllä lahjoitettujen miesten sääriä. Suomalaisen
yleisön luettavaksi on näet jo tätä ennen ilmestynyt niin hyvästi
kirjoitettuja muistelmia minkä mistäkin reservikomppaniasta, ettei
senlaatuinen kirjallisuus enää kaipaisi minulta mitään lisäystä.
Mutta kaikilla ihmisillä on omat heikkoutensa. Minä tahtoisin niin
mielelläni kertoa sille pienelle Kaaprolle, joka joskus tulee sanomaan
minua isoisäkseen, että minäkin olen ollut sotamiehenä, valmiina
uhraamaan ensimäisen ja viimeisen veripisarani isänmaan ja
valtaistuimen puolesta. Tahtoisin nähdä, kuinka tämän sankarisuvun
kolmannella polvella silmät palaisivat, kun hänelle urhon äänellä
lausuisin:
"Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."
Vaan terveyteni on murtunut, ja toiveet kolmannesta Kaaprosta vielä
niin kaukaiset, etten ole varma, ehdinkö sanoa tätä hänelle suullisesti,
ennenkuin minut kutsutaan täältä pois, niihin sotajoukkoihin joissa ei
ainoastaan housut ja voimistelupaidat, vaan myös virkatakit ja
sinellitkin ovat hohtavan valkoiset.

Näyttää siis olevan parasta varmuuden vuoksi koettaa panna paperille
ja siten pelastaa minun kanssani hautaan menemästä joitakin näkemiäni,
kuulemiani ja kokemuksiani reservikasarmissa. Jos ne eivät ole
omiansa virittämään sotaista henkeä tuossa kolmannen polven
Kaaprossa, niin ei kaikki syy ole minussa, vaan osa on itse niissä
oloissa.
KASARMIIN TULTUA. -- ENSIMÄISET TUTTAVUUDET.
Tyhjää, kylmää, kolkkoa, pimeänlaista. Ei ketä käskeä, ei yhtä piian
palleroa. Pane itse oljet polsteriisi, polsteri hinkaloosi, hae itse
juotavasi -- sekin on vettä, ei muuta.
Vähitellen kasarmi kansoittuu. Väännäksen jonkinnäköistä ukkoa:
suutaria, räätäliä, renkiä, talon jälliä, herran heikaletta. Viulujakin on
joillakuilla, ketä lienevät kylän pelaria; heittiömiehiä kait. Vielä toki on
kello tallella taskussani. Pannaan vaan polkaksi, kylmähän täällä on.
Uhkeita miehiä nuo aliupseerit. Kenen heistä saanee lähimmäksi
päällikökseen. Täytyy varoilta antaa heidän voittaa sormikoukussa
itsekunkin.
Talosta iltanen. Puuro näköjään riittää. Maitoa määrältä. Vieläkö tässä
ruokaluvut? Mutta onhan kruunulla aikaa.
Ja sitte maata. Hitto tässä kotia muistelkoon! -- Kyll' on kova vuode, ja
peite kuin hevosloimi. Pari sataa miestä yksien seinäin sisällä, kaikkea
säätyä, sama vapaus kaikilla. Tympeyttää vähän tämä "kansallishenki."
Olisipa saanut olla puuroakin määrältä.
* * * * *
Aamusella viedään tukka kuin vesileipäläisiltä. Sitte selkään kruunun
hallava takki, jalkaan housut. Ja minkälaiset housut! -- Liiviä ei anneta.
Vähänpä tulee tälle kesälle taskuja. Takissakaan ei ole kuin yksi,
vuorissa. Saappaat sangen neliskulmaiset, päälliset ainoastaan hiukan
ohuemmat kuin anturat. Ja leukalappu -- aikuisille miehille! Vyö vielä,
"hihnainen vyö", sinelli ja lakki kuin marjatuohinen.

"Jopa on tuolla Korpelaisella päätä! Tässä nyt on komppanian suurin
lakki, joka riittäisi silppukoriksi pikku taloon, mutta hänellä se on kuin
olisi tulitikkulaatikko päälaella."
Korpelainen oli Hankasalmen sydänmailta, Mikko Annaliisanpoika
Korpelainen. Äitinsä ainoa poika, "ja se oli leski", elävän miehen leski.
Kehuttiin olevan hyvänlainen hevosvaras ja kahdesti istunut linnassa
viinankeitosta. No, terve mieheen, koska tässä tullaan yksiin leipiin!
Sitte ruvetaan riviin, lyhyet vasemmalle päin. Katsotaan, kuinka
sotahaarniska istuu. Saksilla tasataan virkatakkien helmuksia. Valmista
sotaväkeä, ja vähällä vaivalla. Aika pulskaa väkeä. Mitä ne kasakat
meihin nähden!
"Miks'ei Ryhänen pysy ojennuksessa?"
Ei voi. Jos jalat asettaa riviin, menee vatsa yli puolen metrin
ulommaksi muita; jos vatsan panee muiden tasalle, jäävät jalat yli
puolen metriä rivin taakse.
"Rovastiksi piti ruveta."
"Mutta tuli sotaherra."
"Valmis parooni."
Tuo viimeinen arvostelu oli Ryhäsen oma.
Lopuksi lääkärintarkastus, yksityiskohtiin menevä. Sairaille ja
raihnaisille annetaan omat vaatteensa takaisin ylleen, ja he saavat lähteä
hiljakseen kotia kohden. Toiset vielä ilkkuivat portilla:
"Maalta olet sinä tullut ja maalle pitää sinun jälleen menemän."
SOTAMIEHEN OLEMUS JA TARKOITUS.
"Ras, vaa, rii, tiree, ras, vaa, rii, tiree."
Siinä se sotamarssi, jota lakkaamatta harjoteltiin. Kolmen viikon

kuluttua osattiin ihan sujuvasti kaikki jalka- ja kivääritemput;
neljännellä jo syvästi ylenkatsottiin siviilimiestä ja siviilivaatetta. Eikä
näihin taitoihin paljokaan lisää tullut niinä yhdeksänä viikkona, mitä
sitte vielä palveltiin.
"Miks' ei saa panna kivääriä olalleen sillä lailla kuin se liukkaimmin
menisi? Miks'ei ruveta ampuma-asentoon ilman kymmeniä temppuja ja
jonkinjoutavia mutkia? -- Niin, miksi koiralle ei pistetä sokeria suoraan
suuhun, vaan asetetaan se kuonolle, luetaan yks, kaks, kolme -- ja sitte
vasta saa koira kiepsauttaa makupalan sinne, mihin se alkujaan oli
menevä."
Kenellä oli näin kapinallisia ajatuksia?
Sillä hienohipiäisellä ylioppilaalla, jolla oli omat teettämänsä housut,
kun ei