Ihmekös tuo | Page 2

järjestys näkyy
menevän kokonaan nurin niskoin. En ennätä päivällisuntanikaan
ottaa----Kuules tuota noin, rakas eukkoseni.----
AINA. Joko taasen! Etkö sinä voi jättää tuota inhoittavaa nimeä. Eukko
ja eukko! Aina vaan eukko! En minä ole mikään eukko.
OLLINEN. Älähän tuota suutu toki. En minä tahallani sitä tee. Ethän
suutu oma eu----tuota noin, oma muijani.

AINA. Rouva minä olen, kuuletko, enkä mikään eukko tahi muija.
OLLINEN. Niin, niin rouvahan sinä olet! Eiköhän tuota noin syötäisi
sentään vähän kotonakin, sillä nälkä minulle rupeaa tulemaan.
IMPI. Mitä? Ettekö ai'o syödä päivällistä tänään?
AINA. Meitähän on kutsuttu Sederille päivällisille.
OLLINEN. Hän arveli, näes, että emme sitten siellä vierahissa jaksaisi
syödä mitään, ja hyvät herkut menisivät hukkaan.
IMPI. No, mutta sepä on hassua!
AINA. Vai hassua, vain! Ei se ole lainkaan hassua. Päin vastoin pitäisi
kaikkien niin tekemän. Vai tässä vielä kotona pitäisi päivällinen syödä,
vaikka vieraisin kutsutut olemme! Ei suinkaan. Semmoista tuhlausta
minä en salli. Niin! Ja ethän sinä pääkaupungin oloja
ymmärräkään.----Muuton sinä saat tietysti kotona syödä, kosk'et lähde
Sederille, mutta----(Menee).
OLLINEN. Mitä? Etkö lähde Sederille?
IMPI. En voi lähteä, eno kulta.
OLLINEN. Miks'et?
IMPI. Päätäni särkee niin kovasti.
OLLINEN. Oletko kipeä? Ai, ai! (Lähenee Impeä). Annas kun koetan
otsaasi. (Koettaa). Jaa, otsa kuuma! Ja pulsi? (Koettaa). Jaa! Kas
kuinka vihaisesti se pamppailee! Sinä olet, armaani, vilustuttanut itsesi.
Mitä äitisi sanoo, jos täällä kipeäksi tulet? Pitää olla varovainen näin
keväällä, pitää olla varovainen. Sohvia hoi!
SOHVI. (Tulee). Mitä käskette herra?
OLLINEN. Mene pian ostamaan apteekista
mixtura----mixtura--sim----sim, niin sano vaan mixtura simpans tahi
jotakin sellaista. Se on erittäin terveellistä. (Antaa rahaa, menee).
Viides kohtaus.
IMPI. (Sohvialle). Odota hiukkasen! (Menee kirjoituspöydän ääreen).
Nyt pian kirje valmiiksi. (Kirjoittaa). "Armas Anttini! Minä olen
onnellisin ihminen maailmassa tulosi vuoksi. Odotan sinua viiden
jälkeen luokseni. Tule Antin kadulta puutarhan kautta, niin ei sinun
tuloasi kukaan huomaa. Oma Impesi."
(Sohvialle). Vie tämä nyt sinne, mihin hän sanoi asettuvansa asumaan.
Lääkettä ei ole tarvis, sillä enhän minä kipeä ole.
SOHVI. No, äläpäs huoli! Kylläpä neiti osaa teeskennellä hyvästi. En
totta tosiaan minä osaisi mokomasti. Petkuutti omaa enoansa, niin että

pois-tieltä.
IMPI. Hiljempaa! Täytyyhän minun.
SOHVI. Niin, se rakkaus, se viaton, herttainen rakkaus, se se vasta
opettaa valehtelemaan!
IMPI. Mutta kiiruhdappas nyt.
SOHVI. Kyllä, kyllä!
Kuudes kohtaus.
OLLINEN. (Tulee oikealta). No vieläkö se Sohvi on siinä. Mitä tämä
on?
IMPI. Rakas eno, älkää hänehen suuttuko. Hän vaan sanoi Hampurista
äsken juuri laivan tulleen tänne ja kertoi, ketä matkustajia sillä saapui,
ynnä muuta sellaista hupaista.
OLLINEN. No, ketä sillä saapui?
IMPI. Muun muassa eräs matkustaja Amerikasta asti, mikä hänen
nimensä taas olikaan?
SOHVI. Tuovila.
OLLINEN. Tuovila?
SOHVI. Niin.
OLLINEN. Mikä mies hän on viraltaan?
SOHVI. Sanoivat kauppiaaksi.
OLLINEN. (Rupeaa harppimaan pitkin lattiata. Its.) Tuovila, kauppias,
Amerikasta! No voi sun perhana, olisko se hän?
IMPI. Mikä teitä vaivaa, eno?
OLLINEN. Minä tuota, tuota.----Jättäkää minut rauhaan. (Impi ja Sohvi
lähtevät kummastuneina.) Ja kerrottiin sitten, että hän on kuollut ja mitä
kaikkia. Minä luulin jo koko velasta päässeeni. Pitikö hänen sitten juuri
nyt tuleman!
Seitsemäs kohtaus.
AINA. (Tulee oikealta.) No! Mikä nyt?
(Ollinen ei kuule, vaan jatkaa astelemistaan.)
AINA. (Huutaa.) Oletko sinä kuuroksi tullut?
OLLINEN. Sinäkö se olet. (Yhä kävellen.)
AINA. Mikä sinua vaivaa?
OLLINEN. 10,000 markkaa! Mistä minä ne nyt otan?
AINA. (Kiukustuneena.) Mitä sanot sinä?
(Kello soipi. Aina menee avaamaan ja tulee kirjeen kanssa takaisin.)
AINA. Tuossa saat, senkin jörö! (Lyö nenälle.)

OLLINEN. (Hypähtää.) Kirje! (Avaa auki ja lukee.)----Häh----Isäni
kuoltua----Mitä tämä on? Se onkin hän! (Heittää kirjeen lattialle
äkeissään)
AINA. Mitä, mitä tämä kaikki merkitsee? (Ottaa kirjeen, lukee
ääneensä.) "Isäni kuoltua olen palannut Amerikasta. Tulen tänään kello
viiden aikaan nostamaan rahat, jotka perimäni velkakirjan mukaan
olette velkapää minulle heti maksamaan. Kunnioituksella Antti
Tuovila."
OLLINEN. Siinä kuulit nyt!
AINA. Paljonko olet hänelle velkaa?
OLLINEN. 10,000 markkaa.
AINA. Niin paljon; ja et ole minulle siitä koskaan hiiskunut mitään!
OLLINEN. Niin! Ethän sinä olisi minusta huolinutkaan, jos siitä olisin
ennen häitämme maininnut. Häitten jälkeen oli se aivan turhaa.
AINA. Kas vaan, kas vaan!
OLLINEN. Älkäämme nyt riidelkö, oma rakas eukkoni!----
AINA. Joko taasen!
OLLINEN. Tuota noin, niin rouvaseni kävin sanomaan. Neuvo sinä nyt,
mitä minun pitää tekemän. Olethan sinä aina ollut älykäs ja kekseliäs.
AINA. Jos lupaat, ettet koskaan enään hauku eukoksi ja muijaksi, niin
minä lupaan ajatella keinoa, mikä sinut ensi hädästä pelastaa.
OLLINEN. Neuvo nyt jo, mitä on tehtävä. (Katsoo kelloa.) Kello on jo
kohta puoli viidettä,
AINA. Minullapa onkin heti yksi hyvä neuvo.
OLLINEN. Mikä se on?
AINA. Että sinä lähdet nyt heti Sederille.
OLLINEN. Ja sinä?
AINA. Minä otan hänet vastaan ja sanon sinun matkustaneen
maaseuduille pitemmäksi aikaa. Siten saamme asian ainakin
viivytetyksi.
OLLINEN. Se on oivallista! Kun saat viivytetyksikin. Viikon päästä
olisi jo paljon helpompi ne kokoon saada.
AINA. No, niin! Mene siis rauhassa päivällisille.
OLLINEN. (Aikoo haluta.) Armahin eukko----
AINA. (Tulistuen.) Sittenkin!
OLLINEN. Mutta se tuli erehdyksestä. Oma Ainani, rakas----rouvani!
Kuinka minä olen sinulle kiitollinen.--(Taputtelee.)

AINA. No, mene nyt vaan.
OLLINEN. (Katsoo kelloa.) Ai, kello on jo yli