Ihmekös tuo | Page 3

vasta 14-vuotias lapsi, nyt t?ysi impi, ties kuinka ihana ja kaunis. Tuskin h?nt? tuntisinkaan en??. Kirjoittihan h?n itse suuresti muuttuneensa. Niin, olenhan h?nt? viisi vuotta saanut ainoastaan kirjeess? ihailla. Kyll? min? sent??n muistan jokseenkin.----Silm?t siniset, tukka vaalea, kiharainen, nen? tuommoinen, tuommoinen----juuri tuommoinen.--
AINA. (Tulee ?kki? huoneesen, huomaa Tuovilan.) Ai! Suokaa anteeksi! Istukaa, min? tulen kohta! (Menee takaisin.)
TUOVILA (seisoo h?mm?styneen?.) Tuommoinenko? Sellaiseksi en h?nt? kuvaillut. Tuoko olisi pikku Impeni?----Kaunis h?n on, sit? ei voi kielt??----Miksi teititteli h?n minua ja n?ytti s?ik?ht?neen pahanp?iv?isesti tuloni t?hden?----Selitt?m?t?nt?! Olin odottanut, ett? h?n jo ovella minulle kaulaan kapsahtaa.--Ja t??ll?!--Mutta onhan minun muistettava, etten ole Amerikassa.
AINA. (Tulee takaisin.) Terve tullut, terve tullut! Olkaa hyv? ja painakaa puuta! Min? olen kotonani ja toivon syd?mest?ni, ett? te olisitte my?skin.
TUOVILA. Mit? tarkoitatte? Taisin tulollani h?mm?stytt??----
AINA. Ette suinkaan! Teit?h?n min? juuri odotin, vaikka en luullut teid?n viel? t??ll? olevan.----
TUOVILA. Palattuani Amerikasta.----
AINA. Niin, teh?n olette juuri tulleet sielt?. No, milt? tuntui olonne Amerikassa? Miellyttik??
TUOVILA. Enp? olisi sielt? palannutkaan, joll'ei t??ll? olisi...
AINA. Min? ymm?rr?n! Asian haarat pakoittivat.
TUOVILA. (Its.) Miellytt?v? h?n on kuin peijakas!
AINA. No, aiotteko t??ll? kauan viipy??
TUOVILA. Se riippuu kokonaan,----niin--kokonaan----
AINA. Kokonaan?
TUOVILA. (Its.) Jokohan min? avaan syd?meni?
AINA. Suokaa anteeksi uteliaisuuteni. Taisin koskea asiaan, joka on salaisuus.
TUOVILA. Ette suinkaan! (Its.) Nyt se on teht?v?. (Ryk?see.) Tuota noin! Eih?n se teille mik??n salaisuus ole.
AINA. Eik? minulle? Saan sen siis tiet??.
TUOVILA. Niin! Miksik? en tunnustaisi suoraan. Se, josko l?hden tahi j??n t?nne, riippuu kokonaan----
AINA. Kokonaan?
TUOVILA. Teist?!
AINA. Minusta. (Tyrsk?ht?? nauramaan.) Sek? se salaisuus olikin.
TUOVILA. (H?mm?styneen?,) Te nauratte!
AINA. Olisihan t?m?n meid?n v?lisen asian voinut toimittaa postin kauttakin, niin ei teid?n olisi tarvinnut Amerikasta lainkaan l?hte?.
TUOVILA. Mit? sanotte?
AINA. Telegrammilla se olisi ollut tehty.
TUOVILA. Telegrammilla? Min? en ymm?rr? teit?.
AINA. Te tulette Amerikasta, ettek? sit? tied?. Ei siin? sen suurempaa vaivaa olisi ollut, kuin ett? min? t??ll? olisin pankkiin pist?nyt ja te olisitte heti Amerikassa saanut ottaa halttuunne omanne.
TUOVILA. (Its.) Mit? juttelee h?n?
AINA. Ettek? usko viel??
TUOVILA. Te suvaitsette laskea leikki?. (Its.) Mutta selville t?ss? pit?? tulla ja pian. (??neens?.) Eih?n siit? kaikessa tapauksessa haittaa liene, jos kumminkin t?nne saavuin.
AINA. Tietysti ei.
TUOVILA. Voinko min? siis t??ll? "ottaa haltuuni omani." Voi, kuinka onnellinen silloin olisin!
AINA. Aivan kernaasti minun puolestani, mutta----
TUOVILA. Mutta?
AINA. Nyt heti se ei k?y laatuun.
TUOVILA. Miksik? ei?
AINA. Se on aivan mahdotonta.
TUOVILA. (Pyyhkii otsaansa ja tulee rauhattomaksi.) (Its.) T?m? on jo liikaa!
AINA. Mutta mik? teit? vaivaa! Te kalpenette!
TUOVILA. ?l? minua en?? kiusaa. Sano suoraan, suostutko vai etk?.
AINA. (Nousee seisoalleen.) Mit?, min? en k?sit? teit?! Min? kyll? tahtoisin heti tahtonne t?ytt??, mutta se ei k?y laatuun ennenkuin mieheni----
TUOVILA. (H?mm?styksest? hoipertaen.) Miehesi!
AINA. Joka on maalle matkustanut, sielt? palaa, silloin voitte----
TUOVILA. (Raivostuen.) Vait, vait jo! Piisaa tuota l?rp?tyst?! Voi sinua kurjaa! Mit? varten t?m? teeskenteleminen, t?m? kierteleminen! Miksi viel? kiusan tekoa petoksen lis?ksi! Mikset heti ilmaissut kaikkea! Silloin olisin voinut sen kest??, mutta nyt--nyt--Voi minua onnetonta!
AINA. Kuulkaa.
TUOVILA. Min? en kuule en?? mit??n. J?? Herran haltuun miehinesi! Huomenna l?hden takaisin Amerikaan, enk? sielt? koskaan palaa. Hyv?sti!
(Menee oikealle).
AINA. Mit?. mit? t?m? merkitsee?--Min? en voi k?sitt??!--Mist? raivostui h?n?--Ja mit? varten h?n minua sinutteli?--Uhkasi l?hte? takaisin Amerikaan. Hm! Rienn?np? miehelleni asiata kertomaan. (Pukee itsens?.) Kummallista! Selitt?m?t?nt?!
Kymmenes kohtaus.
IMPI. (Tulee vasemmalta.) Minne aioitte l?hte??
AINA. Pit?isik? sinun se v?ltt?m?tt? tiet??? Kiiruhdan Sederille. Ehk? enn?t?n viel? p?iv?llisillekin.
IMPI. Viivyttek? kauan?
AINA. Kyll? olet utelias. Mit? varten tahdot sin? senkin tiet???
IMPI. Niin----min? tuota ik?v?in teid?n seuraanne.
AINA. (silitt?? p??t?.) Vai niin; muutaman minuutin vaan viivyn. (Menee.)
Yhdestoista kohtaus.
IMPI. No hyv?! Kunhan pian tulisi, ei kukaan meit? h?iritsisi.--Voi kuinka tunnen itseni onnelliseksi p??stess?ni h?nen puheilleen. Ket? varten min? el?isin, jollen h?nt?. Paitsi ?iti?ni ja enoani ei minulla ole ket??n muuta kuin h?n, jota todellisesti rakastan. Ja h?nt?, h?nt? min? lemmin nuoren syd?meni koko voimalla. Kuinka hell?, herttainen h?n oli aina minua kohtaan jo silloin kun viel? lapsina kotonamme olimme! Joka p?iv? leikimme yhdess?. Niin, h?np? se minua lukemaankin opetti. Kun sitte h?nen is?ns? t?nne p??kaupunkiin muutti, kuinka min? aina h?nt? ik?v?in, tuntui niinkuin olisi koko maailma muuttunut. Nyt on siit? kulunut kokonaista viisi vuotta. Pitk? aika! H?n on ollut tuolla vapauden kotimaassa. Millaiseksi h?n lieneek??n siell? kasvanut? Ylev?ksi, kauniiksi! Oikein tunnen pelk??v?ni, ensikertaa joutuessani h?nen mahtavien kasvojensa eteen.----Mutta miss? h?n viipyy? (Kelloa soitetaan vasemmalla.) Kas siin? h?n onkin! H?n ei tulekaan puutarhan kautta.--Yhden tekev??
(Menee aukasemaan.)
Kahdestoista kohtaus.
VAINIKKA. (Astuu saliin.) Suokaa anteeksi, ett? teit? h?iritsin.
IMPI. (Its.) H?n teitittelee minua! Tuoko olisi minun armas Anttini?
VAINIKKA. Onko herra itse kotona, jos, niin sanoakseni, saan luvan kysy??
IMPI. (Ei vastaa mit??n.)
VAINIKKA. Kutsumuksen mukaan tulin juuri kello viiden aikaan. Suokaa anteeksi, jos niin sanoakseni.----
IMPI. Mit? viel?! Kyll?h?n te aivan oikein teitte. K?yk?? istumaan, olkaa niin hyv?! (Its.) H?n se kumminkin on. Eik? h?n Amerikassakaan ole tuosta ujoudestaan p??ssyt?
VAINIKKA. (K?ypi ovensuuhun tuolille istumaan.) (Its.) Mik? tuota tytt?? vaivaa?
IMPI. No, mutta ?lk??h?n sinne ovensuuhun k?yk? istumaan. Olkaa hyv?, t?nne peremm?lle. (N?ytt?? nojatuolia.) Min? pyyd?n!
VAINIKKA. (Istuutuu nojatuoliin, its.) Tavattoman kohtelias neiti.
IMPI. (K?ypi toiselle puolen istumaan. Its.) Kuinka ujo h?n on. Ja kuinka h?n on muuttunut. Matkat ja vaivat! (Molemmin puolin ??nett?myys.)
VAINIKKA. (Its.) Mit? tahtoo h?n minusta?
IMPI. (Its.) Kuinka ??rett?m?n k?mpel?.
VAINIKKA.