Huutolaiset | Page 5

on? Eik? h?n ollut hyv???
?Hyv?nen aika, mit? kysytk??n! H?n, joka ei pienimm?lle s??skellek??n olisi mit??n pahaa tehnyt!?
?Olipa h?n my?skin hyv?? sukua, koska oli aatelinen neiti.?
?Kyll?, tietysti.?
?No eik? h?nt? siis mik??n vaivannut? ?itini my?skin aina noin ep?suorasti vastaa, kun mummostani jotakin tahdon tiet??. Niin, h?nt? ei koskaan haluta kertoa asioista, joita h?n on ainoastaan kuullut eik? tarkemmin tunne. Mutta te, joka olette isois?ni aikana el?nyt ja olitte talossa sukulaisena ja perheen yst?v?n?, te kyll? nuo asiat tunnette. Kertokaa nyt minulle is?ni vanhempien el?m?nvaiheista.? N?in sanoen Arvo nousi katsomaan isois?ns? ja iso?itins? kuvia, jotka olivat ripustetut vanhan neidin sein?lle.
?Nuo molemmat, joita siin? katselet, eiv?t olleet luodut toisiansa varten. Eiv?t he onnellisia olleet?, sanoi neiti Joppe.
?Mit?, eliv?tk? riidassa??
?Ei, ei suinkaan! Eih?n niin jalo mies kuin kapteeni-vainaja koskaan olisi riidellyt vaimonsa kanssa, eik? kapteenska koskaan ajatellut toisin kuin h?nen miehens?.?
?Sep? kumma! Ja sent??n sanoitte, etteiv?t he onnellisia olleet? -- --
?Ottaisitko sin? halusta vaimon, joka aina vain sanoisi jaa, jaa, niin, niin, kaikkiin asioihin, joista tahtoisit keskustella h?nen kanssaan? Jos niin on, neuvon sinua olemaan ilman vaimoa yht?hyvin, sill? mit? tuollaisella kumppanilla tekisit, joka ei tied? mit??n itse ja sen vuoksi on sinun ainaisena kaikunasi. Eih?n kaksi ihmist?, jos viisaita ovat, koskaan ole niin aivan yksimielisi?, etteiv?t joskus ved? v?h?n vastakyntt?.?
?Oliko h?n siis hullu??
?No ei, osa v?hemm?ss?kin, mutta yksinkertainen h?n oli oikein suuressa m??r?ss?.?
?Mitenk? isois?ni noin kummasti erehtyi kumppania valitessaan? ?lk?? vain sanoko, ett? h?n etsi rikkautta. Silloin minulta ry?st?isitte sen jalon kuvan, jonka h?nest? syd?mess?ni olen s?ilytt?nyt.?
?Ei, h?n ei rikkautta etsinyt. Min? tahdon sinulle kertoa p??asiallisesti, mitenk? h?nen kohtalonsa sellaiseksi tuli, kuin se oli:
Nuorukaisena h?n rakastui er??seen papintytt?reen, joka oli hyvin sivistynyt. H?n ei ollut mik??n kaunotar, mutta vartalonsa oli sorea, h?nen poskillaan hohti raitis puna ja h?n oli eritt?in miellytt?v?, iloinen ja viisas tytt?. Nuoret tapasivat usein toisensa, vaikka asuivat eri pit?jiss?, sill? vanhemmat pitiv?t seuraa toistensa kanssa. Vuosi vuodelta kiihtyi nuorten rakkaus, mutta kun isois?si vanhemmat huomasivat sen, rupesivat he harvemmin pappilassa k?ym??n sek? kokivat kaikin tavoin est?? nuoria tapaamasta toisiaan. Tuo j?rkev? tytt? huomasi sen kyll?kin pian. H?n taisteli nyt omaa syd?nt?ns? vastaan kovan taistelun, jonka seurauksena oli se, ett? kapteeni-vainaja, kun h?n kosijana tuli tyt?n luo, sai rukkaset. 'Min? rakastan sinua', sanoi tytt? kapteenille, 'ja tied?n my?skin ansaitsevani sinun rakkautesi. Mutta sukulaisesi halveksivat minua siksi, etten ole samaa s??ty? kuin he, ja v?hitellen he saattaisivat kentiesi muuttaa sinunkin mielesi, -- ja silloin -- niin, silloin olisi minun onneni hukassa.' Mutta kapteeni vakuutti, ettei h?n milloinkaan muuttuisi. H?n kirjoitti tyt?lle kirjeen, jossa oli pieni muistoruno. Se kuului n?in:
'Armaastaan kyyhky pieni pois ennen eri??, kuin sinua, kallis Meeri, sun sulhos hylk?j??.'
Vaan tytt? pysyi lujana p??t?ksess??n. Siit? kapteenin koko suku kovin h?nt? kunnioitti. He sanoivat: 'H?n on todellakin jalo, emme parempaa mini?? toivoisi, jos h?n vain olisi -- vapaasukuinen? -- mutta siin?p? se oli se suuri juopa, johon viisas Meeri tiesi hukkuvansa, ellei olisi aikoinaan pelastanut itse?ns?. Meeri j?i kuitenkin naimattomaksi koko i?kseen ja oli onnellinen, sill? kaikki, jotka h?net tunsivat, pitiv?t h?nt? rakkaana. Kapteeni ei my?sk??n olisi tahtonut naimisiin menn?, mutta kun h?n oli sukukartanon omistaja, tarvitsi h?n em?nn?n taloonsa, ja h?nen vanhempansa kiusasivat h?nt? niin kauan, ett? h?n vihdoin suostui ottamaan vaimokseen er??n k?yh?n aatelisneidin, joka oli hyvin yksinkertainen. Kapteeni kyll? ilmoitti tyt?lle syd?mens? tilan -- ett? toinen oli h?nen rakkautensa saanut -- mutta tytt? oli yht? kaikki tyytyv?inen, kun sai kauniin miehen ja p??si sukukartanon em?nn?ksi. Siin? nyt olet saanut kuulla, miksik? isois?si tuollaiseen naimiseen meni.?
?En min? vain t?ss? suhteessa tahtoisi isois?ni kohtalon alaiseksi joutua! Aatelisneitoa en my?sk??n ota, en milloinkaan. Sen olen sanonutkin vanhemmilleni, jotta tottuisivat ajatukseeni. Heid?n t?ytyy se tiet??, etten min? ket??n yksinkertaista r??kin?? aio naida.?
?Hyv?nen aika, mit? nyt tuumitkaan? Eih?n kaikki r??kin?t ole yksinkertaisia. Mutta kyll? sen sanonkin, ett? tyhmi? ihmiset ovat, kun perittyyn, nimeen panevat enemm?n arvoa kuin jaloon syd?meen. Vaan kyll?h?n maailma siin? suhteessa nyt jo onkin muuttunut.?
?On kyll?. Mutta t?ss? nyt olen jutellut n?in kauan, vaikka vanhempani odottavat minua p??tt?m??n matkastani. -- Set?ni mailla on paljo j?niksi? ja lintuja; ehk? l?hden sent??n, niin p??sen mets?st?m??n.?
?Katso vain, ettet huonoa saalista saa. Todella, min? varoitan sinua! Tuollaiset nuket, kuin serkkusi on, harvoin tekev?t j?rkev?n miehen onnelliseksi, mutta usein on tapahtunut, ett? ovat vieneet viisaan miehen j?rjen, ja mies parat ovat huomanneet sen vasta silloin, kuin katuminen on k?ynyt liian my?h?iseksi.?
??lk?? pel?tk?, ei minua nuket miellyt?, ajattelevien ja j?rjellisten ihmisten seurassa olen aina parahiten viihtynyt. Mutta nyt minun t?ytyy menn?. Hyv?sti, t?ti!?
Arvo l?ksi k?ym??n kotiin p?in ajatellen: ?Tuo t?ti minua on aina lellitellyt, mutta toisaalta h?nen neuvonsa monessa suhteessa kuitenkin ovat parsineet sen, mit? h?nen liiallinen hyv?ntahtoisuutensa ehk? olisi minua vahingoittanut. Hm, h?n pelk??, ett? mielistyisin serkkuuni; siit? h?n saa olla huoletta!? Arvo oli nyt enn?tt?nyt kotiin ja l?ksi suoraan ?itins? kamariin.
?No mit? kuuluu, poikani, oletko p??tt?nyt l?hte??? kysyi h?nen ?itins?.
?Olen?, vastasi Arvo.
Patruuna Aateli tuli huoneeseen ja sanoi, n?hty?ns? Arvon: ?Sin? l?hdet kai jo t?n??n matkalle??
?L?hden.