Hovin Inkeri | Page 9

p?iv?lt?. Yst?v?t kokivat helpottaa h?nen k?rsimisi?ns? niin paljon kuin suinkin taisivat. Tuomaskin n?htiin melkein joka p?iv? Pentin pieness? pirtiss?. H?n toi sairaalle mit? parasta oli Sormulan ruoka-aitassa. Inkeri toi ?itins? valmistamia l??kkeit?. Yhteinen rakkauden ty? teki n?ist? molemmista pian yst?vykset. Yhdess? he iloitsivat jokaisesta n?enn?isest? parantumisesta. Yhdess? surivat, kun tauti kovasti kouristi. Yhdess? he sitten kotimatkalla tekiv?t pitki? hiihtoretki?. Kun tuli kier? j??, ratsastivat he pitkin Pielisen j?hmettynytt? pintaa.
Hanget sulivat. Lieksanjoki loi j??peitteens?. Koski kohisi entist? kovemmin, ja aallot loiskivat Kaupunkiniemen rantaa vasten. Kev?t oli tullut. Ei Tuomas eik? Inkerik??n milloinkaan ennen ollut huomannut kev?tt? niin ihanaksi. Heill? oli kev?t syd?mess?....
Lieksan hovin kartano oli, kuten ennen on mainittu, kaksikerroksinen. Kivijalka oli korkea, ja siin? oli kellareja. Kansan kesken kulki puheita, ett? niit? ei k?ytetty ainoastaan nauriin ja oluen s?ilytyspaikoiksi, vaan ett? niiden pimeiss? komeroissa kitui ihmisi?kin... Sellaisia, joita majuri tahtoi kaikessa hiljaisuudessa saada p?ivilt? pois.
Alakerrassa ei ollut muita asuinhuoneita kuin iso tupa kummassakin p??ss?. Niit? erotti pitk? porstua. Sen pohjassa joen puolella oli kaksi tilavaa huonetta, joista toista k?ytettiin jyv?-, toista ruoka-aittana. Aittojen v?lill? oli leve? sola, josta ovi vei joen puolelle karjapihaan. Porstuan sillassa oli luukku, josta mentiin kellareihin. Vihamiehi? ja varkaita pel?ten oli Affleck asettanut s?ilytyshuoneet asuinhuoneiden v?liin. Ruoka-aitan ja mets?n puolisen tuvan v?lill? johtivat portaat yl?kertaan. T?m? oli jaettu samalla tavalla kuin alakerta, paitsi ett? siin? oli kaksi asuinhuonetta rinnatusten kummassakin p??ss?. J?rven puoliset huoneet olivat majuria ja h?nen vieraitaan varten. Mets?n puolisissa huoneissa asui Inkeri ?itineen. Yl?kerran s?ilytyshuoneita k?ytettiin vaate-aitoiksi.
Yl?kerrassa olivat hovin huoneet hyvin hatarat, niin ettei niiss? liioin l?mmin pysynyt, kun tuisku sein??n soi. Inkerin ?iti oli kylmiss? huoneissa saanut taudin, ja jokainen talvi sit? pahensi. V?list? oli h?n vuoteen omana viikkokaudet, ja Inkerin t?ytyi silloin pit?? huolta taloudesta.
Kirkas kev?inen p?iv? oli puolessa. Hovin asukkaat olivat ?sken sy?neet p?iv?llist?, ja palvelijat viipyiv?t viel? tuvassa. Inkeri seisoi vaateaitassa ja punnitsi puupuntarilla jauhoja P?lkkypuron Leenalle. T?m? oli kehr?nnyt saran loimia talon tarpeeksi ja sai jauhoissa palkkansa.
Silloin kuului komentava ??ni alakerrasta:
-- Jyrki, kanna aseet ja matkalaukku minun huoneeseeni ja anna hevosille kauroja!
Inkeri kalpeni, ja Leenalta oli v?h?ll? jauhopussi pudota k?sist?.
Majuri siell? puheli, ja Jyrki, jolle k?skyt annettiin, oli h?nen renkins? ja apulaisensa kaikissa ilkit?iss?. Jyrki oli tavattoman voimakas ja tavattoman julma. H?n oli aina Affleckin mukana sek? kotona ett? matkoilla.
-- Voi, mit?h?n taas tapahtuu, kun nuo ovat liikkeell?? vaikeroi Leena.
Jyrki tulla t?misti kapineita kantaen yl?kertaan, ja majuri j?i v?entupaan vaatimaan tili? rengeilt? heid?n t?ist??n sitte h?nen viime k?yntins?. Semmoinen oli h?nen tapansa. Ja voi sit?, joka tilinteossa joutui moitteen alaiseksi!
Seuraavana aamuna nousi Inkeri aikaisin, toimitti talousty?t ja hoiteli sairasta ?iti??n. Sitten h?n l?ksi Sikke? katsomaan.
T?m? makasi silm?t kiinni. Loppu n?ytti l?hestyv?n. Inkeri olisi mielell??n viiv?ht?nyt yst?v?n kuolinvuoteella, mutta h?n ei uskaltanut nyt, kun majuri oli mailla.
Tuomas l?ksi Inkerin kanssa. Kun he olivat tulleet puoliv?liin kotimatkaa, ratsastaa karahutti joku heid?n sivuitsensa. Se oli majuri. Ohi tultuaan py?r?hytti h?n hevosensa ja tervehti kohteliaasti silm?t sirrallaan ja ilke? hymy ohuilla huulillaan. Sanaakaan virkkamatta k??nsi h?n taas hevosensa ja ratsasti pois.
Iltapuolella, kun Inkeri istui ?itins? vuoteen ??ress?, astui majuri viereiseen huoneeseen. ?iti siit? s?ik?hti niin, ett? rupesi vapisemaan, ja Inkerin piti menn? majuria puhuttelemaan.
H?nen tuli ?itins? puolesta tehd? tili taloudesta, lehmist? ja lampaista, kehruuksista ja kankaista. Majuri n?ytti olevan tyytyv?inen kaikkeen. H?n oli yst?v?llisen liukas.
?kki? k??nsi h?n puheen toisaalle. H?n valitti rahvaan tottelemattomuutta ja viekkautta. H?n moitti heid?n t?rkeit? tapojaan.
-- N?in eilen, sanoi h?n sitten -- sinun seurustelevan er??n miehen kanssa, jonka is?ll? on ollut suuri vaikutusvoima noihin uppiniskaisiin ihmisiin. Kansa kuuluu odottavan pojasta is?n vertaista. Mutta h?n olisi tyhm?, jos k?ytt?isi valtaansa samalla tavalla kuin is?. Min? tahtoisin antaa h?nelle hyvi? neuvoja. Mutta h?nen pit?? ensin saada tiet??, ett? min? olen h?nen yst?v?ns?. Tuommoinen valkea kyyhkynen, kuin sin?, voi saada suuria aikaan. Houkuttelepas h?net t?h?n. kyyhkyslakkaan, niin annan sinulle anteeksi, ett? annoit rukkaset luutnantille ja kirjurille.
Inkeri oli punastunut, kun tuli puhe Tuomaasta. Kuullessaan majurin ehdotuksen oli h?n kavahtanut istuimeltaan. -- Tuomas majurin yst?v?! Ja h?nt?k? verrattiin luutnanttiin ja kirjuriin! N?m? olivat majurin juomaveikkoja ja k?tyrej?. He olivat yht? julmia ja yht? rivoja kuin h?nkin; mutta v?hemm?n lahjakkaina he eiv?t kyenneet harjoittamaan v??ryytt? niin suuressa m??r?ss? kuin h?n.
Inkeri tiesi, ett? mainitut miehet olivat tarjonneet Affleckille hyv?n palkinnon, jos t?m? hyv?ll? tai pahalla saisi h?nen mielens? muuttumaan. H?n tiesi my?s majurin mieluummin tahtovan antaa h?net kirjurille, sill? t?m? oli luvannut maksaa kaksikymment? taalaria enemm?n kuin toinen.
-- Niin, jatkoi Affleck -- ei Sormuinen katuisi, jos rupeaisi minun yst?v?kseni. Min? pit?isin teille h??t...
-- Ei ikin? h?nest? tule teid?n yst?v??nne, huudahti Inkeri.
-- Jos rakastat Sormuista, niin punnitse sanasi! Min? voin tehd? teid?t kumpaisenkin onnettomaksi.
-- En tied? suurempaa onnettomuutta kuin joutua v??rintekij?in ja murhamiesten yst?v?ksi...
-- Vai sin? uskallat! k?hisi Affleck. -- Min? panetan sinut kellarin ahtaimpaan koppiin... Niin ... kukapa est?isi minua sit? tekem?st?...?
-- H?n, jonka tahdotta ei varpunenkaan putoa maahan, ja ... minun is?ni muisto, vastasi Inkeri, astui ?itins? makuuhuoneeseen ja sulki oven.
Raivostuneena katsoi majuri h?nen