Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma | Page 9

jäniksen selässä liene...
--Jos ennättää lähteä pitäjälle tai niin poispäin ... niin että kyllä minun
täytyy ... anna nyt anteeksi...
--No, hyvästi sitten...
--Hyvästi, veli, sano vaimollesi terveisiä ja käy talossa...

Notkeana ja hätiköiden lähti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni
piilostaan. Yhdessä katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka
Hellmanni päästi hevosensa irti tikapuista ja lähti kiireesti
räntäsateeseen ajamaan.
Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltahämärissä ajaa uudelleen
kapteenin pihaan...
Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin ääressä, kun kompuroimista ja
lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein työntäytyi sieltä
kulmakarvojaan myöten lumeen tahrattu mies.
--Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti.
--Hyvää iltaa, hyvää iltaa, vastasivat toiset ystävällisesti. Veli on hyvä
ja käypi istumaan.
Epäilevästi mulkoillen vuoroin kumpaankin ja märkää partaansa
sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isäntä
tarjosi tupakkaa ja totia, mutta hän ei kumpaakaan ottanut. Sitten
jatkoivat kapteeni ja hänen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvistä
ja huonoista säistä, lumipyryistä ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin
siihen vetää. Hänen täytyi siihen silloin tällöin ottaa osaa, saamatta
omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivettä
noutamaan ja silloin kääntyi Hellmanni vallesmannin puoleen.
--Minä kävin siellä teillä sen asian tähden ... kyllä kai se on kapteeni
puhunut?
--Ei, mikä asia se on?
--Se on tuo, joka tapahtui siellä pitäjäntuvalla ... silloin ... kyllähän sinä
sen muistat...
Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan.
--Sekö?--Vai niin ... mitäs siitä?
--Minä kun olen saanut manuun sen tähden ... vaan ei anneta sen mennä
oikeuden eteen...
--Mitä varten ei? Siellähän se ehkä parhaiten riita ratkeaa...
--Ei, ei anneta mennä ... sovitaan pois hyvinä miehinä...
Yhä polttaa tuhutteli vallesmanni piippuaan eikä puhunut siihen mitään,
niin että Hellmanni oli pakotettu vielä lisäämään:
--Ja kyllä minä maksan sopiaisiakin, jos niitä...
--Hm!--Ei se ole sillä hyvä ... sinä haukuit minua pahasti, sinä sanoit
minua roistoksi, juomariksi, huorintekijäksi...
--En minä huorintekijäksi sanonut...

--Etkö sanonut? vihastui jo vallesmanni, teetkö tyhjäksi, ettet sanonut?
Kaikeksi siksi sinä haukuit ja vielä paljoa pahemmaksikin ... sinä syljit
silmillenikin minua, ruunun virkamiestä, istuvan oikeuden edessä...
--Enhän minä muuta kuin pudotin pikanellin lattialle ... näinikään...
--Vai pudotit? Noin väänsit poskestasi etusormella ja lähetit minua
kohti ... onneksi meni se kuitenkin seinään eikä sattunut, mutta sitä ei
oteta lukuun, ettei se sattunut, kunhan kerran tarkoitit. Yrityskin
rangaistaan rikoslain mukaan--murhanyritys. Se sinun pitäisi tietää,
etten minä siedä, etten minä siedä julkista pilkkaa tehtävän järjestyksen
ja yleisen turvallisuuden ylläpitäjästä ja valvojasta! Tiedätkö sinä, mikä
edesvastuu on semmoisesta?
--Kyllä minä sen tiedän ... suuri siitä on edesvastuu ... mutta se kun
tapahtui minulta kiivaudessa enkä minä tiedä, mitä minä kiivaudessani
teen...
--Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli
todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti käveli hän
kahakäteen lattiata pitkin. Hellmanni käveli hänen perässään ja puhui
aina käänteen kohdalla.
--Elä, hyvä veli, anna mennä sen oikeuteen ... peruuta pois, veli kulta,
manuu ... minä maksan sopiaiset ... peruuta, hyvä veli ... johan lupasi
kapteenikin sopia ... eikös luvannut?
--Lupasinhan minä, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua pöydälle.
--Minkä tähden sinä et sitten saata ... anna, hyvä veli, se anteeksi ... elä
saata minua onnettomuuteen ... kyllä minä maksan, minkä tahdot...
--Maksatko niin paljon kuin minä tahdon?
--Niin, niin, kohtuuden mukaan...
--Kyllä sinun kohtuutesi tiedetään ... et sinä ilman käräjiä maksa
penniäkään!
--Minä maksan ... minä maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?
--Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan pääasia, sanoi kapteeni.--
Pääasia on anteeksipyyntö...
--Johan minä olen teiltä pyytänyt, ja pyydän minä vielä uudelleen...
--Meiltä? Mitä se auttaa, jos sinä meiltä pyytäisit vaikka ikäsi anteeksi,
kun siinä on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana?
--Lautakunta?
--Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja
jokainen heistä on pyytänyt minua asianajajakseen...

--Voipa sitten sentään! Voipa, voipa sitten sentään! Kyllähän minä nyt
hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa
sentään!
Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja
voivotuksista, sanoi hän:
--No, jos minä hyvässä tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta muista,
että hyvässä tahdossani, sillä et sinä sitä ole ansainnut.
--Voi, auta, hyvä veli... elä sorra...
--Etkö _sinä_ ole ketään sortanut?
--En minä ole...
--Etkö nylje ja nahkaa esimerkiksi mökkiläisiäsi...?
--Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni väliin, mitä se meihin kuuluu,
kuinka hän on mökkiläistensä kanssa ... se on heidän oma asiansa...
--No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan minä koettaa,
vaikken tiedä, kuinka käy. Vaan jos suinkin voin, niin koetan päästää
sinut pulasta.
--Koeta, hyvä veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne
sopimaan.--Eikös niistä ole muutamat sinulle velkaakin?
--Ei tässä pakkokeinoja käytetä!
--No ei, no ei, ei pakkokeinoja...
--Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyyntö.
--Niin, niin...
--Sitä ainakin minä vaadin omasta puolestani ja samaa luulen
kapteeninkin vaativan...
--Vaadin, sanoi kapteeni nenä lasin sisässä, totia ryypätessään.
--Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin.
--Niin, niin...
--Sanalla sanoen: sinun täytyy siis julkisen seuran läsnäollessa pyytää
anteeksi kaikilta meiltä, joita olet törkeästi loukannut.
--Niin, niin, kyllä minä, kyllä minä sen teen ... milloinkas minä?
--Parasta on, jos jätät asian kokonaan minun huolekseni, muuten se ei...