Iloisia juttuja II | Page 7

miest?, jonka el?m?n teht?v? oli saavuttaa parrallensa pituutta siihen m??r??n, ettei likitienoilla kukaan kykenisi h?nen kanssaan siin? suhteessa kilpailemaan. Varovaisella ja huolellisella hoidolla oli h?n t?ss? harrastuksessaan p??ssyt jotenkin pitk?lle -- eli toisin sanoen, parta oli p??ssyt jotenkin pitk?ksi. Mustanruskeana ja ylpe?n tuuheana ulottui se aina liivien alareunaan.
Sanomattakin arvaa, mit? semmoinen parta vaikutti seudun tytt?jen keskuudessa. Pikimusta kissannahka s?ken?i, kun sit? pime?ss? sivelee, mutta Matti Juntusen parta synnytti s?hk?? tytt?v?en povissa, iski salamoita heid?n syd?miins?. Miten suloista olisi morsiamena k?tke? nen?nipukkansa ja mehev?t "huulosensa" tuon parran pehmoisiin laineihin! Kuinka ihanaa sitte vaimona haudata k?tens? ja kyntens? sen parran tuuheuteen ja tehd? siin? h?vitysty?t?, joka oikein murtaisi miehen syd?nt?!
Niin ajattelivat tyt?t, mutta Matti ajatteli vaan sit?, kuinka saisi partansa viel? pitemm?ksi.
Oli pakkas-aamu syystalvella, kier?n j??n aikana. Matti oli aikonut ravita itse?ns? matikoilla, ja p??st?kseen sen aikomuksensa perille, oli h?n pannut rys?n rantaselle. Viisaammin h?n olisi tehnyt, jos olisi pannut niit? useamman, mutta h?nell? ei ollut muuta kuin yksi. Eik? se asianhaara vaikuta mit??n t?m?n kertomuksen juoksuun. Toista olisi, jos h?n olisi itse mennyt rys??n, sill? siin? tapauksessa ei h?n olisi voinut tulla kokemaan rys??ns?.
Nyt h?n tuli sit? tarkastamaan. Vaikka matikka ei ole mik??n ihana kala n?hd?, on se kuitenkin hyv? sy?d? ja viel? parempi antamaan lient?. Siit? syyst? olisi Matti mielell??n halunnut l?yt?? rys?st??n jonkun mustan vorrukan tai useampiakin. Mutta j??n l?pi ei ollut oikein hyv? n?hd?, oliko siell? mit??n, vai ei. V?h?n h??m?tti silt? kuin olisi siell? jotain ollut.
Paremmin n?hd?kseen l?i Matti rei?n j??h?n rys?ns? etupuolelle. Sitte h?n laskeusi vatsalleen ja koetti t?st? rei?st? katsoa, oliko rys?ss? mit??n longertelevaa esinett?. H?nen himonsa esinett?. Kauan h?n siin? katsoi ja tarkasteli, eik? sittek??n tahtonut oikein selville p??st?. V?list? n?ytti silt? kuin olisi siell? joku matikan votkale ollut, mutta tarkemmin katsottua muuttui se mustaksi puuksi tai veden liottamaksi havuksi.
Mutta paha henki, joka ei koskaan lep??, tahtoi h?irit? t?t? matikan pyynti?. H?nell? olikin siihen hyv? tilaisuus. J?? oli siksi ohutta, ett? se Matin alla hiukan painui, ja rei?st? valui vett? hiljakseen j??lle. Matti palavassa pyynti-innossaan ei huomannut sit?, ennenkuin alapuoli ruumiista tuntui kostealta. Matti katsoi sent?hden olevan syyt? nousta yl?s ja keksi? joku toinen keino rys?n tarkastamiseksi. Mutta yl?s nouseminen ei ottanutkaan oikein sujuakseen. Oli n?et siksi pakkanen, ett? Matin uljas parta oli j??tynyt rei?st? pulppuavaan veteen. Sen Matti tunsi leuassaan, kun yritti nousta. N?hd? h?n ei sit? voinut, sill? h?n ei saanut p??t?ns? muuhun suuntaan kuin rys??n p?in, johonka asemaan se oli j??tynyt.
Ep?toivon vihlaus k?vi Matin syd?men l?vitse. Pitik? h?nen n?in nuorella ij?ll??n kuoleman, ja n?in kunniattomalla tavalla? Jos h?n edes olisi l?htenyt Turkin sotaan ja siell? kaatunut, niin semmoinen kuolema olisi tuottanut kunniaa. Tahi jos h?n olisi hukkunut huonoon j??h?n, pelaistaissaan kaunista neitoa, niin h?nt? olisi moni syd?n surkutellut. Mutta kuolla t?h?n rys?ns? ??reen, antaa henkens? muutaman matikan edest? -- se ei ollut kunniakasta.
Jos tuossa rys?ss? olisi ollut matikoita ja jos ne olisivat n?hneet Matin tuskan, niin nauramatta ne eiv?t olisi olleet -- nauramatta sille vahingolle, joka uhkasi niell? heid?n vainoojansa.
Mutta harvoin joutuu ihminen semmoiseen pulaan, ettei h?h siit? jollain keinolla p??se. Ja viel? harvemmin kohtaa kuolema ihmist? siin? muodossa kuin Matti sen nyt luuli l?hestyv?n.
?kki? juohtui ajatus Matin mieleen. H?n otti puukkonsa, jolla h?n ennenkin oli pienist? vaaroista selviytynyt, ja surumielin, ep?illen teki h?n poikkileikkauksen parrastaan. J??n pintaa my?ten h?n sen viilsi poikki. Siihen j?i Matin uhkea parta, j??h?n kiini, odottamaan tulevaa kev?tt?.
"Henki on kuitenkin kalliimpi kuin parta", tuumaili Matti noustessaan.
* * * * *
"Mik? Matilta on parran vienyt?" kysyiv?t kotona.
"Leikkasin pois vastuksista."
Itse??n lohdutti h?n sill? ajatuksella, ett? "kasvaahan se uudestaan, vaikka ei sen kasvaminen ole ihmisen omassa vallassa."

KIEROJA KOHTIA EL?M?SS?.
Oikeastaan minun ei t?ss? kirjassa ensink??n pit?isi puhua niist? asioista, jotka tekev?t maallisen vaelluksemme ik?v?ksi ja synkistytt?v?t el?m?mme p?iv?n paistetta. Mutta kuitenkaan en nyt malta olla kertomatta, kuinka maailma asettui kieroksi Esa Huttusta vastaan.
H?nen asunnossaan ei ollut muuta kuin yksi ainoa tuoli, mutta milloin h?n vaan iltasella pime?ss? tuli kotiin, ei h?n mitenk??n p??ssyt sen sivu kolhasematta siihen s??rt??n. Se valvotti Huttusta aina puoleen y?h?n. Siin? muisteli h?n kaikkia niit? vastoink?ymisi?, mit? h?nelle oli p?iv?n kuluessa sattunut.
H?n oli ollut kalassa ja olisi saanut paljonkin kaloja, jos t?m? maailma ei olisi ollut niin nurinpuolisesti j?rjestetty kuin se oli. Kun kala putosi h?nen ongestaan, niin se aina putosi takaisin j?rveen eik? koskaan veneeseen. Sitte koetteli h?n jatkaa pyynti? verkolla. Mutta verkko oli sattunut v?h?n repe?m??n, ja tuo rikkin?inen kohta se sitte asettui jokaisen kalan eteen, niin ett? kaikki p??siv?t sit? tiet? pois.
Viel? muisteli h?n koko mennytt? el?m??ns? ja aprikoi, miksi pilkkaan ampuessa harvemmin sattuu pilkkaan kuin sen viereen, vaikka kuinka t?ht?isi keskelle pilkkaa. Mutta jos ihmiseen p?ink??n vahingossa ampuu, niin se tavallisesti k?y hengen paikalle. Kivi? jos heitt??, niin ne eiv?t juuri k?y muuhun pilkkaan kuin ikkunoihin, vaikka ei sinnep?ink??n tarkoita. Silm?nkantaman laajuisella sel?ll? ei tarvitse olla muuta kuin yksi salakari -- ja jok'ikinen laiva kolahtaa siihen, niinkauan kuin karia ei ole viitoitettu