Iloisia juttuja II | Page 6

tosi vaimokin voisi kiroilemisen taitoa tuntea ja k?ytt??kin tilaisuuksissa semmoisissa kuin kahvipannun kaatuessa tahi tavatessaan piian suussa luvattomalla ajalla sokeripalasen. Kuitenkin min? v?h?n ep?ilen, tokko sin? tulet onnistumaan kasvatuspuuhissasi. Jos sin? voisitkin est?? poikasi irvist?m?st? kunniallisille ihmisille, naurishalmeita ry?st?m?st? ja totia juomasta, on luullakseni sit? vaikeampi saada heid?n kielt?ns? siihen kuntoon, ett? se voisi t?ytt?? kaikki ne velvollisuudet, mit? tosi vaimolta siin? suhteessa vaaditaan."
"Aina sin? olet semmoinen v?tys. Kaikkia sin? ep?iletkin! -- Tied?tk?, mit? varten armollinen keisarimme on k?skenyt sotav?ess? komentaa: rinta ulos ja vatsa sis??n! Ei mink??n muun vuoksi kuin kasvattaakseen sotilaita tosi vaimon kaltaisiksi."
"Mutta onko h?n saanut niit? semmoisiksi?"
"No, eih?n niist? nyt ihan t?ysi? akkoja ole tullut, kun ovat p??sseet hyv??n ik??n ilman kunnollista kasvatusta. Mutta ruokansa ne keitt?v?t itse, itse pesev?t lusikkansa ja housunsa, eiv?tk? miss??n ole niin uutterat kuin puhdistuksessa."
"Saatat sittekin olla oikeassa. Jos Liena vaan ei kohta tule kotiin, t?ytyy t?ss? minunkin ruveta pyrkim??n tosi vaimon kaltaiseksi. Kolmeen viikkoon en ole saanut ylleni puhdasta paitaa enk? keittoruokaa maistanut."
Huttunen kutsui taas perheens? riviin. Min? l?ksin pois, vakaasti ajatellen tulevaisuutta. Kotimatkalla juohtui mieleeni kahvipannu, joka aina Lienan l?hd?st? saakka oli ollut kylm?n?, vanhat sumpit pohjalla. Henkeni riemastui, ett? juuri se juohtui mieleeni, sill? tunsin olevani hyv?ll? alulla kehittym??n tosi vaimon kaltaiseksi.

LIENAN PALAAMINEN.
Er??n? elokuun iltana tuli Esa Huttunen luokseni ja pyysi minua mukaansa Per?niemelle "musiikkia kuulemaan." Vaikka en ole mik??n taiteen tuntija, huomasin Esan puheesta heti, ett? h?n "musiikilla" tarkoitti lasien kilin?? Per?niemen ravintolassa. Minulla tietysti ei ollut mit??n semmoista musiikkia vastaan. Olimme siis yksimieliset siit?, ett? meid?n sopi l?hte? sinnep?in.
Menness? tuli meit? vastaan mies, jolla olivat sotilaan vaatteet yll?. H?n n?ytti olevan hurnakalla tuulella, koska vaan lauleli ett?:
"Otetaan me pojat se sotav?en pesti ja juodaan veremme hinta. Se harmaja takki selk?h?n ja ritarin nauhat rintaan."
Tunsin heti, ett? mies oli vanha yst?v?ni Taskis-Ville.
"No mik?s se on Villen t?nne kulettanut?"
"Otin t?ss? joulun rinnassa v?h? lomaa ja pistime katsomaan ukko Tahvoa -- is?miest? n?et -- kuinka se jaksaa."
"Vanhoja henttujasi et tainnut katsoakaan?"
"V?h?np? ne katsoin paranevat. Tuntuvat saaneen uusia heiloja ja min? my?s:
"Ennen m? suutelin paimentytt?? kontti hartioilla; vaan nyt min? suutelen hienohelmoja Linnan markkinoilla."
Oli hyv? ??ni tuolla Taskis-Villell? laulaa. Sent?hden pyysimme h?nt? mukaamme "musiikkia kuulemaan." Eik? sit? tarvinnut kahdesti sanoa.
Kun sitte saavuimme matkamme p??h?n, istuimme p?yt??n ja hankimme siihen tavaroita. Sitte kuuntelimme "musiikkia", Esa Huttusen "musiikkia." Ja Taskis-Ville laulaa hujautteli v?liin.
Toisinaan k?vi talonv?ki kieltelem?ss?, mutta Ville selitti jokaiselle, ett? h?n oli yht? hyv? mies kuin muutkin, jotka siell? olivat. "Ja miksei sitte t?mm?isess? kapakassa saisi laulaa?"
Vastausta odottamatta vet?si h?n aina vaan uusia virsi?.
My?hemm?ll? aloimme haaveksia. Min? ainakin kallistin p??ni p?yt??n ja kuuntelin, kuinka Esa Huttunen kuorsasi. Sitte olin kulkevinani punaisissa pilviss?, joissa kuuntelin musiikkia -- oikeata torvisoittoa -- ja katselin enkeleit?. Er?s enkeleist? oli hyvin pitk? ja laiha ja p?ivettynyt. Se kietoi k?tens? kaulaani ja suuteli minua.
Mutta se olikin Lienan muisku, h?nen tavallinen muiskunsa. Her?sin n?et siihen, ett? Liena iski k?mmenell??n suutani vasten.
Jos muuten olisinkin kyennyt h?nelt? matkoistaan jotakin tiedustamaan, en sit? enn?tt?nyt tehd?, sill? nyt alkoi kotimatka. En tarvinnut vossikkata t?ll? kertaa, menin aivan kuin ilmassa lent?en. Niin kovaa vauhtia ei Liena ollut koskaan ennen minua kulettanut kotiin. Kaiketi oli h?n tottunut antamaan Mahdille t?mm?isen liehkan kapakasta kotiin, sill? Mahdi lienee ollut kovempiluinen mies kuin min?.
Kotiin tultuamme oli meill? seuraava keskustelu:
"Meid?n avioliittomme ei ole ollut siveellinen, Kaapro hoi!"
"Eip? oikein, sill? tuntuu silt? kuin en olisi ihan terve nyt t?m?n kotimatkan j?lkeen."
"Se on ollut vaan lihallinen yhteys eri sukupuolten v?lill? --"
"Niin on ollut, tahi oikeammin luullinen. Sinulla ovat kovin luiset nyrkit."
"Mutta t?st? p?iv?st? l?htien se muuttuu --"
"Sit? min?kin toivon."
"Me emme saa riippua toisistamme."
"Emmek? toistemme tukasta."
"Mutta Kaapro -- min? puhun tosissani!" Liena otti tuolin ja ojensi sen suoraan kalloani vastaan. "Kuule sin? vaan, kun min? puhun."
"Kyll? min? kuulen."
"Asianlaita on semmoinen, ett? sin? olet pett?nyt minut, ja min? sinut. Sin? viekottelit minut Mahdin luo. Min? rupesin h?nen vaimokseen. Mutta nyt on Mahdi kuollut --"
"Olisin suonut h?nen viel? el?v?n."
"Nyt saat vapaasti p??tt??, tahdotko minua viel? vaimoksesi, vai et. Miehi? kyll? saisin muitakin. Mutta aina annan sinulle tilaisuuden vapaasti valvoa oikeuksiasi --"
"Niin teit Niemelt? tullessakin!"
"Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa.
"Antaapa olla -- jos min? sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko sulla Mahdi vainaan j?lkeen mit??n perint???"
"On rahaa nelj?kymment? markkaa ja kolmeviikkoinen poika."
"Miss? se poika on?"
"S?ngyss?."
Siell? se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan silm?t p??ss?.
"T?m?n olisit saanut j?tt?? tuomatta."
"Siit? tulee hyv? mies, jos vaan tulee is??ns?. Mutta mit? sanot, tahdotko minut vaimoksesi viel?, vai et?"
"En suinkaan min? tuota murjaanipoikaa rupea el?tt?m??n."
"Ket? sin? sitte olet el?tt?nyt koskaan? Minuako? -- Ohoh! -- Poika on minun ja min? siit? pid?n huolen. Tehd??n nyt semmoinen sopimus, ett? ne nelj?kymment? markkaa j??v?t minun hoitooni, ja poika my?s. Sitte on avioliittomme siveellisell? pohjalla. Suostutko Kaapro?"
"Pid?tk? harjakaiset?"
"Vaikkapa!"
"No, annahan sitte olla! Min? k?yn kutsumassa Esa Huttusen ja Taskis-Villen t?nne."
N?in perustettiin uudestaan Kaapro J??skel?isen perhe-el?m? ja sitte sit? my?hemm?ll? Esan ja Villen kanssa yh? mahtavammaksi rakennettiin.

MATTI JUNTUSEN MATIKAN PYYNTI.
Kertomus koskee nuorenlaista