Iloisia juttuja II | Page 3

H?nen n?htens? leikkasi Jojakim tyytyv?isen? mukaansa sen osan makkaraa, joka oli oven ulkopuolella, pani sen taskuunsa ja meni mit??n sanomatta pois.
Mutta kun Anna avasi konttorin oven ja n?ki siell? sek? j??nn?ksen makkarasta ett? Marin, oli h?n v?h?ll? sytty? el?v?lt? palamaan. Syyt? h?nell? olikin ryhty? Marin kanssa kiivaaseen keskusteluun, sill? Mari oli salaa kuunnellut h?nen ja Jojakimin puheita; konttori oli n?et tuvan sein?? vasten. Sit?paitsi oli Mari koettanut lahjoilla viekotella puoleensa Jojakimin syd?nt?. Turhaan selitti Mari, ettei h?n ollut ikip?ivin? ajatellutkaan Jojakimia, vaan oli aikonut h?nen mukanaan l?hett?? lahjan Joelille. Anna ei sit? uskonut, sill? vihastuneet naiset eiv?t usko koskaan mit??n.
* * * * *
Jojakim asteli hyvill? mielin tiet??n sangen reippaasti. P??sty??n maantielle, juohtui h?nelle mieleen, ett? nyt sopisi hyvin k?yd? yksin tein henkikirjurin luona tuumaamassa siit? Jepen verottamisesta. Matka sinne ei ollut pitk?, ja nyt olivat kerran semmoiset vaatteet yll?.
H?n meni siis sinne.
Ulko-ovi oli kiini, mutta Jojakim n?ki siin? riippuvan nauhan ja alkoi siit? vet??. Sis?puolella helisi kello. Piika tuli aukasemaan.
"Onko henkiherra kotona?"
"On, mutta se makaa."
"Menk?? her?tt?m??n, taikka min? menen."
"Elk?? Jumalan t?hden! Herra on ruokalevollaan."
"Olkoon vaikka mill?, mutta noustava sen nyt on."
Jojakim alkoi kiskoa nauhasta, niin ett? kello oli v?h?ll? haleta. Piika kyll? voivotteli ja siunaili mokomaa "mustalaista", mutta huoliko t?m? siit?.
Viimein tuli henkiherra kamaristaan unisena ja p?rr?isen?, v?lj? y?nuttu yll?.
"Mike jeeveli se olla?"
"Jojakim min? olen. P?iv?? vaan, vaikka y?t?p? se on tainnut henkiherra pit??."
"Vaitti lurjus! Miks sine tulla, kun mine maka?"
"Milloinkas Te ette maka? Onko nyt mik? makuun aika?"
"Tules tenne!"
"Kuulen min? t?nnekin asti."
Henkiherra oli jo hakenut notkean piiskansa. Mutta tarkemmin katsottuaan Jojakimin rotevaa vartaloa ja pelk??m?t?nt? ryhti?, j?i h?n hetkeksi arvelemaan. Se hetki tosin oli hyvin lyhyt, vaan Jojakim enn?tti kuitenkin sill? v?lin kysy?:
"K?rp?si?k? se henkiherra nyt rupee ajelemaan?"
Samassa halkesi ilma, ja piiskan siima vilahti. Jojakim v?ltti kuitenkin iskun, tarttui sukkelasti piiskan siimaan ja k??ri sen k?tens? ymp?rille. Henkiherra ei kuitenkaan hevill? heitt?nyt piiskan vartta k?dest??n, vaan otti toiseen k?teens? eteisess? olevan kalossin ja alkoi sill? takoa Jojakimia. T?m? taas ei kiireess? l?yt?nyt sen mukavampaa asetta kuin makkaran p?tk?n taskustaan, ja sill? h?n puolestaan suki henkiherran suupuolta.
"Sy?pik? henkiherra Lehm?niemen makkaraa?" kysyi h?n aina lomaan.
Jonkun aikaa siin? ponnisteltua alkoi henkiherra v?sy?, ja h?nen t?ytyi ruveta kyselem??n Jojakimin asiaa. Taistelu silloin taukosi hetkeksi. Mutta kumpikaan ei uskaltanut luopua aseestaan.
Siin? asennossa he sitten juttelivat.
Mutta kuultuaan, ett? Jojakim oli H?rk?m?est? numerolta viistoista ja alkoi puhua Jeppe-nimisest? mustasta koirasta, ponnisteli henkiherra viimeisetkin voimansa ja sai ?killisell? tempauksella piiskan varren helti?m??n siimasta, joka j?i Jojakimin k?teen. Tulisella nopeudella k?ytti h?n hyv?kseen vastustajansa h?mm?styst?, sill? Jojakim ei osannut aavistaakaan niin raivoisaa hy?kk?yst?. Henkiherra sai h?net oven taakse, lukitsi oven eik? sit? en?? avannut, vaikka Jojakim kuinka olisi kelloa helist?nyt.
Ei auttanut muu kuin l?hte? pois, saamatta asiaa toimeen.
Painoi se miehen mielt? n?in l?hte?, kuin kulkukoiran, joka ajetaan talosta ulos. Mit? sanoisi is?, joka oli h?nest? niin paljon toivonut, ja mit? laulaisi Joel, jos saisi t?m?n tiet??? Kun ei h?n edes muistanut sit? ly?d? korvalle!
Piiskan siima oli h?nell? viel? k?tens? ymp?ri k??rittyn?. Voiton merkkih?n se oli tavallaan, mutta huononlaisen voiton. Ulos ovesta oli joutunut mies... Ja se kirveli syd?nt? kuin suolavesi haavaa.
Kotiin tullessa oli Jojakim melkein yht? harvapuheinen kuin Joel kerran ennen. Kysymykseen: "Miss? sin? k?vit?" vastasi h?n: "K?vinp?h?n vaan."
Ja siit? Joel heti p??tti h?nen k?yneen Lehm?niemess?.
Vierekk?in maatessaan huomasi Joel Jojakimin pureksivan jotain.
"Mit? sin? sy?t?"
"Maista!"
Se oli makkaraa.
"Sielt?k? se on?"
"Sielt?."
"V?h?p? oli!"
"Min? sit? jo enn?tin muillakin sy?tt??."
Joel olisi mielell??n ottanut asiasta tarkempia tietoja, mutta ei viitsinyt ruveta kyselem??n. Sitte he nukkuivat.
* * * * *
Kun he aamulla p?iv?n vaietessa her?siv?t, ei is?? n?kynyt miss??n. Pojat h?nt? haikailivat, mutta h?n oli kadonnut, ja pyh?vaatteet h?nen mukanaan. Varmaankin oli is?nt? mennyt kirkolle.
Niin olikin. Ukko oli ruvennut arvelemaan sit? Jepen kohtaa, ett? se oli kuitenkin tarpeellinen kappale talossa. Luultavasti olisi h?n sen tappanut, jos pojat olisivat hyvin ruvenneet sen puolta pit?m??n, mutta kun pojat eiv?t n?ytt?neet v?hint?k??n h?t?ilemisen merkki?, arveli ukko parhaaksi j?tt?? Jeppe henkiin ja panna se verolle.
Joka ei edes n??lt??n tunne H?rk?m?en is?nt??, ei ehk? oikein ymm?rr? t?t? kertomusta. H?n oli niit? miehi?, joita ennen vanhaan kasvoi louhuisilla salomailla. Niit?, jotka ovat luomisen tilaisuudesta kiiruhtaneet pois ennen aikojaan, ja siit? syyst? j??neet ilman viimeist? sievistely?. Sensijaan j?i heihin ainetta sit? runsaammin. Mutta yleens? voi heid?n sanoa vahingosta viisastuneen, sill? he eiv?t ole sittemmin koskaan pit?neet kiirett?.
Ne miehet eiv?t ole kirjoittaneet ansioluetteloaan korkean kruunun "lanketeille", vaan ovat piirt?neet sen kuokalla ja auralla kivikkom?kiin ja kylm??n korpeen. Ovat ehk? arvelleet sen siten s?ilyv?n kauemmin kuin paperilla. Jos itsep?isyys on pahe, niin he ovat maailman pahimpia ihmisi?. Jos se taas on hyve, niin he ovat parhaimpia.
Henkiherran mielest? se oli pahe. Kun h?n n?ki H?rk?m?en is?nn?n tulevan luoksensa, kiroili h?n syd?mess??n maamme kulkuneuvoja, joiden huonouden t?hden h?n ei ollut viel? ehtinyt saada uutta piiskaa Kurkijoelta.
"Terveisi? H?rk?m?est?!"
"Onko sine taas nummero viistoista?"
"Juu, kyll? min? olen silt? numerolta."
"Taas se Jeppe?"
"Enh?n min? ole Jeppe. -- Mutta mist?s henkiherra sen Jepen tuntee?"
"Tuntteko mine? Ei mine tuntte."
"Niinp?h?n siit? puhuitte kuin tuntisitte."
"Mine