Ihmekös tuo | Page 4

(Pyyhkii otsaansa.) Tavattoman kuuma ilma t?n??n.
IMPI. Aivan kuin hein?kuussa.
VAINIKKA. Kun min? eilen illalla, niin sanoakseni tiaatterista kotia astelin, niin min? jo arvelin, jotta kyll? se ilma nyt kuumemmaksi rupeaa. Se oli se ilta niin peijakkaan kes?inen, niin sanoakseni.
IMPI. (Its.) Mit? varten rupeaa h?n valheita laskemaan! Eik? meill? ole muuta puheen ainetta. No min? jatkan. (??n.) Te k?vitte teaatterissa Nooraa katsomassa?
VAINIKKA. Olinhan min? tuolla.
IMPI. Kumma etten min? teit? siell? n?hnyt. (Its.) Jopa joudut kiinni!
VAINIKKA. No, no! Ihmek?s se. Te olitte siell? alhaalla, mutta min? istun aina, niin sanoakseni siell? ylh??ll? laen rajassa.
IMPI. Toisella rivill?k?? Mit? varten?
VAINIKKA. Pit?? tuota noin olla s??st?v?inen.
IMPI. (Its.) Kyll? oot sukkela. (??n.) No olitteko tyytyv?inen?
VAINIKKA. Olihan tuota tuossa markan edest?, niin sanoakseni.
IMPI. Kuinka voitte te niin sanoa?
VAINIKKA. Totta tosiaan. En min?, tuota noin, tied?, mist? ne ihmiset niin suuresti sit? neiti Aalp?rki?, niin sanoakseni ylistelev?t?
IMPI. Mist?k? ylist?v?t?
VAINIKKA. Min? k?vin, tuota noin, sirkuksessa vast'ik??n. Tanssihan tuo siell? likka hevosen sel?ss? paremmin kuin h?n lattialla.
IMPI. (Its.) Miksik? tekeytyy h?n noin tyhm?ksi ja on olevinaan ventovieras minulle. (??neen.) Mutta mit? varten t?m? teeskentely? Emmek? me voi puhua niinkuin vanhat tuttavat ainakin.
VAINIKKA. (Its.) Mek? vanhat tuttavat? (??n.) Ei minulla ole mit??n sit? vastaan.
IMPI. Milloinka sin? oikein tulit t?nne?
VAINIKKA. (Its.) H?n sinuttelee jo minua. (??n.) Siit? on jo pari viikkoa.
IMPI. Mit?! Pari viikkoa! Etk? ole minulle heti siit? tietoa antanut. Min? luulin sinun vasta t?n??n saapuneen.
VAINIKKA. Mitenk? olisin sitten eilen voinut tiaatterissa olla?
IMPI. (Its.) Se oli siis t?ytt? totta! Niink? typer? h?n on? Ei v?hint?k??n aavistusta taiteesta. H?n on ollut jo kaksi viikkoa t??ll?, eik? ole ennen minua tervehtim??n tullut. Hyv?! (??n.) Miksik? t?nne nytk??n tulit? Olisithan voinut olla kokonaan tulematta.
VAINIKKA. Oma hy?tyni vaatii minua tottelemaan kaikkia kutsumuksia.
IMPI. Vai niin! Sin? teet siis muillekin t?llaisia visiittej?.
VAINIKKA. Tietysti! T?n??n olen jo tehnyt kolme ja----
IMPI. Viel?k? tohdit sen minulle suoraan tunnustaa?
VAINIKKA. Mutta neiti kulta! Mik? teit? vaivaa? Rauhoittukaa toki. Enh?n min?--.
IMPI. Pit?isi sinun h?vet? mokomaa k?yt?st?. Kuinka katkerasti olet ihanimmat toiveeni pett?nyt. Min? olen odotellut sinua kuin kukkanen auringon nousua. Sen sijaan, ett? olisit tuonut mukanasi lohdutusta, iloa, toit katkeruutta, harmia. Mene matkoihisi t??lt?. Meid?n v?limme on kuitti!
(Menee itkien.)
Kolmastoista kohtaus.
VAINIKKA. Ihmeellist?, kummallista! Talonis?nt? Ollinen kutsuu minut housuistaan mittaa ottamaan, ja t??ll? minua tutkitaan tiaatterista, tullaan vanhoiksi tuttaviksi, ruvetaan itkem??n, k?sket??n minua h?peem??n ja ajetaan vihdoin viimein ulos. Jospa h?n olisi alottanut edes toisesta p??st? ja ensi asiaksi ajanut minut ulos, olisin ainakin muusta tutkinnosta pelastunut. Kaikellaista sit? saapikin kokea.
(Aikoo menn?.)
SOHVI. (Tulee.) Kah, Pekka t??ll?!
VAINIKKA. Sohvi, sin?k? se olet?
SOHVI. Min?p? niinkin.
VAINIKKA. No terve, terve!
SOHVI. Kuinka olet t?nne joutunut?
VAINIKKA. No tulinhan----
SOHVI. Tule t?nne ky?kkiin juttelemaan. T??ll?k?s on soppaa, hilloa ja seleet? sek? tupakkaakin v?h?sen.
(Menev?t.)
Nelj?stoista kohtaus.
IMPI. (Tulee itke? tihustaen.) Eik? t?m? ole kauheata! H?n, josta olen viisi vuotta uneksinut, jota olen pit?nyt jaloimpana, ylevimp?n? olentona maailmassa, h?n on tuollainen raukka, tuollainen sivistym?t?n j?lli. Minulla ei ole en?? Anttia, tuota ihanaa kuvaa, jota lapsuudestani olen kirkkaana t?hten? rinnassani kantanut. Voi minua onnetonta!
Viidestoista kohtaus.
OLLINEN. (Tulee haukotellen oikealta.) Mi--miss? Aina on?----Perhana viek??n! (Katsoo kelloa.) Kah! Joko niin paljon! Satuin torkahtamaan.
AINA. (Tulee kiireesti sis??n.) Siin?h?n sin? olet. No miss? olet ollut? (Haukottelee.) Nukkunut varmaankin. Kyll?p? sin? olet kanssa--
OLLINEN. Etk? sin? sitten voinut tulla her?tt?m??n.
AINA. No mist? min? tiesin. Menith?n sin? ainoastaan saappaita jalkaasi ottamaan.
OLLINEN. No niin min? meninkin. Mutta k?yty?ni s?ngyn laidalle istumaan, en voinut olla heitt?ym?tt? lev?ht?m??n, jolloin tietysti nukuin niinkuin tavallista.--
AINA. Ja min? olen saanut juosta sinua hakemassa pitkin kaupunkia.
OLLINEN. No, ?l?h?n ole tuosta suutuksissa. Kyll?h?n se Sederin p?iv?llinen nyt hukkaan meni. Mit?s sille en?? voipi. Annappas nyt sin? rakas eukk----rouvaseni minulle sy?d?kseni jotakin, sill? olenpa hirve?n n?liss?ni,
AINA. No, etk? ole utelias tiet?m??n miten k?vi velka-asian?
OLLINEN. Niin niin! Mutta menn??n ensin sy?m??n. Sitten, sitten---- (Huomaa Immen.) No, mik? sinua vaivaa armahani?
IMPI. P??t?ni s?rkee niin kovasti!
OLLINEN. Voi armahani. Ai, ai, se on vaarallista. Sohvi hoi! Pian t?nne! (Silitt?? Immen p??t?.) Oma lintuseni! ?l? ole huolissasi. Kyll? se paranee.
SOHVI. (Tulee.) Mit? k?skette?
VAINIKKA. (Pilkist?? ovesta, tulee n?kyviin; mutta kun ei h?nt? kukaan huomaa, piiloutuu takaisin.)
OLLINEN. Mene pian kutsumaan l??k?ri?, joka vast'ik??n on muuttanut t?h?n naapuritaloon.
AINA. Ja ota huonekaluista p??llykset pois.
SOHVI. Heti paikalla.
OLLINEN. No nyt menn??n kerrankin ruualle.
(Ollinen ja Aina menev?t.)
IMPI. Ei ole tarvis l??k?ri? kutsua.
SOHVI. Mik? teit? vaivaa, neiti?
IMPI. Ei mik??n! (Huokaa ja menee pois.)
SOHVI. Kummallista! (Ottaa huonekaluista p??llyksi? pois.) ?sken viel? niin onnellinen ja iloinen ja nyt jo noin suruissaan----Niin no, eih?n se juuri kumma olekaan. Ei se rakkaus ole leikintekoa. Sen kanssa kun joutuu tekemiseen meik?l?inenkin, niin saapi olla varoillaan----Kummako sitten, ett? moinen hento neito ei voi sen kujeita vastaan ponnistella. (Kello soitetaan.)
AINA. (Ovelta.) Sohvi. Avaappas ovi l??k?rille. Pyyd? h?nt? odottamaan hetkisen.
SOHVI. (Nauraa.) L??k?ri se olisi, vaikk'ei ole kutsuttukaan.
VAINIKKA. (Tulee.) Mene ja sano herralle, ett? min? odotan h?nt? t??ll?.
SOHVI. Antaa h?nen sy?d? rauhassa. H?n on hirve?n ?k?inen, jos h?nen sy?nti??n v?h??k??n h?irit??n. (Kello soipi.) Kuule, Pekka! Menepp?s avaamaan ovea, siin? jouten ollessasi. Minulla ei olisi aikaa.
(Menee.)
Kuudestoista kohtaus.
TUOVILA. (Tulee.) Hyv?? p?iv??.
VAINIKKA. P?iv??, p?iv??.
TUOVILA. Oli eritt?in hyv?, ett? teid?t heti tapasin, sill?