Iloisia juttuja II | Page 4

ei puhu, mine ei tuntte! Kuuleko sine?"
"Kuulenhan min?, ja kuulin senkin, ett? Te Jeppe? kysyitte ensi sanoiksenne."
"Mine ei kysy! Uskoko sine?"
"Kyll? v?hemm?ll?kin. Ei minulle tarvitse ?rjy?."
"Erjyk? mine? Mars ulos!"
"Kunhan asia toimitetaan."
"Ei teelle toimitta sinu asia."
"L?ht??n sitte meille ja toimitetaan asia siell?."
Henkiherra aikoi ty?nt?? H?rk?m?en is?nt?? pihalle, mutta ukko otti h?net mukaansa. Vei portille asti ja puristeli pahanp?iv?isesti. Ei auttanut potkimiset eik? rimpuilemiset, ei kiroukset eik? sadatukset. T?ytyi kulkea mukana vaan.
Portille tultua henkiherra jo rupesi armoille. Pyysi kauniisti is?nt?? hellitt?m??n.
"Jokos henkiherra nyt panee Jepen verolle?" kysyi H?rk?m?en is?nt?, ennenkuin irrotti kouriaan.
"Kuulka, hyve isente, se ei on minun asja. On komunaal-lauttakunnan asja. Mine vaan ihmisen henkiherra, ei koiran."
"Lautakunnanko asia?" kysyi H?rk?m?en mies ep?luuloisesti ja puristeli v?h?n kovemmin, saadakseen totuutta ilmi.
"Ai, ai, rakas isente! Kyll' on lauttakunnan asja. Mine saakos lupa f?lja ysteve sinn' esimeehen tyg?n?"
"Vaikkapa!"
Sitte sit? l?hdettiin ja kulettiin rinnakkain. H?rk?m?en is?nt? oli koko matkan varuillaan, ettei henkiherra vaan p??sisi karkuun h?nen k?sist??n. Sill? h?n ei viel? oikein osannut uskoa, ett? hengillepano olisi "lauttakunnan asja".
Sitte h?n vasta uskoi, kun n?ki lautakunnan esimiehen pitemmitt? mutkitta kirjoittavan kirjoihinsa Jepen nimen, kotipaikan y.m. asiaan kuuluvat seikat. Kaksi markkaa se maksoi, mutta sen p?iv?n per?st? oli Jeppe yht? kunniallinen valtakunnan j?sen kuin muutkin H?rk?m?en miehet. Sai viel? kaulukseenkin kiilt?v?n levyn, joka kaikille ilmaisi h?nen laillisen asemansa.
* * * * *
H?rk?m?en pojat sill? v?lin olivat p??tt?neet k?ytt?? hyv?kseen is?n poissaoloa ja l?hteneet vihkasemaan Lehm?niemeen. Mutta juuri kun he aikoivat poiketa kirkkotielt?, n?kyi is? tulevan vastaan.
Halu olisi ollut paeta, vaan eih?n sit? ilennyt eik? oikein uskaltanutkaan. Istuivat tiehaaraan ja odottivat is?n tuloa.
H?rk?m?en Aapeli oli harvoin ollut niin hyv?ll? tuulella kuin nyt. H?n oli koko tulomatkan aprikoinut, ett? mist?h?n se henkiherra oli tuntenut Jepen. Ja lopulta h?n sen sai selville. Pojat olivat ihan varmaan jo ennen k?yneet samalla asialla kuin h?nkin. Mutta niilt? oli j??nyt asia kesken, vaan ei h?nelt? -- ei viel? vanhoillaankaan...
"Jepen panetin verolle", sanoi h?n poikain luokse tultuaan, v?h?n niinkuin kehumalla. Ja pojat meniv?t sanattomiksi h?mm?styksest?, ei sent?hden ett? is? oli saanut asian toimeen, vaan ett? is? oli ollenkaan l?htenyt sille asialle. Tappaahan se oli uhannut Jepen.
"Mutta minnek?s te olette matkalla?" kysyi is?.
"Ei kuin vaan -- tuota -- niinkuin olisi ollut k?ynti? v?h? tuolla Lehm?niemess?..."
"K?yd??np? miehiss?!"
Ja sitte sit? l?hdettiin kolmesta miehin Lehm?niemeen.
Siell? olivat is?nt? ja em?nt? niin lempeit? ja herttaisen yst?v?llisi?, ett? olivat v?h?ll? sulaa kuin voiharkko p?iv?npaisteessa. Tytt?ret taas juoksivat ja l??h?ttiv?t, hommasivat ja puuhasivat, mink? suinkin enn?ttiv?t. Marin yksiv?rinen silm? loisti ja s?teili kuin lahopuu pime?ss?, vaikka huivi sit? v?h?n varjosti.
Kun sitte saatiin asia oikeaan k?yntiins? -- kahvit naisv?elle ja samaa ainetta "kahvilisien" kanssa miesv?elle -- huomattiin, ett? kaikki meni ihan niinkuin kukin oli ajatellut.
Joel ei koskaan ollut ket??n muita aikonut saada kuin Marin, ja Jojakim sen syd?mens? pohjasta soi h?nelle, kun itse sai Annan pit??.
Vanhemmat siunasivat nuorten "aiottua edesottamista."
Ja ne silloiset nuoret siunaavat sit? viel? nytkin toisinaan, ja toisinaan eiv?t siunaa.
Henkiherra kuuluu saaneen uuden piiskan Kurkijoelta, mutta eik? k?ytt?ne sit? ehk? harvemmin kuin entist?. Ja H?rk?m?en is?nt? Aapelille h?n aina nostaa lakkiaan.

K?YNTI MAHDIN LUONA SUDANISSA.
Vapisematta olen katsellut aatelis- ja porvariss??dyn viikinkej?, perustuslaillisia poliiseja ja ryss?n santarmeja. Mutta kuitenkin karmasi luontoani, kun astuin Sudanin "v??r?n profeetan" huoneesen.
"Hyv?? huomenta, herra profeetta -- vaikka ilta tuo jo taitaa ollakin."
"Iltaa, iltaa! -- My?h??np? olet liikkeell?, valkeanaamainen mies. Aurinko jo laskee Saharan aavikoille. Mutta ryyppy ei tee pahaa v?syneille kintuillesi."
"Milloinkapas se ryyppy pahaa tekee!" sanoin min?, ja haukkasin sokeria p??lle.
Mahdi kallisti my?skin pari ryyppy? naamaansa.
"Oikein sanot, muukalainen. Ei tee ryyppy koskaan pahaa. Kippis vaan! -- Mutta kuka sin? olet miehi?si?"
"Tuoltapa olen Pohjan puolelta, Kaapro J??skel?inen."
"Kautta Muhametin kolmannen poskihampaan, vai Kaapro J??skel?inen! -- Terve tulemasta, veikkonen! Mutta minnek?s Lienan j?tit?"
"Kuinka te, herra profeetta, minut tunnette ja Lienan?"
"Ilmankos min? olisinkaan profeetta! -- Sano pois vaan, oletko karannut muijasi luota?"
"Enk? ole. Liena olisi l?htenyt mukaan, vaan min? pelottelin sill?, ett? te, herra profeetta, kuulutte olevan hyvin -- elk?? pahastuko -- vaarallinen vaimov?elle."
Mahdi nauraa hohotti.
"Eip? t??ll? semmoista naisv?en puutetta ole, ett? toisten muijia viet?isiin. T??ll? meill?p?in niit? on riitt?m??n asti."
Iltaruokaa odotellessa siin? maailman asioita haasteltiin, ja lupasi Mahdi minullekin sievoisen valtakunnan antaa, kunhan ensin itse saa k?siins? hyv?sti aluetta.
Sellaisista toiveista iloisia unia n?hden nukuin ensim?isen y?ni Mahdin teltassa.

LIENA J??SKEL?INEN, SYNTYISIN TUPPURAINEN.
Olen usein puhunut Lienastani, niinkuin kaikki tuntisivat h?nt? yht? hyvin kuin min? tunnen. En ole koskaan h?nt? oikein perusteellisesti ja luonnontieteellisesti teille esitellyt. Syy siihen on ollut se, ett? Liena tavallisesti on kotosalla, ja kaikkien hyv?in vaimojen tavalla est?? minun perhesalaisuuksia ilmaisemasta.
Mutta nyt olen pett?nyt Lienan.
Halutti n?et minua kerran vapaasti viett?? Vapunp?iv??. Siit? ei tietysti olisi tullut mit??n Lienan kotona ollessa. Sent?hden jo edelt?p?in katosin pois kotoa, Esa Huttusen luokse. Ja h?nen kanssansa keksimme keinon. Min? kirjoitin ihan toimessani, ett? olin mennyt Mahdin luo Sudaniin, ja Liena sen tietysti uskoi yht? vakaasti kuin muutkin lukijat. H?vett?? se v?h?n tunnustaa, ett? olen k?ytt?nyt julkista sanaa yksityisiin tarkoituksiin. Mutta emp? min? ole ensim?inen enk? viimeinen siihen syntiin vikap??. Sit?paitsi se ajatus alkujaan syntyi Esa