Iloisia juttuja I | Page 6

Kaapro Jääskeläinen
tapella rotan kanssa -- ei, vaikka olisi yht? suuri rotta kuin itse kanttori. Totisesti vaikka oikein kirkon rotta. -- Ymm?rt??k?s kanttori? Se on vertaus eli tunnusmerkki.?
Vaari joi lasinsa pohjaan ja sylk?si. H?nen puheestaan ei kukaan ymm?rt?nyt muuta kuin ett? h?nell? oli hyv? halu nokitella kanttorille. Ja se toisia huvitti.
Mutta Luotolan Kustaa, joka aina ryypyn saatuansa tekeytyi jumaliseksi, itki ja sanoi:
?Eik?st? t?m? ole varoitus ihmisille, ett? toisten pit?? kuolla ja toiset j??v?t t?nne? Niinkuin kissanpojat...?
Juuri silloin astui pastori takaisin saliin. Kanttori pisti nopeasti silm?lasit takaisin taskuunsa. Kaikki tulivat taas asianmukaiselle hautajaistuulelle. Alholan vaari syd?mess??n kiroili kanttoria, mutta istui ??neti koko ajan, imi piippuaan ja syljeskeli.

PUKKI KELLONSOITTAJANA.
Erityisist? syist? olisi kaiketi parasta ottaa omaksi syykseen kaikki harvinaisemmat teot, joista aikoo kertoa. Sill? jos niit? toisten syyksi sanoo, saattaa asianomainen tulla vaatimaan likempi? selityksi? kertomuksen johdosta. Ja semmoinen ei aina ole hauskaa.
Kun min? nyt esimerkiksi aion jutella Kuivalan Kustaasta, niin voi joku yksinkertaisuudessaan ajatella minun tekev?n v??ryytt? -- ei niin paljon itse Kustaalle kuin h?nen vanhemmillensa. Sill? jos ei Kustaata muuten tuntisi, voisi t?m?n kertomuksen johdosta luulla h?nen saaneen huonon kasvatuksen.
Mutta on huomattava, ett? kasvatus on monipuolinen ja ett? sit? on monta eri lajia, ja se on silt? aina hyv?, jos sill? vaan saavutetaan kasvatuksen tarkoitus. Kuivalan Kustaa oli aiottu hyv?ksi merimieheksi, ja siihen oli h?n saanut sangen hyv?n kasvatuksen. H?nen is?ns? oli l?htenyt merelle jonkun verran ennen pojan syntym?? ja ollut siell? yht? mittaa 37 vuotta. Kun h?n 38:na vuotena tuli kotiin, oli Kustaa jo purjehtinut ulkomerill? nelj?toista vuotta.
Itse oli poika oppinut uimaan ja tappelemaan. Toverit neuvoivat h?net korttia ly?m??n, tupakoimaan ja muihin merikulun tieteen haaroihin. N?in oli h?nest? kasvanut hyv? merimies ilman eri kasvatusta vanhempien puolelta.
* * * * *
Oli Krimin sodan aika ja useimmat merimiehet olivat kotona, koska liikemiehet pelk?siv?t englantilaisten vehkeit?. Sent?hden olivat Kuivalankin molemmat miehet kotosalla.
Kun oli sunnuntaip?iv?, l?hdettiin tavallisuuden mukaan soutamaan Ruotsiin menev?? postia mantereen puolisesta saaristosta Ahvenanmaalle. Veneess? oli, paitsi Kuivalan miehi?, pari muuta.
Kauniilla ilmalla mentiin aika vauhtia ja jouduttiin matkan varrella olevaan Br?nd?n saareen juuri kirkon aikana. Miehet soutivat kirkkorantaan lev?ht?m??n. Mutta kirkkoon he eiv?t menneet. Ei ollut ulkona kirkosta ket??n seurakuntalaista saarnan aikana. Sellainen on tapa niill? tienoin -- ja oli luonnollistakin n?in sota-aikana.
Sis?ll? kirkossa vallitsi syv? hiljaisuus. Ei ollut kes?ysk??k??n monella. Joku veteli rauhallista unta. Kuului vaan saarnaajan totinen ??ni, kun h?n puhui ?siit? suuresta kalansaaliista?, joka sai monen verkkomiehen kadehtimaan Pietarin ja Sepeteeuksen poikain kalaonnea --
Yht'?kki? kuuluu kirkonkellojen kumina. Ensin hiljainen, sitte juhlallinen -- h?t?inen -- soitettiin molempia kelloja -- molempia yht'aikaa. Pappi ei lopettanut saarnaansa, vaan hypp?si alas saarnastuolista. H?nen mieleens? muistuivat kertomukset entisilt? ajoilta, kun h?t?kelloja soitettiin. Julmat kirgiisit ja kalmukit -- ja h?nell? oli kotona nuori kaunis vaimo.
?Kirkko palaa!? huudettiin.
?Ei, vaan joku talo kyl?ss?.?
?Engelsmannit t??ll?!?
Kaikki rynt?siv?t meluten, vavisten ja tuuppien ulos.
Likell? asuvat juoksivat kotiinsa. Kaukaisemmat keskustelivat, mahtaisiko se sittekin olla my?h?ist?.
Kesken kiireen kuului kellotapulista soiton lomassa erinomaista ??nt?. Ei ollut juolahtanut kenenk??n mieleen menn? katsomaan, kuka siell? soitti. Nyt sen huomasi suntio, joka oman virkansa ohessa hoiti kellonsoittajan, kirkonvartijan ja unilukkarin toimia.
Suntion k?skyst? tuli kellotorniin muitakin. Kummakseen he n?kiv?t hein?n j?tteit? lattialla. Ja kelloja soittamassa -- he luulivat sit? ensin h?neksi, jonka syyksi kaikki ihmisten synnit luetaan -- mutta tarkemmin katsoen se oli pukki, suntion oma pukki, jonka sarviin kellojen soittonuorat olivat sidotut.
Asiasta neuvoteltua tultiin seuraavaan yksimieliseen p??t?kseen, joka viel? t?n? p?iv?n? l?ytyy Br?nd?n kirkon arkistossa:
?Koska luultavata on, ettei pukki itse sitonut nuoria sarviinsa, vaan joku pahanilkinen ihminen, joka oli sy?m?ss? suntion rantahaassa nuoraan kytkettyn?, ja pani heini? eteen, ett? h?n s?isi niit?, kunnes pahantekij? p??si karkuun, ja sitte teki sen mieli pois, mutta tunsi nuorat sarvissansa ja kiivastui ja alkoi hypell? edestakaisin, niinkuin t?m?n el?v?n tapa on, kuten me kaikki omasta itsest?mme tied?mme, ja jos h?n on t?st? seurakunnasta tahi jostakin muualta, on semmoinen ihminen kaikella muotoa lain ala saatettava.?
Siihen loppuivat kirkonmenot sin? sunnuntaina. Mutta br?nd?l?iset tunsivat itsens? hieman loukatuiksi ja tyytym?tt?miksi. Sent?hden he rupesivat pahantekij?? etsim??n. Se oli tyhm? teko, sill? h?nt? tietysti ei ole viel?k??n l?ytynyt.
* * * * *
Mutta olinpa unhottaa Kuivalan Kustaan.
Br?nd?l?iset eiv?t n?hneet, kuinka Kustaa juoksi kaitaa mets?polkua postiveneeseen, joka oli valmis l?htem??n. Jos he sen olisivat n?hneet, niin tuskin olisi postivene vasta poikennutkaan Br?nd?n rantaan.

SUOMALAISEN MUINAISTUTKIMUKSEN JA KANSATIETEEN ALKEET, laadittuina meik?l?isten tiedemiesten malliin.
1. Suomalaisten k?sitys muutamista yleisist? asioista.
Maailma on Kalevalan mukaan syntynyt linnun munasta. Luonnollista siis on, ett? k?sitys maailmasta vivahtaa k?sitykseen linnusta. Puhutaan maailman silmist?. Muutamat ihmiset ovat maailman suussa. Huonolle j?lelle joutuneet voi korjata maailman jaloista. Mutta maailman nen?st?, korvista ja k?sist? ei tiedet?. Samoin: puhutaan linnun silmist?, suusta ja jaloista, mutta ei nen?st?, korvista eik? k?sist?. Linnut tekev?t pes?kseen ja muuksikin leposijakseen kuopan. Samoin lauletaan:
?Maailma minua nyt paljokin vaivaa Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa?.
Maan py?rimisest? on suomalaisilla vanhuudestaan h?m?r? k?sitys. H?m?r?, koskapa he saatuaan silmi? h?m?rt?v?n iskun, huomaavat ett? maailma py?rii heid?n silmiss??n.
Onni ei pure eik? puske, vaan onni potkasee. Ei se siis sovi koiran nimeksi, vaan hevosen. Viel?p? puhutaan
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 27
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.