Ihmekös tuo | Page 3

puolen.
AINA. Kiiruhda sitten!
OLLINEN. Mutta parta on vielä ajelematta.
AINA. Kyllä se kelpaa!
OLLINEN. Päänikin kampaamatta.
AINA. Kuka sinua siellä katsoo! Mene vaan.
OLLINEN. Kas, vielähän minulla on tohvelitkin jalassa.
(Menee hätäisesti oikealle.)
Kahdeksas kohtaus.
AINA. Harmittava juttu. Ja juuri tähän aikaan! Siihen meni Sederin
päivällinen!
IMPI. (Juoksee vasemmalta huoneesen.) Kah! Onko täti vielä kotona.
AINA. Niinkuin näet.
IMPI. Mutta Sederin päivällisille?
AINA. En menekään.
IMPI. (Hämmästyen.) Miksi ette?
AINA. Tänne tulee eräs vieras tärkeille asioille, ja minun täytyi jäädä
häntä vastan ottamaan.
IMPI. Milloin hän tulee?
AINA. Kohta paikalla, luullakseni.
IMPI. Viipyykö hän kauan?
AINA. Katso nyt, millaiset sinun tapasi ovat! Onko nyt tuollainen
uteliaisuus sopiva nuorelle tytölle?
IMPI. Uteliaisuutta! Mi----minä tuota noin olisin tahtonut vaan ruveta
soittamaan pianolla.--
AINA. No, kyllä hän pian lähtee. (Menee.)
IMPI. (Its.) No hyvä! Mikä meidät muuten perisi. (Menee.)
Yhdeksäs kohtaus.
TUOVILA. (Tulee oikealta perä ovesta.) Häntä ei näy. Kyllä tämä on
juuri se huone, jonne hän neuvoi----Voi kuinka tunnen sydämeni
sykkivän, kun hänet taasen nähdä saan!--Silloin vasta 14-vuotias lapsi,
nyt täysi impi, ties kuinka ihana ja kaunis. Tuskin häntä tuntisinkaan
enää. Kirjoittihan hän itse suuresti muuttuneensa. Niin, olenhan häntä
viisi vuotta saanut ainoastaan kirjeessä ihailla. Kyllä minä sentään
muistan jokseenkin.----Silmät siniset, tukka vaalea, kiharainen, nenä
tuommoinen, tuommoinen----juuri tuommoinen.--

AINA. (Tulee äkkiä huoneesen, huomaa Tuovilan.) Ai! Suokaa
anteeksi! Istukaa, minä tulen kohta! (Menee takaisin.)
TUOVILA (seisoo hämmästyneenä.) Tuommoinenko? Sellaiseksi en
häntä kuvaillut. Tuoko olisi pikku Impeni?----Kaunis hän on, sitä ei voi
kieltää----Miksi teititteli hän minua ja näytti säikähtäneen
pahanpäiväisesti tuloni tähden?----Selittämätöntä! Olin odottanut, että
hän jo ovella minulle kaulaan kapsahtaa.--Ja täällä!--Mutta onhan
minun muistettava, etten ole Amerikassa.
AINA. (Tulee takaisin.) Terve tullut, terve tullut! Olkaa hyvä ja
painakaa puuta! Minä olen kotonani ja toivon sydämestäni, että te
olisitte myöskin.
TUOVILA. Mitä tarkoitatte? Taisin tulollani hämmästyttää----
AINA. Ette suinkaan! Teitähän minä juuri odotin, vaikka en luullut
teidän vielä täällä olevan.----
TUOVILA. Palattuani Amerikasta.----
AINA. Niin, tehän olette juuri tulleet sieltä. No, miltä tuntui olonne
Amerikassa? Miellyttikö?
TUOVILA. Enpä olisi sieltä palannutkaan, joll'ei täällä olisi...
AINA. Minä ymmärrän! Asian haarat pakoittivat.
TUOVILA. (Its.) Miellyttävä hän on kuin peijakas!
AINA. No, aiotteko täällä kauan viipyä?
TUOVILA. Se riippuu kokonaan,----niin--kokonaan----
AINA. Kokonaan?
TUOVILA. (Its.) Jokohan minä avaan sydämeni?
AINA. Suokaa anteeksi uteliaisuuteni. Taisin koskea asiaan, joka on
salaisuus.
TUOVILA. Ette suinkaan! (Its.) Nyt se on tehtävä. (Rykäsee.) Tuota
noin! Eihän se teille mikään salaisuus ole.
AINA. Eikö minulle? Saan sen siis tietää.
TUOVILA. Niin! Miksikä en tunnustaisi suoraan. Se, josko lähden tahi
jään tänne, riippuu kokonaan----
AINA. Kokonaan?
TUOVILA. Teistä!
AINA. Minusta. (Tyrskähtää nauramaan.) Sekö se salaisuus olikin.
TUOVILA. (Hämmästyneenä,) Te nauratte!
AINA. Olisihan tämän meidän välisen asian voinut toimittaa postin
kauttakin, niin ei teidän olisi tarvinnut Amerikasta lainkaan lähteä.

TUOVILA. Mitä sanotte?
AINA. Telegrammilla se olisi ollut tehty.
TUOVILA. Telegrammilla? Minä en ymmärrä teitä.
AINA. Te tulette Amerikasta, ettekö sitä tiedä. Ei siinä sen suurempaa
vaivaa olisi ollut, kuin että minä täällä olisin pankkiin pistänyt ja te
olisitte heti Amerikassa saanut ottaa halttuunne omanne.
TUOVILA. (Its.) Mitä juttelee hän?
AINA. Ettekö usko vielä?
TUOVILA. Te suvaitsette laskea leikkiä. (Its.) Mutta selville tässä pitää
tulla ja pian. (Ääneensä.) Eihän siitä kaikessa tapauksessa haittaa liene,
jos kumminkin tänne saavuin.
AINA. Tietysti ei.
TUOVILA. Voinko minä siis täällä "ottaa haltuuni omani." Voi, kuinka
onnellinen silloin olisin!
AINA. Aivan kernaasti minun puolestani, mutta----
TUOVILA. Mutta?
AINA. Nyt heti se ei käy laatuun.
TUOVILA. Miksikä ei?
AINA. Se on aivan mahdotonta.
TUOVILA. (Pyyhkii otsaansa ja tulee rauhattomaksi.) (Its.) Tämä on jo
liikaa!
AINA. Mutta mikä teitä vaivaa! Te kalpenette!
TUOVILA. Älä minua enää kiusaa. Sano suoraan, suostutko vai etkö.
AINA. (Nousee seisoalleen.) Mitä, minä en käsitä teitä! Minä kyllä
tahtoisin heti tahtonne täyttää, mutta se ei käy laatuun ennenkuin
mieheni----
TUOVILA. (Hämmästyksestä hoipertaen.) Miehesi!
AINA. Joka on maalle matkustanut, sieltä palaa, silloin voitte----
TUOVILA. (Raivostuen.) Vait, vait jo! Piisaa tuota lörpötystä! Voi
sinua kurjaa! Mitä varten tämä teeskenteleminen, tämä kierteleminen!
Miksi vielä kiusan tekoa petoksen lisäksi! Mikset heti ilmaissut kaikkea!
Silloin olisin voinut sen kestää, mutta nyt--nyt--Voi minua onnetonta!
AINA. Kuulkaa.
TUOVILA. Minä en kuule enää mitään. Jää Herran haltuun miehinesi!
Huomenna lähden takaisin Amerikaan, enkä sieltä koskaan palaa.
Hyvästi!
(Menee oikealle).

AINA. Mitä. mitä tämä merkitsee?--Minä en voi käsittää!--Mistä
raivostui hän?--Ja mitä varten hän minua sinutteli?--Uhkasi lähteä
takaisin Amerikaan. Hm! Riennänpä miehelleni asiata kertomaan.
(Pukee itsensä.) Kummallista! Selittämätöntä!
Kymmenes kohtaus.
IMPI. (Tulee vasemmalta.) Minne aioitte lähteä?
AINA. Pitäisikö sinun se välttämättä tietää? Kiiruhdan Sederille. Ehkä
ennätän vielä päivällisillekin.
IMPI. Viivyttekö kauan?
AINA. Kyllä olet utelias. Mitä varten tahdot sinä senkin tietää?
IMPI. Niin----minä tuota ikävöin teidän seuraanne.
AINA. (silittää päätä.) Vai niin; muutaman minuutin vaan viivyn.
(Menee.)
Yhdestoista kohtaus.
IMPI. No hyvä! Kunhan pian tulisi, ei kukaan meitä häiritsisi.--Voi
kuinka tunnen itseni onnelliseksi päästessäni hänen puheilleen. Ketä
varten minä eläisin, jollen häntä. Paitsi äitiäni ja enoani ei minulla ole
ketään muuta kuin hän, jota todellisesti rakastan. Ja häntä, häntä minä
lemmin nuoren