Iloisia juttuja I | Page 8

sill? ne ovat suuria urheilijoita. Kes?ll? silm?t uivat kyyneliss?. Talvella luultavasti luistelevat niiden j??tyneell? pinnalla. (T?m? ei kuitenkaan ole tieteellisesti todistettu).
Semmoisella luonnolla ne tietysti harvoin pysyv?t kotona, ja omistajan on pakko lainata toisilta silmi?. Niinp? lapsilla usein ovat is?ns? tahi ?itins? silm?t.
Korvia suuresti s??stet??n ja ly?dess?kin niit? kartetaan. Annetaan vain ymp?ri korvia.
Nen? on hyvin sitke?? laatua. Sit? saa niist?? kuin kynttil?? koko el?m?ns? ij?n, ja kuitenkin se t?ysimittaisena seuraa omistajaansa hautaan. My?s voi suomalainen pist?? nen?ns? yhteen ja toiseen paikkaan ja taas asettaa sen sijallensa.
Suu on suomalaisella suuri, koska joskus kannattaa antaa toiselle suuta.
Kieli voi olla ulkona suusta. Silloin voidaan kielt? pieks??, jos haluttaa, ja my?s kieli? kantaa.
7. Suomalaisten ruumiinkoko ja kasvojen muoto.
Suomalaisten ruumiillinen suuruus on hyvin vaihteleva. Toiset ovat hyvin suuria, toiset hyvin pieni?.
Siev?kokoinen mies on se, jolla on kymmenhenkinen perhe hartioillaan ja viel? appi ja anoppi niskassa.
Usein tavattava pituus on noin 6 tai 7 metri?. Sill? mitalla voipi seista ?toinen jalka haudassa, toinen haudan partaalla?, kun asetusten mukainen hauta on 2 tai 3 metri? syv?.
Mutta per?ti pieni? ovat ne, jotka voivat seista oven raossa, sill? ovessa tavallisesti ovat ahtaammat raot kuin sein?ss?.
Pieni ja notkea ruumis t?ytyy olla sill?, joka voi hyp?t? toisen nen?lle.
Er??n tunnetun pikku el?v?n tavalla saattaa suomalainen huvikseen kiikkua toisen tukassa eli nivuksissa. T?m?n huvituksen sanotaan olevan vaimov?ellekin tunnetun.
Ihmeekseni kuulin kerran er??n j?rkev?n miehen sanovan: ?V?istyp?s v?h?n, ett? p??sen tuohon p?yt?laatikkoon!? En olisi uskonut h?nen sinne mahtuvan.
H?vyli?isyyden vuoksi tavallisesti hyvin v?h?n ja ihan viimeiseksi puhutaan kasvojen kauneudesta. Muinaissuomalaisten sankarillista ulkomuotoa kuvaa esim. nimitys partasuu. Nyky??n on parta ulkopuolella suuta.
Sotaiset ja uhkaavat lienev?t silloin miehen kasvot, kun voidaan sanoa: ?tuolla miehell? on p?? kuin partaveitsi!?

KAHDENLAISESTA MORAALISTA.
Sananen siveellisyyskysymykseen.
Niin vanha mies kuin min? olenkin, olen kuitenkin nuorena syntynyt. Ja muutamia vuosia syntym?ni j?lkeen pantu kouluun.
Min? olin ?parempain ihmisten? lapsi eli, toisin sanoen, vahtimestarin poika. Siit? syyst? ei minun tarvinnut kouluun tullessani tuntea kirjaimia, niinkuin k?yh?in poikain, jotka pantiin kansakouluun. Min? p??sin Tant Fiinan kouluun.
Siell? opin, ettei milloinkaan saanut juosta kadulla, vaan piti k?vell? kauniisti, k?det ulkona taskuista; ei koskaan menn? katsomaan, kuinka sikaa tapetaan naapurissa; ei h?vitt?? linnun pesi?, eik? koskaan puhua ?housuista? -- ja monta muuta kaunista asiaa.
Kerran sitte k?velin Tant Fiinan rinnalla koulusta kotiin p?in ja Tant Fiina kehui, kuinka hyv?t pojat p??sev?t taivaaseen.
?Vai taivaaseen tuommoinen herasilm?!? ivasi j?lest?ni tuleva kansakoulun poika.
Niit? oli useampia yhdess? matkassa ja tekiv?t jos jonkinn?k?ist? kujetta. Uskalsivat latoa kirjojaan Tant Fiinan turnyyrille -- salaisesti kyll? -- mutta toisilleen kehuivat, ett? ?t?m? poika se ved?tt?? kirjojaan py?re?p?isell? hevosella!? Muuan pani jotain pehme?? minun taskuuni. Arvasin, ett? se oli kuollut rotta.
V?hitellen p??si minussakin se toinen moraali vallalle. Yht'?kki? sanoin Tant Fiinalle:
?Arvaakos Tantti, mit? viemist? minulla on pikku sisarelleni t?ss? taskussa??
?Rusinoita??
?Ei!?
?Omenoitakos??
?Ei!?
?Annappas, kun koettelen!?
Tant Fiina veti sen ulos taskusta -- ja kiljasi. Min? en silloin joutanut sanomaan h?nelle ?hyv?sti?? enk? ?hyv?? y?t??, niinkuin oli kotona neuvottu, vaan erosin h?nest? ?kki?.
Seuraavana aamuna kun tulin kouluun, sanoi Tant Fiina, ett? olin ollut ?tuhma?, ja antoi minulle kahden kesken ?riissi??. Mutta kotona sain kaikkein n?hden ?selk??ni?, siit? syyst? ett? olin ollut ?sikamainen ja h?vyt?n?. Tant Fiina oli k?ynyt kielim?ss? siell?.
* * * * *
Kansakoululaiset tappelivat kesken??n, juoksivat ja huusivat; viskoivat kivill? toisiaan ja muita koiria; kiroilivat keskell? katua; s?rkiv?t linnun pesi?; panivat kirjansa Tant Fiinan turnyyrille ja ty?nsiv?t kuolleen rotan minun taskuuni -- kaikki ihan onnekseen. Mutta min? sain k?rsi? siit? syyst?, ett? ainoastaan arvuutin Tanttia. Pakkoko h?nen oli panna k?tt??n minun taskuuni?
N?in jouduin ensi kerran el?m?ss?ni kahdenlaisen moraalin uhriksi. Mieleni teki pois Tant Fiinan koulusta.
Kun sielt? vihdoin p??sin lyseoon, tulin tuntemaan, ett? vanhempain toverien moraalina oli pehmitt?? heikompia. Heikompien velvollisuus oli juosta pakoon ja vaatia vahingonkorvausta viel? heikommilta.
Tunnilla saivat etev?mm?t nauraa toisten tuhmille vastauksille, mutta menip?s kovap?inen vet?m??n suutansa vinoon, vaikka kuinka olisi kutkuttanut, niin ?kki? opettaja hihkasi, ettei saa ?irvistell??, ei ?turskua? eik? ?hirnua? -- aina naurun laadun mukaan.
Sittemmin olen pitkin el?m??ni huomannut, ett? moraali aina on riippuvainen asianhaaroista.

VANHASTA AINEKIRJOITUSVIHKOSTANI.
Kun sattumalta l?ysin vanhan ainevihkoni muun rojun joukosta ja k??ntelin sen lehti?, muistin opettajamme toisenkin kerran sanoneen aineistani puuttuvan ?j?sennyst?, sopivaa muotoa ja j?rjellist? sis?lt???. Virheit? niiss? sensijaan oli riitt?v?sti. T?ss? on pari senaikaista kirjoitusn?ytett?, varustettuina opettajan huomautuksilla.
1. Hyv?stij?tt? muuttolinnuille.
Kunnioitettavat muuttolinnut! [Puuttuu johdanto aineeseen. Opett. huom.]
Jos puhun suuni puhtaaksi, niin paljoa suuremmalla mielihalulla min? Teit? kev??ll? tervehd?n kuin nyt j?t?n hyv?sti. Mutta luonnon pakko [Ainekirjoitus on s??detty s??nn?lliseksi oppiaineeksi eik? sit? sovi sanoa ?luonnon pakoksi?. Opett. huom.] ja asianhaarat, jotka eiv?t ole minun eik? Teid?n vallassanne, vaativat minua t?ll? kertaa pyyt?m??n Teit? hetkeksi keskeytt?m??n matkanne ja lepuuttamaan siipi?nne vaikka t?ss? kaupunkimme pitk?n sillan kaiteilla. Min? sitte astelen v?litsenne kuin pappi katkismussaarnan j?lkeen, ja Te kuuntelette, mit? minulla olisi Teille sanomista. Minulla -- k?yh?ll? miehell?, joka en kykene kanssanne matkustamaan rahan puutteen t?hden, ja joka olen niin rasitettu henkisell? ty?ll?, etten ole voinut harjoittaa ruumistani lent?m??n, enk? uinnissakaan pysty Teille kilpailijaksi.
Kun Te t?nne ensin kev??ll? tulitte, t?ytyy minun tunnustaa, etten lukupuuhain t?hden ehtinyt Teit? tarpeellisella kunnioituksella ja kohteliaisuudella vastaanottaa.