Helsinkiin | Page 7

olla hänkin niinkuin vanha tottunut matkustaja. Mutta
milloinka voisi hän saavuttaa sen varmuuden ja vakavuuden, joka
tuolla herralla oli? Milloinka olla noin rennosti ja vapaasti ja kaikkia
halveksivasti?
Pekka sytytti paperossin ja tarjosi Antillekin. Mutta Antti sanoi
mieluummin polttavansa sikaria. Bufettineiti toi sen hänelle ja toi
myöskin hopeapäisen veitsen tarjottimella. Ottaessaan katsahti Antti
häntä suoraan silmään ja koetti saada silmäyksensä merkitseväksi. Ja
kun hän typisti sikaria, tunsi hän kätensä hiukan vapisevan.
Syötyään poistuivat kaikki matkustajat ruokasalongista, mikä minnekin.
Antti oli asettunut tyhjän pöydän ääreen ja oli tutkivinaan
ilmoituskalenteria. Neiti tyhjensi pöytää ja Antti seurasi hänen
liikkeitään: kuinka hän kumartui pöydän yli, painoi vyöhystänsä sitä
vastaan, pingoitti rintansa ja paljasti voimakkaan täyteläisen
käsivartensa. Antti olisi tahtonut sanoa hänelle jotain leikillistä, mutta
sai ainoastaan kysytyksi, koska tullaan Konnukseen.
--Kello kymmenen, vastasi neiti. Eikä Antti saanut jatketuksi
keskustelua sen pitemmälle.
Puhdistettuaan pöydän ja levitettyään sen yli vaalean liinan poistui neiti
keittiöön eikä tullut enää takaisin. Ymmärtämättä oikein syytä siihen,
joutui Antti hiukan alakuloiseksi ja nousi kannella olevaan
tupakkakammioon, jonka ikkunasta voi nähdä maiseman sekä taakse
että kummallekin kupeelle.
Hän alkoi selailla sanomalehtiä, ja ensiksi sattui »Uusi Suometar»
käsiin.
Jahah! jahah. Vai »Uusi Suometar»! Pitääpä katsoa mitä on »Uudessa
Suomettaressa.»

Pääkirjoituksena oli »Virkamiehet ja suomenkieli.» Siis kieliriita! Antti
koetti lukea sitä, mutta ei joutunut kuin muutaman kappaleen, niin
asettui poikkiteloin tielle otteita asetuksista ja pykäliä ja numeroita.
Silmä hyppäsi niiden ylitse ja jatkoi kerran liikkeelle päästyään
matkaansa parin uutisen yli »kaikenlaisiin.» Nielaisi niistä muutamia ja
palasi virvoitettuna takaisin pääkirjoitukseen. Keskemmällä oli siinä
huutomerkki erään lauseen perässä. Toisen jälessä seisoi
kysymysmerkki ja kolmanteen oli lauseen sisään pantu (sk!) noin
sulkujen väliin. Siellä ne siis jotain kummastelevat ja ivaavat. Kenties
se on hyvinkin hauskaa! Ja Antti luki ne lauseet ja luki muutamia
muitakin. Mutta taaskaan ei hän voinut pitää ajatuksiaan koossa. Hän ei
ollut koko kesänä seurannut sanomalehtiä. Ja sitäpaitsi hänen täytyi
tunnustaa itselleen, ettei hän ole oikein selvillä kieliriidasta. Mutta niin
pian kuin hän tulee Helsinkiin, alkaa hän lukea sanomalehtiä
ylioppilashuoneella ja perehtyä kieliriitaan.
--Pekka, sanoi hän tälle, jonka kuuli tulleen ruokasaliin, saahan
ylioppilashuoneella lukea kaikkia Suomen sanomalehtiä?
--On siellä kaikki oman maan lehdet, suomalaiset ja ruotsalaiset.
Kuinka niin?
--Minä aion ruveta käymään joka aamu ylioppilashuoneella lukemassa
sanomalehtiä.
--Se vie paljon aikaa nuorilta ylioppilailta tuo sanomalehtien lukeminen
ylioppilashuoneella. On paljoa edullisempi pitää Suometar itsellään,
neuvoi Pekka, otsa totisesti ja hiukan huolekkaasti rypistettynä. Hänellä
oli näissä asioissa vakaantunut kanta ja kehittyneet mielipiteet.
--Ei se ole niin vaarallista, jos hiukan viepikin aikaa ensi
lukukaudella ... vaikka menisi kaikkikin katselemiseen.
--Jaa, jaa, mutta katso, ettei mene toinenkin lukukausi. Monelta on
mennytkin, ennenkuin ovat päässeet alkuunkaan.
--Ei minulta mene...
--Hyvä olisi, ellei niin kävisi.
--Minne sinä menet?
--Menen kokkasalonkiin lukemaan.
--Lukemaan?
--Täytyy käyttää aikaa hyväkseen. Tenttini alkavat kohta lukukauden
alussa. Ajattelin, että voin kerrata heprean kielioppia.
Heprean kielioppia! Niin kovat ajat, että täytyy lukea heprean

kielioppia jo Helsinkiin mennessäänkin! Mitä sitten itse Helsingissä?
Jos hänen, Antin, täytyisi siellä kohta paikalla istuutua kirjan ääreen!
Voisiko se olla mahdollista? Niin ne kai siellä kotona kuvittelivat; siltä
olivat ainakin isän puheet tuntuneet, Mutta ne eivät ymmärrä näitä
asioita oikein.
Niin no, kyllä hän tietysti lukee, totta kai lukee ja käy luennoilla. Hän
jakaa päivänsä lukuihin, luentoihin ja joutohetkiin. Joutohetket hän
käyttää huvituksiin. Tai miksei hän käyttäisi oikeaa sanaa: ei
huvituksiin, vaan Helsingin elämän tutkimiseen. Se on aivan
välttämätöntä sekin, kaikki tekevät samalla lailla. Pekkakin on tehnyt
sillä tavalla.
Voimakas aamiainen ja olut lämmittivät niin suloisesti sisuksia. Sikari
rauhoitti ja lauhdutti mielen. Sen savuun kietoutui ja katosi se puoli
tulevaisuudesta ja vastaisista velvollisuuksista, josta heprean kielioppi
oli muistuttanut.
Elämä alkoi tuntua niin huolettomalta ja pumpulinpehmoiselta. Se oli
kuin tällä samettisohvalla istuminen. Kuinka mukava tässä loikoa ja
nojata niskaansa selustimeen. Se jyskytti siksi parahiksi, että viihdytti,
mutta ei häirinnyt.
On tämä mukava laiva. Isällä on tässä monta osaketta. Tässä pitäisi
kaikkien kulkea. Kas, kuinka tuo seinä on kiiltäväksi maalattu! Ja lukot
ja avaimet kuinka hohtaviksi hangatut! Tuota nappulata kun painaa, soi
sähkökello bufetissa. Ei tarvitse täältä huutaa tai mennä sanomaan, jos
tahtoo tilata jotain. Joka hytissäkin on tuollainen sähkökellon nappula.
Se pitää olla matkustajien mukavuudeksi sillä tavalla laitettu. Nykyajan
matkustajat ovat vaativaisia. Ja Anttikin oli mielestään vaativainen
matkustaja. Hän olisi ollut tyytymätön, jos ei laiva olisi ollut niin
mukava, kuin se oli. Häneen olisi tehnyt vastenmielisen vaikutuksen,
jos sohva ei olisi ollut näin siististä sametista ja joka messinkiesine
noin kirkkaaksi kiilloitettu. Hänen teki mieli koettaa valtaansa. Sikari
oli sammunut, kun oli hiukan tottumaton polttaja vielä. Ei ollut tikkuja.
Liikkumatta paikaltaan painoi hän takakäteen sähkökellon nappulaa.
Virkeä kilinä kuului bufetissa. Hän näki oven läpi, kuinka samalla
putosi valkea numerolippu yhteen niistä rei'istä, jotka olivat
kellotaulussa. Bufettineiti kiiruhti esiin.
--Saanko luvan saada tulitikkuja?
Ne saatuaan kohautti Antti itseään ylemmäksi istumaan ja nosti

jalkansa sohvalle. Hän alkoi tarkastella maisemaa. Ilma oli käynyt
harmaan haaleaksi. Kivikkoinen alava ranta vilisi ohitse. Hetken aikaa
oli kohdalla järven rannalla oleva talo ja sen saviset